Kolmiokorvat

Varjossa lämpötila on ollut 25 tietämissä, aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta. Eilisiltana ja yöllä Lystillä oli maha vähän sekaisin. Maha asettui, kun isohko ruohosykerö tuli lopulta läpi. Meidän pikku poni… En tiedä, miten näin helteellä kuuluu treenata. Olen armahtanut itseäni ja koiraani. Takaovi on ollut auki, koira on saanut valita onko sisällä vai ulkona. Varsinaisesti lenkillä emme ole käyneet (eilen tulin hautajaisista vasta myöhään). Kun tänään illalla viilenee, lähdetään lenkille. Nurmikolla olen ottanut lyhyitä treenejä, eilen kerran, tänään kolmesti. Niissä olen rajannut itseäni, ottanut aina vain kaksi eri liikettä ja toistoja muutama (2-4). Saalistus- ja noutoleikkejä olemme olleet siinä yhteydessä, jotta hurtta saa juosta.

Eilen oli vuorossa kapulan hakua, kolme toistoa. Ensin pyysin Lystiä tuomaan kapulan käsivarren mitan päästä luokseni. Sitten tein liikkeen alusta luovutukseen saakka x 2. Kerran Lysti korjasi otetta kapulasta, muuten piti rauhallisesti. En ottanut enempää, ettei kyllästy. Nyt häntä heilui ja iloisesti ravasi kapulan luo. Seisahtumisia otin Top-käskyllä. Olin Lystin edessä tai vierellä, aika lailla Lysti tekee sen vartaloni liikkeitten perusteella. Yritän kasvattaa pysymisaikaa, vaikka itse liikun. Seuraamisesta en liikettä ottanut, vaikka ollaanhan sitä tottistreeneissä tehty… *unohdus*

Tänään otin taas 2 x kapulan hakuja. Ohjelmaan on kuulunut myös seuraaminen ja seuraamisesta maahanmenot. Maahanmenoihin olen tyytyväinen. Niissä se pysyy hyvin paikoillaan. Helposti se nousee istumaan, kun menen viereen. Sitä yritän estää laittamalla nakkia etujalkojen väliin tai lopettamalla liikkeen ilman istumista. Täyskäännöstä on hiottu myös. Jos teen sen itse oikein, Lysti pysyy mukana paremmin. Eteenlähetystä kokeilin niin, että laitoin patukan nurmikon toiseen laitaan. Lähetin Lystin patukkan luo Eteen-käskyllä. Eka kerralla hurtta etsi nakin paloja, toka kerralla juoksi lujempaa. Ei ihan valmis liike… 

Tein agility-esteitä omista tarpeista. Esterimat: lumilapio ja katuharja. Estekannakkeet: koiranruokasanko, viinipullo ja maljakko. Lumilapion laitoin niin, ettei se tarvinnut kannaketta. Esterkorkeus oli n. 20 cm. Lysti innostui esteet nähdessään niin, ettei se taaskaan tajunnut istu-käskyä, olisi vaan ollut menossa. Kiinnitin huomiota omaan käytökseeni, eikä mielestäni vartalonkieleni tai äänenpainoni poikennut mitenkään normaalista tottistelusta. En luovuttanut ja koira lopulta istui. Otin muutaman hypyn ja kiertämisen. Oli vuffe elementissään.

Huomaa, ettei ole järjestettyjä treenejä, pitää varmaan laittaa allakkaan tottistelupäivät.

Eilen ja tänään olen tehnyt pihalla agilityn kontakteja varten harjoituksia. Tarkoitus on, että Lysti pysähtyy joko jyrkkään nurmikkorinteeseen tai terassin rajalle niin, että etujalat on alhaalla ja takajalat vielä ylhäällä. Tai vastaavaa ylämäkeen. Sanon “Osu“, jolloin se pysähtyy, saa namin joko kädestä tai maasta, katsekontaktilla vapautuksen ja namin. Hyvin ovat menneet. Lysti tulee innoissaan mukaan takapihalle, kun näkee minulla ruokapaloja käsissäni.

Pihalla olin seuraamista: juoksua x 2, hidasta kävelyä x 1, käännöksiä x 1/puoli ja täyskäännöstä. Edelleen täyskäännöksessä se kiertää kaukaa, ehkä varoo jalkojani? Seuraamisesta istumisia otin x 3 - ihan vähän lyhensin askelta käskyn kohdalla, jatkoin muutaman metrin päähän ja palasin koiran takana piipahdettuani sen viereen. Pyysin Lystiä myös istuen odottamaan x 2. Kävelin reippaasti taakseni vilkuilematta muutaman metrin päähän, hypin ja pompin, eikä koira inahtanutkaan. Tästä innostuneena mopo karkasi taas käsistä ja teetätin vielä pari maahanmenoa seuraamisesta. Kävelin muutaman metrin päähän, sitten koiran taakse ja sivulle. Palkkasin vielä sivulla ollessani maahan (Lysti on joskus ennakoinut ja noussut heti istumaan) ja pyysin vasta sitten istumaan. Sujui sekin.  Treenipalkkana oli nakit ja patukka. Lysti oli motivoitunut ja innoissaan “mitä vielä tehtäisiin”-asenteella. Toistoja otin vähän, koska se oli tarkkana ja onnistui hienosti (hyvin mennyttä ei kuulu jankata). Kai ne treenit levisivät siksi tuollaiseksi kimaraksi (seli-seli). Kesto oli silti varmaan 10 min. Ensi kerralla voisimme ottaa kapulahommia ja seisahtamisia.

Huomenna on hautajaiset, joten ajatukset alkavat olla siellä. Eilen sain todella ikävän uutisen toisesta läheisestäni, joka valtaa mielen. Miten tämä elämä voi olla tällaista?

Alle vielä piristykseksi Lystistä 1-vuotisvalokuva. Päivämäärä ei ihan täsmää, mutta tuskin se niin nuukaa on. Kuva on otettu Lystin maatessa, joten sen kaula näyttää normaalia muhkeammalta. Lisäksi tuuli kovasti, joten silkkikorva näyttää ihan föönatulta.

Tänään oli “oman” seuran agilitytreenit:

Pujottelua menimme omatoimisesti. Lysti eteni nakilla ohjaten mukavasti vasemmalla puolellani, mutta oikealla puolellani syöksähteli taas rivistä ulos, pujotteli mieluusti kaksi kerrallaan yms. Mutta se on edistynyt, lisää vaan treeniä. Ohjasin sanalla “pujotellaan”.

Puomi oli nyt alusta loppuun, keskiosa matalan pöydän korkeudella. Lysti ravasi nopeasti koko matkan tassut rapisten, hihnasta pitävää opea vetäen. Nakki odotti puomin päässä maassa pakasterasian kannen päällä. Puomia mentiin eri puolilta käskyllä “puomi”.

Pöytä meni ihmettelemättä. Lysti söi pöydän päällä nakkeja, koska tarkoitus on olla siinä rauhallisessa mielentilassa. Pöytä - estehyppy ja päinvastaisessa järjestyksessä onnistui myös. Pyysin Lystin sivulle ennen suorituksia ja se kesti paikallaan.

Rengas oli seuraavana. Patukka renkaan toisella puolella sai hurtan hyppäämään läpi, sitten lähettämällä otettiin muutama toisto.

A-este meni vauhdilla. Nakki odotti alastulon jälkeen. Sanoin alastulossa “odota”, mutta hurtta hotki nakin ja siirsi takalistonsa maahan. Kaulahihna ei paljon auttanut. Jatkossa pitäisi saada “Odota” toimimaan niin, että koira siinä malttaisi olla. Odota-sanakin on huono. Käytän sitä arkikielessä sellaisena “Hidastatko vähän” -pyyntönä. Ehkä “Ota” tai “Osu” on parempi, sen ehtii ehkä sanomaan ennen kuin koira on esteen ohittanut.

Hallissa odotti rata, joka koostui putkista (toinen käärmeen mallinen) ja hypyistä. Eka kierroksella menin kumarassa, valsseissa ties mistä ties minne ja annoin käskyt myöhässä. Toisen kierroksen alussa Lysti ei millään muistanut, miten istutaan. Se vaan seisoi tuijottaen ensimmäistä esterimaa ja putkea. Mietin oikeasti, että pimahtiko se. Sain sen lopulta istumaan ja taas mentiin. En saanut vieläkään oikaistua itseäni pystyyn (sama kuin imuroidessa, kunnon etukumarassa tulee parempaa jälkeä…), mutta näin jo muutakin kuin vihreää hallin lattiaa.  Muutaman esteen jälkeen muistin jopa sanoa seuraavan esteen ajoissa. Lopuksi otin loppukirin kohti kuvittelemaani maalia, jolloin Lysti sujahti minun ja esteen välistä, oma ohjausvirheeni sekin.

Saldo: Lysti oli hyvä ja sai pisteitä siitä, kuinka hakeutuu esteille. Minulla on hirveästi opittavaa. Lysti tuntuu nopealta, enkä radalla ehdi miettimään mitään, koira vaan sujahtelee ohi. Innostun liikaa/kiihdyn/tulen kiireiseksi/hösellän itse ja unohdan juuri muistutetut asiat (tänään asento ja käskyt). Hienoa, että keskellä oleva tolppa on pehmustettu - törmään siihen vielä joku päivä. Ja se joskus mielessä ollut ajatuksen poikanen, että harrastusestehyppypohjalla yhtä belgiä ohjaa, koska agility on televisiossa simppelin näköistä - on ollut niin kaukana todellisuudesta, että hävettää. Mutta onpahan sekin nyt tunnustettu.

Treenien jälkeen kävimme vielä lyhyellä metsälenkillä “tasoittumassa”. Lysti oli irti ja kaahasi tuhatta ja sataa. Kuuliaisesti tuli myös luokse. Pakko oli kokeilla pari istumaanmenoa. Ei ongelmia. Sitten kotiin ja suihkuun. Kesemmällä mennään uimaan noitten treenien jälkeen. Ensi kerta jää muuten väliin, koska B. Springsteen on Suomessa.

Tänään tehtiin tutustumiskäynti lähikunnan agilityn (ja tottelevaisuuden) alkeisharjoituksiin. Halusin nähdä, miten Lysti pärjää paikassa, jossa kaikki on vierasta: esteet, koirat, ohjaajat ja opettajat. Että mörköileekö se, jolloin pitää harkita, onko siitä ikinä esim. agilityyn tai mihinkään muuhunkaan. Teki mieli paikata myös taukoa.

Lysti pärjäsi hienosti: otti kontaktin minuun nätisti, oli tottelevainen ja reipas. Ystävällistä tutustumishinkua olisi ollut sekä toisiin koiriin että ohjaajiin. Vuoroa odotellessa pujoteltiin omatoimisesti. Nyt Lysti taas hoksasi, mistä on kyse, eikä syöksyillyt rivistä ulos. Sitten oli kaksi peräkkäistä hyppyä, sujuivat ok. Lysti odotti istuen ja silmiini katsoen hyppylupaa, paitsi kerran oli lähellä varastaa. Minun pitää olla nopeampi, sanoa seuraava este heti ekan jälkeen ja juosta nopeammin! Sitten oli rengas, jonka Lysti meni pienellä houkuttelulla. Ope piti siitä kiinni renkaan toisella puolella ja minä heilutin patukkaa toisella puolella, jolloin hauva hyppäsi. Näin pari eka kertaa ja sitten omasta lähetyksestä pari. Lopuksi oli vielä putki, ensin suorana ja lopuksi lievästi kaartaen. Ei ongelmaa. 

Paluumatkalla tein päätöksen, ettei enää sinne ajella. Tämä kerta tarjosi sen mitä pitikin: Näin, että Lysti toimii vieraassa ympäristössä, eikä ihmettele. Se on selkeästi aikuisempi, kiva koira. Huomasin, että olemme oppineet sen verran agilitya ja tottelevaisuutta, ettei minulla enää vasta-alkajakurssille ole motivaatiota. Nykyinen treenisysteemi on hyvä. Lisäksi muistelin palatessani, että kotikentälle päästään treenaamaan extraa tarvittaessa.

Outoa, kun ei ole ohjattuja tottelevaisuustreenejä. Olen ottanut harvakseltaan tännetuloja ja seuraamista metsälenkeillä, mutta pääosa (> 99 %) niistä on tarkoituksella vapaamuotoista haistelua ja liikkumista. Olen lukenut tottelevaisuuskoulutuskirjaa (S. Mujunen) ja yrittänyt miettiä runkoa, mitä tehdään. Tavoite on jatkossa oikeissaa tottelevaisuuskokeissa, eikä BH olisi huono, jos hurtasta meinaa viestikoiraa. Agility jatkuu myös.

Pihanurmikolla olen treenannut sivulletuloa, Lystihän kiertää. Se pitäisi saada nopeammaksi, eikä paikkakaan ole ihan varma ilman nakkia. Olen treenannut nopeutta narupallolla, ja paikkaa ja nopeutta raa’an naudan paistijauhelihan avulla. Toinen ongelmakohta on seuraamisen täyskäännökset. Niissä koira jätättää tai erkaantuu hetkeksi käännöksen jälkeen. Tänään nopeutin sitä heittämällä pallon heti käännöksen jälkeen tai palkkasin heti, kun se käännöksen jälkeen oli oikeassa paikassa. Hitaammassa vauhdissa se on ihan hyvä nakkipalkalla (nakki kainalon tasolla tai suussani). Kai siitä on hyvä edetä säpäkämpiä suorituksia varten.

Istumisharjoituksissa olen lisännyt aikaa. Istumisen aikana kehun, toistan istu-käskyä, palkkaan ruualla ja palaan Lystin viereen harjoituksen lopuksi. Luoksetuloja olen muutaman kerran tehnyt niin, että olen jättänyt Lystin istumaan, erkaantunut muutaman metrin ja kutsunut “Tänne”. Toistaiseksi onnistumisprosentti 100 (vuffe pysyy paikoillaan kutsuun saakka).

Tarkistin, meneekö Lysti oikein istumasta maahan - menee. Makuuasennosta istumisen Lysti tekee myös ihan oikein, eli takapää pysyy paikoillaan ja etujalkoja siirtämällä nousee ylös. Äsken houkuttelin Lystin maahan jauhelihalla ilman käskyä (kirjan oppien mukaisesti). Sitten menin sivulle ja pyysin sitä istumaan jauhelihalla vetämällä. Lysti korjasi oma-aloitteisesti istuma-asentoaan eteenpäin päästäkseen oikeaan paikkaan sivulleni perusasentoon. Liikuttavaa! Minun pitää mennä seisomaan makaavan Lystin sivulle selän keskikohdan taakse, jotta se voi nousta istumaan suoraan oikeaan paikkaan. Koiralla ei siis ole ongelmaa, ohjaajalla on.

Kokeilin sisällä liikkeestä seisomista. Meillä on siihen pentuajoista outo käsky “Top!”. Alun perin se oli stop, mutta jossakin luki, että koira voi st:n yhdistää istu-käskyyn, joten jätettiin S pois. Pysäyttämistä on tehty Lystillä jo viime syksynä ja se muistaa sen hyvin, vaikka en ole muistanut sitä teettää. Pysähtyminen sujuu hyvin (se jättää jopa tassun ilmaan, mikä ei ole tavoite). Seuraavaksi liitän topin seuraamiseen ja hyppyyn.

Liikkeestä maahanmenoa treenataan myös jossakin vaiheessa lisää. Lystihän tarjoaa sitä, kun kehotan istumaan. Ilmeisesti äänenpainossani tai vartalokielessäni on jotakin ties mitä painostusta, että se niin tekee. Pitää yrittää sanoa möreästi “Maa” ja istumisessa taas kepeähkö “Istu”.

Kapulaharjoituksia en kyllä enää sisällä tee. Muutamana päivänä olen tehnyt juusto- tai nakkipalkalla kolmen toiston kapulahakuja, etteivät toistot tylsistyttäisi. Siinäkin kaksi liikaa. Positiivista: Lystin puruote on hyvin rauhallinen, koko koira on flegmaattinen, ei ainakaan taistele ja pureskele, tulee istumaan lähelle ja pitää kapulaa, kunnes pyydän “irti”. Negatiivista: Se on hyyyyvin rauhallinen, eikä sitä nappaa sisällä koko touhu. Viimeksi vein kapulan matolle haettavaksi - vaihtelu virkistää - hurtta leikki sillä kuin kissa: vieritti sen lattialle, viskeli tassullaan ja teki valehyökkäyksiä. Siirryn ulkoharjoituksiin, ainakin aiemmin se on siellä syttynyt sopivasti.

Suunnitelma:

• Seuraamisessa täyskäännöksen hiominen. Nakkia häivytän seuraamisesta siinä ohessa, varmaan kokonaan suuhuni ja saalispalkkauksessa välillä pidän lelua kainalossa, ehkä ujutan treeniliivin sisään pikku hiljaa. En tiedä, kuuluuko päättää, palkkaako aina namilla vai patukalla. Teen koiran fiiliksen ja tempun mukaan…?
• Paikallaolemisajan lisääminen istumisessa ja makaamisessa, palvelee myös agilitya.
• Liikkeestä seisomiset, istumiset ja maahanmenot eri treenikerroilla ja selkeästi erilaisilla käskyillä. Pitää taas videoida, näen miten vinossa kenotan mennä (painostan?).
• Estehyppyyn lisään pysähtymisen.
• Kapulaharjoituksia vähäisillä toistoilla (=1-3) ulkona
• Esineruudun kokeilu joskus, kunhan tiedän, miten se tehdään.

Ei ole koiran elämä helppoa. Lupaan kautta kiven ja kannon, etten kaikkea teetä yhdellä treenikerralla.

Lopuksi vielä kevyempää: Lysti on yöt ja yksin ollessaan rajattu keittiöön ja eteiseen kompostihäkkiaidalla. Aamulla otin aidan pois,  läksin kauppaan ja se jäi eteiseen, keittiöön ja olohuoneeseen yksin. Takaisin tultuani lattialla oli tuolille jättämäni vaatteet: alusvaatteet, kaulaliina, farkkusortsit, sukat ja toppi. Kaksi niistä on nyt tuoreesti “lystinoituja” (lapsen keksimä termi): reikiä ja materiaalipuutoksia. Toppi on jo aiemmin lystinoitu (selästä puuttuu pala). Edellisellä viikolla se lystinoi uuden hameeni - siitä lähti vyötärön etuosa kokonaan pois. Vähän harmitti, oli sentään Ril’sin tuotantoa. Juu ja lisäsin kävijälaskurin, tunnen itseni tietokoneneroksi.

Tänään oli viimeinen palveluskoiratottiskoulutus. “Valmistauduin” siihen juoksemalla Cooperin testin yhdessä tapahtumassa… Nuorempana olen kilpajuossut. Juoksulenkit ovat jääneet Lystin tultua. Tilalla on ollut kasvavalle koiralle sopivia metsälenkkejä kävellen koira irti, tottista ja agilitya. Sulista olen jatkanut. Hyvin näköjään näinkin pysyy kunto yllä: 21 vuoden takaiseen tulokseen verrattuna juoksin vain 285 m vähemmän! Ja Lystistäkin saan pian juoksukaverin.

Sitten niihin treeneihin. Seuraaminen sujui hyvin, samoin käännökset oikealle ja vasemmalle. Täyskäännöksessä Lysti kiertää minut. Nyt se jätätti, jos käännyin nopeasti. Lystin nopeuttamiseksi minua neuvottiin viemään palkkaa selkäni takaa ja palkkaamaan heti käännöksen jälkeen oikeasta paikasta. Lysti seurasi nätisti opettajaa, joka näytti nämä temput. Seuraamisesta istumisia ja maahanmenoja otimme myös. Vähän oli Lystillä hakemista, siis jäi seisomaan tai meni maahan väärällä käskyllä. Paremmin se muisti, mitä vaaditaan, kun ensin otin liikettä suoraan patukkaleikistä. Lopuksi oli  luoksetulo. Tarjosin patukkaa kädestäni pelkään joka kerta, että koira iskee hampaansa kämmeneeni ja koira hyppäsi siihen hienosti kiinni. Monesti menee vähän ohi, tekee äkkijarrutuksen ja osuu uudella yrityksellä. Palkkasin patukkaleikillä kaikki harjoitukset, Lysti edistyy taistelussa koko ajan.

Tämä tottiskurssi oli siinä. Naapurikunnan lauantaitreenit loppuvat 30.5., silloin olemme hautajaisissa. “Super-Mölli-Mölli -tottelevaisuuskokeet” ovat ehkä 5.6., jokainen esittää mitä osaa. Olisi kiva saada esimakua sellaisista mittelöistä.  Tottista tulemme treenaamaan itsenäisesti, pitää tehdä kunnon suunnitelma. ;)  Agility jatkuu juhannukseen saakka.

Täällä en ole tainnut kertoa, kuinka Lysti sai nimensä. Siitä olisi tullut “Onni”, mutta ei sellaista voi tytölle antaa.  Jotenkin samaan aihepiiriin kuuluva “lysti” on sana, mitä edesmennyt tätini käytti ahkerasti: “Nyt pidetään lystiä!” Sisareni yhdistivät heti nimen tätiini, sanoin siitä myös hänelle itselleen. Ajattelin samalla, että Lysti tulee tulevaisuudessa sopivasti muistuttamaan hänestä (ikää tädillä oli silloin 85 v). Surusta vielä lopuksi sen verran, että on ollut rauhallisempi olo. Ennen nukahtamistani mietin levollisena vanhoja hyviä aikoja.

Eilen sovin agility-opettajan kanssa, että voimme jatkaa agia tauon jälkeen. Laitoin neljä pulloa jonoon pihalle ottaaksemme pikakertauksen. Lysti pujotteli aika huonosti, meni kaksi pulloa kerrallaan, kaatoi niitä jne. Otin myös käsiohjausta eli Lysti sai juosta pullojen viertä minun lähelläni ja sitten pullojen toisella puolella “takaa”. Otimme kiertoja ja eteenmenoja. Tottisteltiin: Lysti sai istua & odottaa paikallaan ja istua seuraamisesta.  Palkkana oli sekä patukkaleikkiä että sydämen paloja. Mukava oli sen kanssa touhuta, eikä ongelmia ollut.

Tänään oli sitten varsinaiset agility-harjoitukset. Sisähallissa oli kiemurteleva hyppy-putki-putki-hyppy-pussi -rata, jonka kuvioon oli sisällytetty ohjaajalle valssiaskelia ja koiran “vetoa”. Koska Lystillä oli ollut taukoa, se sai mennä ensin pelkän putken pari kertaa. Lysti juoksi innoissaan oma-aloitteisesti putken läpi myös väärään suuntaan… Rata mentiin aluksi pätkissä, sitten kokonaan. Eka kerralla menin valssiaskelissani sekaisin, sijoituin kömpelösti koiraan nähden ja unohdin ajoissa sanoa, mikä este mennään seuraavaksi. Eka radoilta jätettiin pussi pois, sinnekin koiran etupuoli meni itsenäisesti. Lopuksi otettiin pussi mukaan vailla mitään ongelmia. Eka kerralla pussiin lähettäessäni sanoin jostakin syystä kuiskaamalla jotenkin pelokkaasti “Pussi”. Opettaja kysyi, että pelkäänkö itse pussia, kun niin sanoin. Aika hyvä huomio! Yritin sen jälkeen pitää ääneni normaalina. Positiivisena asiana mainittakoon vielä, että ennen rataa Lysti tuli kehotuksella nätisti sivulle ja odotti istuen, kunnes sai luvan lähteä pinkomaan. Ja pinkoa saan tuon raketin kanssa itsekin!

Pihalla oli A-este. Sehän on tuttu pk-puolelta. Esteen lopun jälkeen maahan laitettiin nami kontaktia varten. Lysti rymisteli esteen yli vauhdilla ”kiipee”-kehotuksella. Se pysähtyi kuuliaisesti “Odota”, eikä liikahtanut ennen kuin annoin luvan ottaa namin “Ota”. Tässä vaiheessa takajalat oli esteellä, etujalat maassa tarkoituksella. Lysti hyppäsi ylösmenossa niin korkealle, että juuri takajalat ottivat kontaktiin. Hidasteltiin sitten ylösmenossakin, jottei jatkossa tulisi ongelmia kontaktin kanssa.

Sitten oli puomin loppuosa. Puomin lopun jälkeen maahan laitettiin taas makupala. Lystin kanssa ollaan metsässä tasapainoiltu kaatuneilla puilla, joten liike oli selvästi tuttu. Sanoin “tasapainoillaan”, kuten kuusikossakin. Nostin Lystin puomin puoliväliin, se taiteili hienosti puomia pitkin ja pysähtyi kontaktille kuten A:lla.

Sitten oli pöytä, sekin metsästä tuttu. Olen muutaman kerran houkutellut Lystin tasaiselle kivelle “Pöytä”, joten nyt hurtta hyppäsi vailla ongelmia pöydälle, söi namin ja hyppäsi vasta “Alas”-kehotuksen jälkeen maahan.

Viimeisenä oli vielä pujottelua. Ope piti hihnasta kiinni ja minä houkuttelin namilla “Kepit”. Lysti teki hirmusyöksyjä keppien välistä kauas pois rivistöstä, ei kovin aikataloudellinen ratkaisu. Edellisellä kerralla ne menivät paremmin, joten luottavaisin mielin etenen niitten suhteen. Nyt tuli mieleen, että unohdin sanoa Lystille “Pujotellaan”, jolloin se olisi hoksannut paremmin, mitä pitää tehdä. Lystihän osaa pujotella jalkojeni välissä, kun kävelen. Muotoilen sanasta “pujotella” liikkeelle kehotuksen, olisiko “Pujo”…? Näitä termejä saa tosiaan miettiä… ja ne pitäisi vielä muistaa. 

Oli taas tosi hauskaa. Tauko on tehnyt vaan hyvää. Lysti näytti nauttivan touhusta, yliveto hurtta! Puolueeton mielipide!

Nämä eivät nyt paljon treeneihin liity. Sivuston kanssa on ollut ongelmia, etusivun kuva tipahtaa pois ihan itsestään. Välillä saan sen takaisin, välillä en. Että jos valkealta näyttää, niin ei ole tarkoitus! Ottaa päähän tuommoinen.

Itku-uutisista mainittakoon, että tänään olen itkenyt vähemmän. Silmäluomien turvotus on laskemaan päin. Jotenkin on rauhallisempi mieli. Puhelut ja keskustelut tekevät hyvää, terveisiä vaan Viialaan, Kuopioon ja Mikkeliin!

Kävin tänään Lystin kanssa metsässä kahdesti. Toisella kerralla mukanani oli hyvä ystäväni Ulla. Lysti oli irti ja tuli luokse hyvin. Se hamusi keppejä, jotka vaihdatin aina solmuleluun. Aivan lenkin lopulla se otti yhden kepin palan suuhunsa, yritin ottaa sen pois. Laitoin sormeni suuhun, jolloin Lysti löi leuat kiinni “Yritä vaan” -asenteella. Väänsin suuta auki toisella kädelläni ja koira vaan irvisti niin, että yläikeniäkin näkyi reilu sentti hampaitten lisäksi. Hoin “Irti” (turhaan). Tokaisin Ullalle “Annoin pikkusormen ja se vei koko käden…” Jotenkin voimalla sain kammettua puun palan ja sormen pois suusta. Lysti vaan murisi ja näytti hampaitaan. Selätin hurtan niskanahkaotteella ja toruin sitä tosissani (”Ja mulle et murise jne…”). Aluksi koira murisi maassa, sitten huokaisi. Laskin sen irti, jonka jälkeen se hyvitteli ja nuoleskeli. Kait murrosikäkäytöstä. Edellisestä selätyksestä on aikaa kuukausia. Sormeen ei muuten tullut jälkiä, Lysti mitoitti hammasotteensa taitavasti! Tarkka tyttö! ;)

Yllä Lysti huilaa patukan kera tuulisella kelillä 14.5.09.

Päivällä kävin Lystin kanssa metsässä. Pidin sitä uskaliaasti irti, mutta eihän tuo minnekään lähtenyt. Se tykkää nykyään kantaa ja kaluta keppejä, mikä ei ole kovin terveellistä. Siksi minulla on nykyisin iso narulelu mukana, mihin koira vaihtaa kepin mielellään. Narulelulla olemme olleet metsässä epämääräistä noutamista, kaluamista ja kiskomista, mikä ei varmasti täytä minkään oppien sääntöjä - molemmille siis vapaamuotoista leikkiä. Paluumatkalla kuitenkin kytkin Lystin. Tapasimme 11-viikkoisen irlanninsetterin, jonka kanssa Lysti leikki pitkään. Vaikka kyseessä oli narttupentu, Lysti näki siinä silti mahdollista sulhaspotentiaalia, joten huolellinen pitää vielä olla.

lllalla menimme palveluskoirakentälle koiran ja lapsen kanssa. Ensin oli vuorossa seuraamista, tahtimuutoksien (juoksu - hidas kävely) (x 2) ja käännösten (x 2) höystämänä. Palkkana oli nakki, jota pidin olkapään korkeudella. Koira seurasi tosi nätisti, korkealla askeleella ja killitti silmiin. Itse tuijotin sitä myös ensin, sitten muistin siirtää katseeni puolentoista metrin päähän. Otettiin seuraamisesta istumisia x 2, niissä hidastan edelleen hieman kävelyä. Lysti toimi hyvin. Maahanmenoissa se tarjosi aluksi istumista, mutta otin muutaman maahanmenon erikseen ja kyllä se sitten pelitti (x 2). 

Treenikimaraan (näin jälkikäteen ajateltuna aikamoinen paketti) kuului vielä estehyppy x 2 matalalla ja x 2 noin säkäkorkuisella esteellä. Otin Lystin ensin sivulle, pidin kaulapannasta kiinni, heitin patukan, odotin katsekontaktin ja “Hyppy”. Juoksin hypyn jälkeen Lystin luo, ettei hypännyt takaisin ilman käskyä (tuottaa agilityssä ongelmia). Lysti kävi itsenäisesti testaamassa etutassuilla A-estettä, joten piti sekin ottaa ees-taas. Otin Lystin taas sivulle, odotin katsekontaktin ennen “Yli”-käskyä. Edeltä houkuttimeksi heitetty patukka tuli takaisin ilman kiertoyrityksiä. Koira tuntuu A:sta tykkäävän.

Ja koska puukapula oli mukana, ja koira innokas, niin otin sillä kolme noutoa. Otin Lystin viereen, pidin kiinni kaulapannasta, heitin kapulan ja kehotin “Hae!” Lysti haki sen iloisesti häntä pystyssä. Sohvahaluttomuutta ei onneksi ulkona näy. Kaiken kaikkiaan kantaminen on sata kertaa levollisempaa kuin aiemmin, mutta Lysti kantaessaan korjasi kapulan asentoa pari kertaa. 

Loppuhuipentumana otettiin vielä luoksetulot patukan innoittamana. Lujaa tulee hurtta kohti!!!

On kova tuuli, joten otin pihalla valokuvia pojasta ja koirasta. Saan kohta nähdä, mitä kamerasta löytyy. Kotona otettiin vielä kolmen toiston kapulatreeni, minua vaivasi se kapulan muljutus. Istuin rahilla, Lysti oli metrin päässä. Ojensin sille kapulan “Hae”, eka kerralla piti laittaa kapula suuhun, sitten se otti itse.  Irti-kehotus meni lakien mukaisesti ja suustani lensi nakki palkaksi. Ei muljuttanut kapulaa. Pitää  jatkossakin/edelleen ottaa kotona muistutukseksi kapulaharjoituksia pari toistoa kerrallaan.

Varmaan jonkin koiraihmisen mielestä kamala mikstuura kaikkea, mutta tällaisina päivinä annan itselleni vapauden tehdä tällaista ja yritän välttää syyllisyyttä. Sitä paitsi koira oli innoissaan “Mitä vielä tehtäisiin” -asenteella vielä autolle mennessämme.

Tämä oli siis pieni osa päivää. Muuhun osaan kuului tädin sureminen ja muistelu. Kokeilin itkiessäni koiran halausta. Lysti istui paikoillaan ihan hiljaa. Kun päästin sen halauksestani, se nuoli kasvoni. Ja nyt lohduttajani lussuttaa torkkupeittoa selkäni takana.