Kolmiokorvat

Tänään aloitimme leikityksellä ja luoksetulolla. Ne sujuivat ok. Sitten oli luvassa istumista. Siinä tuli eka hyvä ohje: istuminen voisi olla sen mittaista, että Lysti jaksaa minua tarkkailla. Nythän se kuikuilee, mitä ympärillä tapahtuu tai mitä pahinta - liikahtaa. Apuohjaaja voisi myös olla apuna pitämässä koiraa aloillaan.

Sitten oli vuorossa liikkumisharjoittelua mielikuvituskoiran kanssa esteen kannattimien ympärillä. Ja sitten koiran kanssa. Tsa-daa: Lystin mielestä puna-keltainen lautainen estetolppa on ihan sama asia kuin sen toisen kentän metallitolppa - meille tuli siis kevennetty harjoitus. Ensin Lysti söi vaan nakkia maasta ja minä juttelin niitä näitä opettajan kanssa. Siinä Lysti jo rohkaistui kiertelemään tolppia aika normaalisti. Toisella kerralla leikitin sitä patukalla, kehoituksesta vedin sen patukalla (koira roikkui siinä hampaillaan) kannattimien välistä, lopulta pääsimme kiertelemään tolppia patukan avulla. Pari luoksetuloa kannattimien välistä sujui myös. Helpotus! On se kyllä ihmeellistä, miten asian osaavat ihmiset saavat homman helpoksi. Jatkossa leikitään mörköasioitten lähellä patukalla, enkä minä saa ihmetellä mörköasioita yhtään tai tukea Lystin pelkokäytöstä maanittelemalla tai kehumalla, jolloin se luulee, että koko jutussa on jotakin todella kammottavaa.

Tänään oli agilityn pentukurssin eka päivä. Olipas hauskaa! Koirat otettiin kentälle vuorotellen yksitellen, kaksi piipahdusta per koirakko. Tehtävänä oli leikkiä. Lysti leikki patukalla mukavasti kanssani. Sain hyviä neuvoja:

• Leikki saisi olla vaikeampaa, jotta koira joutuu tosissaan saalistamaan. Nyt jänis miltei lentää suuhun (itseni lisäämä vertaus, olen kuullut sen aiemmin, sopii edelleen…)
• Jämäkämpi ote patukasta, koiraa voi myös nostella, jotta se joutuu tosissaan puremaan, ettei menetä patukkaa.
• Jos se patukan tiputtaa, patukan kaappaus, tarv. koiraa hihnasta pidätellen.
• Irroitus-pyyntö, kun en vedä patukasta. Esim. irroitan käteni ennen irti-käskyä tai en siis joka tapauksessa vedä siitä. (Tämänkin olen kuullut aiemmin…)
• Välillä saalis narun jatkoksi, jolloin koira saa enemmän haastetta.

Nämä neuvot voisivat nyt auttaa siihen, että Lystiä kiinnostaisi enemmän leikkiä kanssani, koska leikki olisi haastavampaa, patukka enemmän tavoittelemisen arvoinen ja lisäksi puruote paranee, kun saa purra tosissaan, eikä ole varaa patukkaa tiputtaa. Kunnioituksen koiraihmisiä kohtaan nousi taas kolme pykälää. Lapseni on leikkimisen asiantuntija. Sanoin hänelle, että leikin Lystin kanssa liian hennosti: “Minähän sanoin”, totesi lapsi. Totta puhui, hän on siitä jo minulle kotona maininnut. Olen pitänyt Lystiä vielä pentuna ja varonut olevani “liian vahva, pentua nosteleva saalis”, kuten jossakin varoiteltiin. Mutta ei hurtta pahaa tykännyt pikku taistelusta, innostui vaan lisää!

Lysti ei mörköillyt kertaakaan, vaikka koko paikka, ihmiset ja koirat olivat vieraita. Se suhtautui koiriiin ja ihmisiin tuttavallisen ystävällisesti. Kentällä se keskittyi leikkimään kanssani ja taisteli patukasta vieraan ohjaajan kanssa ujostelematta. Lysti laittoi ihan tassut ohjaajan rintaa vasten, kun repi patukkaansa.  Luoksetulokin sujui kuikuilematta - nopeasti.

Kaiken kruunasi upea aurinkoinen sää. Lapsi oli autossa koiran kanssa, heille tuli todella lämmin ennen kuin ikkunat avattiin. Hyvä muistutus - auto jo lämpenee!

Piipahdimme tänään myös tottelevaisuuskentällä, en tiedä oliko siinä järkeä näin tapahtumarikkaana päivänä. Otin seuraamista muutamia pätkiä, sujuivat mukavasti. Sivulletulot sujuvat myös. Paikalla pysyminen istumisissa ja makaamisissa sujui ilman häiriötä, sitä on treenattu kotonakin. Hyppyytin Lystiä neljästi kolmella laudalla madalletun esteen yli. Se tosiaan innostuu siitä. Patukkaremuamista ja pallon noutamista oltiin lenkkinä. Sittemmin iltapäivä ja ilta on tänään 10 kk täyttäneeltä sankarilta sujunut makoillessa.

Alla kuva eiliseltä suo-järvi-metsä-reissulta. Lystin haamuhyppy (treenaa salaa):

(Kuva suurenee klikkaamalla.)

Eilen oli rentouttava metsä- ja jääkävely.

Tänään pääsimme “tositoimiin”. Oli kotikentällä harjoitukset yleisellä harjoitusvuorolla eli paikalla oli muitakin koiria. Jostakin syystä muisti pätkii ja siten armahtaa. Kirjoitan, mitä aivoista löytyy: Seuraaminen sujui nami nenässä ihmisiä kiertäen. Muutaman kerran piti muistuttaa, keneltä nakit tippuu. Makuullemeno sujui aluksi, mutta koira ponnahti sieltä itsenäisesti ylös. Lopulta maahan saaminen oli työn takana, sillä olin muuttunut näkymättömäksi muitten koirien ilmaannuttua kentälle. Ei auttanut patukka eikä nakit. Kun lopulta palauduin Lystin maailmaan, otettiin ihan simppeleitä kontaktiharjoituksia eli Lysti istumaan, menin vierelle, “Seuraa” ja katsekontaktista palkka. Ei ollut helppoa aluksi sekään. Koira muistutti raukeaa lehmää. Innostin vähän patukalla ja kai se sitten paremmin sujui. Sitten leikittiin lisää patukalla ja koira autoon.

Ihan lopuksi otin Lystin jälleen kentälle. Menin kauemmas muista koirista, leikitin patukalla. Sivulletulot sujuivat ihan mukavasti, siitä tuli nakkia palkaksi ja katsekontaktin jatkumisesta tipahti “vapaa” ja patukka kainalosta. Patukkaleikissä pyysin tuomaan patukan käsiini, kiitokseksi suustani lensi nakkia. SE sai koiran aktiivisen oloiseksi. Lopulta jäi ihan hyvä mieli. Kylmyys iski, eikä ihme - auton mittari näytti lähtiessä 7 astetta pakkasta. Aika viileä kasvihuoneilmiö.

Eilen ja tänään olen saanut kutsut agilityn pentu- että alkeiskurssille ja oman kentän tottis-koulutukseen. Innolla odotan. On vähän sellainen olo, etten tiedä mitä tehdä tai sitten teen samoja asioita tai vaadin liikaa tai liian vähän. Ja pilaan koko hauvan.

Tänään oli ihana kevätpäivä. Kävimme aamulla pitkällä luontolenkillä, alla kuvia:

 Tuonne?

(Kävely on tuossa yläpuolella varovaista tassut harallaan, koska hankiainen petti välillä arvaamatta.) 

Vainu joella

Iltapäivällä suuntasimme taas kotikentälle. Ensin otin seuraamista namipalkalla, 90 asteen käännöksiä ja tahtimuutoksia. Seuruutin myös patukkapalkalla, palkinto tipahti kainalosta. Lysti onkin hienosti oppinut nappaamaan ilmasta sekä patukan että nakit! 

Istuminen ja makaaminen paikallaan sujuivat hyvin. Puukapulaa Lysti haki ja toi. Luovutus tapahtuu edelleen seisten, mutta nyt kapula ei tipahtanut maahan ennen luovutusta. Paitsi kerran, mutta se näytti vahingolta… Se nosti sen itse ennen kuin huomautin. 

Lopuksi Lysti hyppäsi vielä kolmella laudalla madalletun esteen yli 5 kertaa. Kaksi niistä oli meno-paluu patukan kanssa. Kerran meiltä romahti yksi sivulla ollut lauta alas, sitä seurasi asiaan kuuluvat kauhistuneet rimpuilut ja pakitukset. Olin niin kuin en olisi huomannut ja hypyt sujuivat sen jälkeen hyvin. Mietin sitä eilistä estekatastrofia - onko mulla liian pehmeät metodit…? 

Suurin osa kentälläoloa oli jälleen patukan ja pallon kanssa riekkumista. Puruote rauhoittuu istuessa mukavasti. Irti-käsky toimi myös. Lentokoneisiin koira on ainakin tottunut. Taas nousi pienkone ihan vierestä ilmaan, koira vain tuijotti silmiini nakin toivossa.

Eilen vein Lystin ja itseni juoksentelemaan metsään töitten jälkeen. Sitten olimme muksun kanssa elokuvissa katsomassa koiraleffaa. Se loppui koiran kuolemaan. Takanamme istuva nainen nyyhkytti kuuluvasti. Ei ollut minullakaan helppoa, mutten sentään ääneen itkenyt… Mielessä oli tietenkin se hetki, jolloin koirasta pitää luopua. Toivottavasti siihen on vielä pitkä aika.

Tänään oli taas lauantainen naapurikunnan treenipäivä. Jännitin ennakkoon, miten Lysti suhtautuu kenttään. Viimeksihän se sai siellä mörköreaktion, joka lopulta laukesi. Nyt ei ollut mitään ongelmia itse kentän kanssa. Mutta lopuksi otettiin este esiin - sama este, johon viimeksi kolahti talutushihnan metallirenkaat. Lysti oli kauhuissaan, eikä suostunut estettä lähelle. Lopulta saatiin koira melkein nykäisemään estettä treeniläisten syötettyä sille lihaa ja nakkeja. Lysti toimi taas itselleen tyypilliseen tapaan - kun hirviö tulee näkökenttään, se turvautuu (vaikka vieraaseen) ihmiseen, mikä ei sinänsä ole hullumpi asia.

Noh - itse harjoitusten anti Lystin osalta: Ensin otettiin paikallamakuu. Se sujui huomattavasti paremmin kuin viimeksi, patukkapalkalla se on aika varma, nakkipalkalla sujui myös. Sitten otettiin seuraamista. Se meni kohtalaisesti. Harjoittelimme käännöstä vasemmalle ja lyhyitä seuraamispätkiä. Käännöstä pitää treenata kotonakin! Luoksetulo sujui myös hyvin. Samoin yksi tänne-tulo. Esteestä kommentoin jo ylempänä. Muihin koiriin Lysti suhtautui uteliaan ystävällisesti, olisi leikkinyt, jos tottelevaisuuskentällä sellaista harrastettaisiin. Toisaalta sain sen kiinnostumaan itsestänikin.

Oma osuuteni ei ole hääppöinen. Ensinnäkin uhkaava etukumara asento pitää saada suoraksi. Seuraamisessa pitää kerta kaikkiaan yrittää suoristaa itsensä, olen nyt kuin korkkiruuvi. Kolmantena - en osaa käännöksiä. Pitää harjoitella ilman koiraa.

Yleistä pohdintaa:

Minun on vaikea tajuta, minkä ikäisenä koiran oikeasti tulee tehdä joitakin juttuja. Olen luultavasti jatkuvasti edellä tai jäljessä.

Sitten mietin tuota Lystikkiä. Kyllä on vaikeaa tahmata tuollaisen epäluuloisen ja hyvämuistisen hauvan kanssa asioita, mihin muut koiranomistajat eivät törmää: saavat vaan suoraan mennä itse asiaan - ei tartte tuhlata aikaa ja makkaraa lähestymissuostutteluun. Toisaalta eilisen elokuvan innoittamana - ja muutenkin ajattelin sitoutumistani Lystiin. Ei tulisi mieleenkään antaa sitä pois. Koiraparka tekee kaikkensa, luottaa meihin - eikä siltä kukaan kysynyt, kenen kanssa elämänsä viettää. Tänään joku kommentoi estejupakasta, että koira ei sentään mennyt ihan lukkoon, vaikka estettä kammoksui, liikkui silti, suostui leikkimään ja syömään. Sain vertaiskokemuksia muilta koiraihmisiltä, erityisesti belggarin omistajilta. Arkoja koiria oli heilläkin ollut. Se tässä myös lohduttaa, että koira on vielä nuori. Jospa se siitä.

Viikon kuluttua on agilityn pentukurssi. On siinä ohjaajilla (ja minulla) hommaa suostuttelussa. Tilaan kontillisen nakkeja. Suomalainen makkarateollisus lähtee nousuun tätä menoa.

Menin tänään töitten jälkeen kentälle koiran kanssa “pikkuisen” väärällä asenteella. En oikein tiennyt mitä tehdä. Makkaraa ei ollut kotona, joten taskussa oli juustosiivuja… Patukkakin unohtui.

Ensin otin taas seuraamista ja katsekontaktia, jotka sujuivat hyvin. Sitten oli maahanmenojen vuoro. Hyvin kestää koira paikoillaan patukkapalkalla! Noutokapulalla otin noutoja: Heitin kapulan, jolloin Lysti juoksi heti patukan perään. Laitoin nyt Lystin sivulle ja laskin sen vasta “Hae”-käskyllä kapulan kimppuun. Aluksi pidin valjaista kiinni, kun koira oli rynnätä perään. Yhden toiston jälkeen se tajusi odottaa. Kapulan kantaminen sujui edelleen pureksimatta. Palautus tapahtui jälleen maahan tiputtamalla, muutamalla “Tuo”-käskyn ja rintaantaputtamisen jälkeen sain patukan käsiini saakka.

Sitten otin vielä pari luoksetuloa. Lapsi piti koirasta kiinni. Palkkana oli narupallo, joka oli sattumalta taskun pohjalla. Sen palauttamiseksi piti nykäistä 10 m liinasta pari kertaa. Itse luoksetulo tapahtui suoraan ja vauhdilla. Ei käy kateeksi rosvoja! Alla tuore vauhtikuva jäältä.

Treenikentän jälkeen kävimme ruokakaupassa, vein lapsen kotiin ja jatkoin metsään koiran kanssa. Siellä ei ollakaan käyty vähään aikaan. Oli kiva katsoa innoissaan juoksevaa koiraa - miten se pääseekin niin lujaa! Kaunis aurinkoinen ilmakin oli. Kameraa en uskaltanut ottaa mukaan, koska kameralaukku puuttuu vielä. Metsässä otin luoksetuloja muutamaan otteeseen “Tänne”-käskyllä koira istui nätisti eteen, “Tule”-käskyllä myös. Tule-käskyn tarkoitus on sellainen, että koira tulisi lähelle, pakko ei ole nätisti istua. Ruokakaupan jäljiltä taskussa oli nakki, joten koira sai yllätyspalkintoja. Lysti reagoi kutsuihini todella nätisti, oli ilo olla sen kanssa metsässä. Se myös haisteli hankea innoissaan, mikä ettei - olihan hanki täynnä myyrien, jänisten ja oravien jälkiä. Olen aika vakuuttunut siitä, että siellä oli liikkunut myös saukko.

Nyt pikku möyriäinen makoilee vieressäni ja ottaa iltatorkkuja tuhisten.

Eilisistä harjoituksista: Lumi alkaa sulaa: kaduilla on loskaa ja jäällä vettä - niinpä tie vei “kotikentälle”.

Ensin oli vuorossa kontaktiharjoituksia: Koira istumaan, menin vierelle, “Seuraa”, katsekontaktista “Hyvä”, makkara, katsekontakti ja “Vapaa” + toinen makkara.

Sitten seuraamista: Ensin makkara 15 cm päässä nenästä, sitten makkara ylhäällä kainaloni edessä. Otin jälleen kaarroksia, juoksu-hidas kävely -tahtimuutoksia ja ihan lyhyitä kahden askeleen kävelyitä. Muutaman kerran palkkasin patukalla. Hyvin sujuivat. Lysti kulkee oikeassa kohtaa, suorassa (sen mitä itse näin) ja pitää katsekontaktin. Ehkä saisi olla “kootumpi”, mutta antaa sen vielä olla.

Maahan menoja olimme seuraavaksi. Otin siinä patukan palkaksi. Koira edelleen makaa kauniisti, kunnes vapaa-huudolla syöksyy patukkaan kiinni. Vapautusta ennen ei inahdakaan - ihme! Saas nähdä miten toimii, kun on häiröitä.

Puukapulan vuoro: Heitin kapulan, “Tuo”. Lysti juoksi sen hakemaan, jos tiputti sen jalkoihini, pakitin, taputin rintaani ja huusin “Tuo”. Näin niin kauan, kunnes kapula tuli käsiini ja sain sanoa “Irti”. Tämä vaati muutamia toistoja, mutta toimi. Suusta lensi makkara palkaksi onnistuneen suorituksen jälkeen. Edelleen Lysti saa plus-pisteitä kauniista kantamisesta ja innostuksestaan.

Ajattelin ensin, etten ota estettä, mutta Lysti katseli sitä sillä silmällä ja oli hypätä sen yli ihan noin vaan. Otimme kaksi hyppyä. Esteestä oli pois kaksi lautaa, eli taas oli vähän korkeampi. Koira loikkasi innolla esteen yli sitä koskematta.

Leikitin sitä tarkoituksella paljon. Treenien välissä ja välillä treenien aikana riehuimme patukan kanssa. Lysti tarjoaa herkästi jo itse istumista ja rauhoittumista, jos vien käteni leuan alle. Mielestäni puruote on oikeasti rauhoittunut. Lopuksi heittelin palloa noutoleikkinä. Lysti toi sen mukavasti luo. Muutaman kerran tiputti sen jalkoihini, mutta vaadin samalla tavalla käsiini tuomista kuin kapulallakin. Kerran hauva lähti haahuilemaan kentälle tullutta koiraa kohti. Muistutin olemassaolostani 10 m liinan avulla :). Jäi taas hyvä mieli.

Tämä meidän harjoittelu alkaa toistaa itseään - itse en uusia ideoita oikein keksi. Ryhmätreeneistä niitä varmasti taas löytyy.

Lystin motto on “parempi varoa kuin katua”. Se on n. 23 kg, säkä epävirallisesti mitattuna n. 60 cm. Lonkat on A/A, kyynärät 0/0 ja selkä kuvattu terveeksi. Lystillä on tokosta yksi ALO1-tulos, AVO-ykköstä metsästämme. Agilityura on tarkoitus aloittaa tänä keväänä 2010.

Lystin lapsuus ei ole ollut traumaton. Noin 7-viikkoisena sitä puri kyy kuonoon kasvattajan luona, siitä se onneksi selvisi akuuttihoidolla ja antibiootilla. 4 kk iässä kanto (?) repäisi alaleukaan ison palkeenkielen metsälenkillä. Noin 3 viikkoa meni sitä parannellessa. Sitten oli naapurin potku mahaan (ensin kutsui kyykyssä luokse, sitten potkaisi), joka teetti eläinlääkärikäynnin. Suurimmat vahingot tulivat psyykeen - epäluuloisuus paheni.

Kotiväelleen Lysti on iloinen hännänheiluttaja. Vieraita kohtaan se on ujo tai pidättyväinen. Yksin ollessaan se on tehnyt tuhoja hiljaisuuden vallitessa. Hampaat ovat tuhonneet mm. lattialistat, seinää, imurin, lukuisia sukkia ja hanskoja, hatun, pari pensasta jne. Iltaisin on lussutushetki, siihen kelpaa tyyny, sukka tai t-paita.

Kouluttaminen ja harrastusura on ollut haasteellinen: Uusissa tilanteissa Lysti on levoton. Se on ääniherkkä, paukkuarka ja alustaepävarma. Se huomaa kaiken ja ottaa häiriötä herkästi. Toisaalta se on nopea oppimaan ja pehmeä luonteeltaan. Se motivoituu sekä ruualla että saalispalkalla. Pääosin sillä on halu miellyttää, ellei villihenki ole iskenyt, kuten agilityssa joskus käy - silloin se viilettää häntä tötteröllä ympäri rataa. Lasken sen vielä nuoruuden piikkiin.

Lystissä on seuraavien “eläinten” piirteitä: Oravaa istuessa takaa katsottuna. Ahventa niskakarvojen noustessa ison koiran tullessa lähelle tai mörön kummitellessa. Taavi-Ankka tietyissä tilanteissa “nokkansa” osalta. Kissaa - leikkiessään ja venytellessään. “Möyriäinen” olohuoneen matolla ja lumihangessa möyriessään. Krokotiili kuonon osalta, kun nostelee huuliaan. Käärme - sihisee, kun kuono on kurtussa, mieli tekisi murista, muttei murise (esim. haavaa puhdistettaessa).

Ja Lystillä on tietenkin LÖRPÖTTIMET eli löysää nahkaa takajalkojen edessä.

Ja PÖRHÖTTIMET eli pörrökarvat korvien takana. (Päivitys 14.6.09.)

Tähän mennessä opitut taidot: istu, maahan, seuraa (lisää työstetään jatkuvasti), tänne, jalkojen välistä pujottelu, peruutus, sivulle, takapuolen siirto istuessa sivu-asentoon, hyppy, tuo, autoon ja tule (”pientä” treenaamista, muutama hippaleikki on ollut).

Päivitys 17.10.09: paikka, sivu, pysähtyminen, hae, odota, takaa, kierrä, pujotellaan, “tasapainoillaan” (=puomi), keinu, A, odota, irti, ota (ruokaa), eteen (pk-kentällä), mene (agilityssa), etsi (juustoa kotona), esine (esineruutu), oma (tunnarikapula), jälki (oikea jälki), oikea ja vasen (juoksussa, työn alla), juostaan (valjaissa oikeaa juoksua) ja pyöräillään + siinä Öp! (= älä ihmeessä nyt kiemurtele tai lähde/jää haistelemaan).

Olen aina haaveillut omasta koirasta. Minulla on ollut lenkkikoirina mm. spanieli, suursnautseri ja belgianpaimenkoiria. Jo pienenä ihastelin mustaa belggaria. Viime kesänä koiran ottaminen tuli mahdolliseksi. Pitkään harkitsimme bordercollien ja belgianpaimenkoiran välillä. “Asuin” internetissä, luin eri koirasivustoja kiihkeästi. Koska halusin myös tarvittaessa katu-uskottavan suojelijan, belggari voitti. Päädyimme sekalinjaiseen pentuun, jonka haimme 31.7.08.

Lysti on antanut meille juuri sitä, mitä kaipasimme: seuraa, ulkoilutusta, uusia tuttavuuksia, hauskoja hetkiä, erityisesti kotiinpaluun ihanaksi ja koiramaisia tuhoja (pitkä lista). Tähän mennessä tärkeimmäksi koiraihmiseksi on muodostunut Maija, joka on opastanut minua koirankoulutuksen oppeihin ja vienyt eteenpäin koiraharrastajien pariin. Kävimme jo hakuharjoituksissa, mutta en vielä tarpeeksi syttynyt lajiin.

Nyt treenaamme tottelevaisuutta ja tarkoitus on kokeilla myös agilityä. Hiihtovehkeet on ostettu, mutta tänä talvena vasta katselemme, miltä sukset näyttää.

Tänään oli vuorossa ihan omat harjoitukset tutulla “kotikentällä”. Ensin oli vuorossa imutusseuraaminen, mikä sujui hyvin. Kaarroin vasemmalle, tein tahtimuutoksia (juoksua - hidasta kävelyä) ja kävelin kaksi askelta kerrallaan. Lysti seurasi hienosti ja istui, kun pysähdyin. Edelleen ongelmana on se, että vietti on ilmeisesti alhainen. En saa Lystin takajalkoja koottua alle kuten hevosella, mutta en ota siitä vielä paineita. Sovelsin edelleen uutta palkkaustyyliä “Hyvä” - makkara - katsekontakti - “Vapaa” - patukka tipahtaa kainalosta tai makkara suusta. Sama systeemi, kun sivulletulossa.

Otin myös makuullemenoja. Ne onnistuvat parhaiten patukkapalkalla. Lysti odottaa kiltisti, kunnes vapautus koittaa (”vapaa” ja heitän patukan). Olin välillä siihen selinkin muutaman metrin päässä, mutta koira vaan jökötti paikallaan.

Sitten oli puukapulan vuoro. Lysti innostui siitä kovasti. Heitin sitä, Lysti haki ja toi minulle. Jos se tiputti kapulan ennen aikojaan, sanoin “Tuo” ja taputin rintaani. Koira otti sen uudelleen ja toi minulle. Kapulan luovutuksesta irti-käskyllä tuli palkaksi suustani sylkäisty makkaranpala. Istumista en vaatinut, olin tyytyväinen siihen, että se seisoma-asennosta luovutti sen minulle. Olin ilahtunut Lystin puruotteesta, se kantoi kapulaa hirmu nätisti ja ylpeästi häntä pystyssä. Toinen ilahduksen aihe oli Lystin innostus kapulan nähdessään ja hakiessaan!

Estehyppyä tehtiin myös - koira oli 10 m “pyykkinarussa”. Laitoin ensin Lystin istumaan esteen toiselle puolelle, kiipesin sitten takaperin esteen yli. Lysti nousi istumasta seisomaan, mutta “Istu”-käskyn uusimisella (esteen toiselta puolelta) istui uudelleen odottamaan. Koska tässä hypyssä ei ollut ongelmia, lisäsin estekorkeutta niin, että kolme lautaa oli poissa. Nyt pyysin sen viereen, heitin patukan esteen yli ja “Hyppy”-käskyllä Lysti meni perään - ja kiersi esteen takaisin tullessaan. Toisella kerralla sama juttu. Kolmannella kerralla skarppasin itse ja koira hyppäsi myös paluumatkalla luokseni patukkaa tuomaan. Sai kehut ja patukkariehumista palkaksi. Enempää ei hypätty, olisiko tullut 5-6 hyppyä. Pidän näköjään jonkinlaista lukua hypyistä - ettei koirasta tule vinkurajalkainen ;)… 

Osioitten välillä olin patukkaleikkiä. Lysti puri ja veti taas paremmin, kerran jopa vähän hyppäsi vasten sitä tuodessaan. Lempeällä istu-kehotuksella se istui hyvin patukka suussaan, parin sekunnin rauhoittumisesta palkitsin vapauttamisella ja riehumisella. Muutaman kerran rauhoittumiseen riitti pelkkä käden vienti leuan alle - se jopa istui pelkästään siitä signaalista - ja piti patukkaa suussaan! Aikaisemminhan se istuessaan tiputti “plop” sen heti.

Lopuksi heittelin vielä palloa ja tein taas kontaktiharjoituksia (?) samalla. Lysti toi pallon (en hyväksynyt jalkoihin tiputtamista “Ota tosta” -asenteella, vaan uudella “Tuo”-käskyllä se toi käsiini) ja irrotti irti-käskyllä. Koira “sivulle” - “Hyvä” - makkara - katsekontakti - “Vapaa” ja uusi heitto. Toimi hyvin.

Ihan treenien lopussa ilahduin omasta nokkeluudestani. Lysti oli 10 m hihnassa irti. Otin esiin lyhyemmän hihnan, vaihtaakseni pidemmän pois ennen autoon menemistä. Lystille tuli SE ILME, takapuoli pystyyn ja jahtausleikki valmiina. Hähää - otin kiinni 10 m hihnasta, minkä koira oli unohtanut ja olin voittaja!

Treenien lopussa tuli tuttu pariskunta kentälle. Heitä Lysti tervehti vähemmän ujosti, hyppi (vaikka ei saisi - mutta kun pitäisi kehua kontaktin otosta, niin on tyhmän tuntuista kieltää heti, jos hyppää) ja nuoli naamaa. Palkkioksi tuli makkaraa. Kiitos vaan treenikavereille. Sain myös lohdutusta ja vertaistukea, kun kerroin eilisestä mörköilystä. Muillakin koirilla on samanlaista probleemia.

Muistin jälleen koirankoulutusaloittelijan kaksi perisyntiä: aina on makkaraa liian vähän taskussa ja liian vähän vaatetta päällä. Tällä kertaa ei tosin paleltanut.

Nyt olen hyvällä mielellä kotona. Koira nukkuu jaloissa. Kohta menemme jäälle päästämään höyryjä.