Kolmiokorvat

Töitten jälkeen otin tottelevaisuutta tuossa pihalla herkkupalkalla (haudutettua possua, “Syökää kanaa!!!”). Erityisesti otin täyskäännöksiä ja herkulla nopeutin Lystin kierähdyskäännöstä. Systeemi tuntui tepsivän. Seurautin sitä kiemurauralla, lisäksi otin juoksusta maahanmenoja ja pysähdyksiä. Vuffelle tuntui tekevän hyvää pieni vaihtelu ja harjoituksen vaikeutus, innostui selvästi.

Eilisen innoittamana tehtiin tänään toiset viestiharjoitukset. Taas metsään, Lystille treeniliivit ja nakkia sekä pojalle että minulle. Tällä kertaa matka oli ensin n. 150 m loivasti kaartavaa metsätietä. Poika jäi taas odottamaan, vein Lystin niin kauas, ettei se nähnyt takaisin. Sitten “Viesti!” ja Lysti juoksi lujaa pojan luokse. Siellä se oli istunut nätisti ja nauttinut nakista. Tämän jälkeen poika lähetti sen luokseni. Olin siirtynyt n. 10 m sivuun lähetyspaikasta. Oli se vaan hieno tunne, kun vuffe juoksi takaisin. Se sai kehuja ja nakit. Siirryimme lapsen luokse takaisin. Levon ja kävelyn jälkeen otimme toisen pätkän, nyt matka ehkä 200 m. Nyt Lysti lähetykseni jälkeen pysähtyi n. 30 m päässä, huusin ”Viesti”, jolloin se palasi luokseni. Lähetin sen uudelleen sanomalla “Viesti”, jolloin se lähti vauhdilla. Siirryin taas n. 10 m polulta sivuun ja mietin miten käy. Jonkin ajan päästä Lysti taas laukkasi luokseni. Se oli käynyt pojan luona ihan kuten pitikin.  Oli puhe, että pari kertaa viikossa näitä harjoituksia tehdään. - On se kyllä kova laji, en ole ikinä nähnyt Lystin kieltä läähätyksessä niin pitkänä. Oikeissa kisoissa matka on 1000 m + 1000 m ja jäljestämisosuus 300 m alokasluokassa. Lisäksi kisoissa tulee esineruutu ja tottis. Niitä ennen taas pitää suorittaa BH, jos olen oikein tajunnut. Treenaillaan nyt, vaikkei Lystistä ikinä mitään tulisikaan. On ihan hauskaa perheen yhteistä ajanvietettä.

Vielä en laske itseäni terveitten kirjoihin, yskittää ja uuvuttaa edelleen. Tänään oli kesälomapäivä ja huomenna menen töihin.

Lystin kanssa on tehty pihalla tottelevaisuusjuttuja: seuraamista, pysähtymista, maahanmenoa, paikkamakuuta, luoksetuloja ym. Eilen virittelin myös esteet (katuharja ja lumilapio). Niillä tein oikein hyppysarjaa. (Kröhm, toim. huom.) Lysti sai kiertää, mennä takaa ja itse otin parit valssit. Hyvin toimi hurtta. Innoissaan oli myös, varsinainen välineurheilija! ;-)

Tänään kävimme pitkästä aikaa palveluskoirakentällä. Ohjelmassa oli seuraamista käännöksineen välillä nakki kokonaan piilossa tai lelu kainalossa, siihen liittyen pysähdyksiä. Kapulan hakemisessa eka kerralla Lysti korjasi kapulan asentoa ja muljautti sitä pari kertaa suussaan. Otin sen vuoksi uusinnan, jolloin se pysähtyi kapulalle mennessään haistelemaan maata (blaah). Siksi otin vielä uusiksi niin, että pyysin Lystin istumaan, annoin sille suuhun kapulan pitkillä käsillä ja koira tulikin eteen nätisti istumaan kapulaa muljuttamatta. Hyppyä otimme oikealla esteellä. Eka kerralla Lysti kieltäytyi viime hetkellä, kun huomasi, ettei palkka lennä ilmassa. Pari kertaa piti lennättää nakki, sitten hyppy alkoi sujua. Sitten liitin jo pysäytyksen esteen jälkeen. Lysti kyllä liikutti etujalkojaan - ohessa video. Ehkä kannattaa sanoa käsky vasta kun koira on kääntynyt… En vienyt suoritusta aivan loppuun, koska tuo pysähtyminen oli uutta muutenkin. Videolla en ole varma, milloin kamera on käynnissä, siksi muutama katse kameramiehen suuntaan ennen käskyä.

Illalla oli viestiharjoitusten vuoro pitkästä aikaa. 1. Autoon koira ja lapsi. 2. Koiralle palveluskoiraliivit päälle ja metsään. Näytti Lystikin ihan oikealta palveluskoiralta. (Vaikka eilinen kova ukkosmyrsky pelotti niin paljon, ettei siitä ikinä sellaiseksi taida olla - nyyh. ) 3. Lapselle nakin puolikas, jota hän heilutteli koiralle. 4. Hihnassa vein Lystin noin 50 metrin päähän ja lähetin “Viesti”. 5. Hurtta juoksi lujaa pojan luokse. 6. Siellä se oli istunut ja syönyt nakin, “Viesti”-käskyllä lähti takaisin luokseni. 7. Tällä välin siirryin haastavat 10 metriä sivuun, Lysti tuli kohta vauhdilla luokse. Piti vähän houkutella, että kesti luonani, eikä juossut takaisin lapsen luo. 8. Kytkin Lystin hihnaan ja menimme lapsen luo lisää kehuttavaksi. Kohta otimme toisessa paikassa vastaavanlaisen treenin, hyvin sujui sekin. Lysti vapautettiin liiveistään.  Pidennetään hiljalleen matkaa, kun vuffe tajuaa idean. Lisäksi sen pitäisi jatkossa tulla viimeinen pätkä luokseni hajuaistinsa avulla, nyt pelasi silmät. Saas nähdä, miten käy ja millä se opetetaan. 

Nyt uljas viestikoira nukkuu matolla ja luultavasti haistelee uunista tulevaa ohra-riisi-vihannes-jauheliha-puuroa & possun sydämiä.

Vielä lopuksi hyppykuva. Hidas kamera - nopea Lysti. Koirilla on muuten yllättävän hyvä ponnistusvoima.

Emäntä edelleen kamppailee tautinsa kanssa, joten treenirintamalta ei ole mitään uutta. Olisimme päässeet koiraohjaajakoulutuksen koekoirakoksi, mutta kuntoni ei vielä kestä moista ponnistelua. Harmittaa, varmasti olisi tullut hyvää oppia molemmille. 

Jottei kesä menisi ihan ohi, menimme rannalle. Kahlasin Lystin edellä syvemmälle, jotta sain sen uimaan. Kun Lystiltä hävisi eka kerran pohja jalkojen alta, se ui vauhdilla luokseni ja tarrautui kuin kissa etujaloillaan reiteni ympärille. Irtosihan se (”Auuuh - hitto, ei mitään hätää Lysti, hieenosti, taaaitaaava Lysti!), mutta jätti valtavat naarmut. Sittemmin uinti ja vesilelulla leikkiminen sujui rohkeasti tarrautumatta mihinkään. Alla rannalta kuvia ja video, kuvat suurenevat taas klikkaamalla:

Kalliosta (ja minusta…) piti ottaa varmuuden vuoksi kynsillä kiinni. Kynnet leikataan säännöllisesti (kts. vaikka takatassut). Tarvittaessa tassujen sisältä löytyy siis jatkokynnet.

Menisinkö?

Täällä on kiva polskia!

Oma tähystyskivi:

Lystillä on tapana kävellä jalkojeni välistä kotona toisinaan. Pitihän se toteuttaa vedessäkin - on ilmeisesti kiva kuivata kyljet…

Tiedostan kyllä, että tämän pitäisi olla treenipäiväkirja, mutta taas tulee omaa sairaskertomusta. Tänään on ollut pikkuisen lämpöä, yskää, nuha ja tukkoinen olo. Tarkoittaa sitä, että pihalla olemme ottaneet lyhyitä tottelevaisuuspätkiä, muutaman minuutin kerrallaan. Sitten Lysti on leikkinyt ja minä heitellyt haettavaa. Viimeistään 10 min kohdalla olen palannut sohvalle elpymään. Muutaman tunnin päästä olemme taas käväisseet ulkona.

Tänään 1 nouto (kukaan ei varmaan usko, mutta Lysti oli hyvä, juoksi iloisesti, eikä pureskellut kapulaa). En ottanut enempää, koska onnistui. Seuraamista olemme menneet käännöksineen ja nopeusmuutoksineen. Palkka on joko nakki suussa tai patukka kainalossa. Seuraamisesta olen ottanut pysähdyksiä ja maahanmenoja. Tänään piristykseksi jopa juoksusta maahanmenon. Kivasti jäi hurtta taakse. Ja kesti paikoillaan, kunnes sai vapautuksen. Eteenmenoja ja luoksetuloja olen ottanut. Paikkamakuu on ollut erityiskohde (sopii sairaalle ohjaajalle). Koira maahan ja odottelua. Välillä olen Lystin vapauttanut alle minuutin kohdalla, välillä kehunut tai ollut hiljaa, käynyt viemässä nakkia tai sitten en. Kahden minuutin kestoisia olen ottanut yhden. Silloin Lysti sippasi: pää maahan ja lonkka-asento. Siksi olen lyhentänyt harjoituksen kestoa. Lumilapioesteellä otatin hyppyä ja pysähtymistä (=alokasluokan liike). Aloitin niin, että heitin palkan esteen yli. Tenkkapoo tuli siinä, kun en heittänyt enää mitään. Lysti pysähtyi juuri ennen lapiota eikä hypännyt, katsoi vaan minua, että miksi nakki ei lennä. Toistoja siis - ja ehkä oikealla esteellä voisi tsekata, mikä on oikeasti ongelmamme vakavuus.   

Turha lie mainita, että eiliset alkeiskurssin viimeiset agilitytreenit jäivät väliin. Harmitti kovasti. Yksi paikkauskerta on onneksi vielä.

Huomenna yritän kammeta töihin ja sen kunniaksi kävimme metsässä pitkästä aikaa. Lysti juoksi ja minä yskin. Otin siellä yhden luoksetulon pitkästä matkasta. Hyvää oli se, että Lysti juoksi hevosen munkkien yli jäämättä niitä ahmimaan. Mutta - jos en olisi lopussa väistänyt, olisivat polveni kääntyneet taaksepäin ja koiralta katkenneet niskat tai muita luita. Viimeistä sekuntia pitää vielä hioa. 

Kun oma lämpötilani näyttää enää 37:lla alkavia lukemia, alkaa olla pirteämpi olo. Lenkille pääsystä haaveillaan vielä vähän aikaa, joten pihalla on leikittävä. Teetin yhden kapulan noutamisen eri kapulalla kuin eilen. Lysti juoksi pirteästi kapulalle ja toi sen vauhdikkaasti. (Onneksi, koska mietin jo, että olenko onnistunut sen nujertamaan, vaikka yritän olla todella varovainen.) Kokeilin myös agilityn takaaleikkauksia: Rata koostuu lumilapiosta ja katuharjasta. Eipä koiran nivelet kulu. Katuharjan takana odottaa nakki. Omat käskyni tulevat myöhässä, muttei se haittaa Lystiä, jota nakki vetää puoleensa suunnattomalla voimalla.

Ihmistauti jyllää edelleen, kuume tänäänkin 38-39 astetta. Ulkona on aurinkoista, joten kokeilin pystyssä olemista ja kapulan noutamista. :-) Liikehän on opeteltu uudelleen, koska alun perin Lysti saalisti ja silppusi kapulan silmieni alla. Kotona on hiottu matalassa vietissä kapulan pitämistä ja luovuttamista, ulkona otettu vasta muutama toisto. Lapsi otti nyt suorituksen videolle ja totta - vietti on liian matala (matalampi kuin kertaakaan aikaisemmin) ja koko koira flegmaattinen, mutta on puruotekin rauhallinen. Palkkaan vielä nakilla oikeasta sivuasennosta ja tässä videossa myös kapulan luovutuksen jälkeen. Siksi Lysti hypähtää, ottaa nimittäin kopin suustani tipahtavasta nakista.

En jaksa olla tahmeasta esiintymisestä huolissani, muissa liikkeissä Lystillä riittää virtaa, enkä nyt innostanut sitä yhtään ennen suoritusta. Ehkä tällaisia videoita ei pitäisi julkaista koko maailmalle, mutta olen massiivisen bakteeri- ja virusinvaasion jälkeen syyntakeeton. Että jos ei niissä möllitokoissa pidettäisi kiirettä - mutta ei niissä taida olla kapulan hakemistakaan.

Ottakaa hyvä asento ja sopivaa juotavaa ulottuville, tässä se tulee:

Alla eilisiä kuvia. Näin tautisena aikana on hyvää aikaa istua koneen ääressä ja näprätä tämmöisiä.

Nurmikkouimari:

Pörhöttimet korvien takana

Pohdiskelua:

… eikä mahassakaan ole hurraamista. Lapsi aloitti alkuviikosta ja tartuttaminen onnistui. Mahan käyminen voi johtua simasta, jota on juotu ennen kuin rusinat tulivat pintaan. ;-)  Kurkkukipu, jokapaikan särky ja lämpöily vievät tehokkaasti ulkoilutushalut. Lysti osaa ottaa levon kannalta tai puuhailee itsekseen, mutta pientä tekemisen paloakin löytyy. Tällöin se saa hakea matolta päätöntä lelubroileria tai viihtyä takapihalla. Ostin sille kaupasta sijauspatjan nukkumapehmikkeeksi. Lysti juuri hieroo siihen koiramaisella tavallaan tuttavuutta. Että näissä merkeissä tämä juhannus. Hyvää Juhannusta kaikille!

Viime treenien jälkeen minua jäi vaivaamaan Lystin kuurous istu-käskylle ennen esteitä. Kyselin ilmiöstä ja päätin, että kyllä koiran pitää istua, jos niin päätän. Jos en saa sitä istumaan, niin miten saan sen pysymään aloillaan seisoessakaan (- en mitenkään). Ja kai siinä on joku turva- ja hallintajuttukin, hurtta tajuaa, ettei agility-rata ole mikään rellestyspaikka, eikä se itse saa päättää mitä tekee. Eilen laitoin harjan ja lapion esteeksi ja saman istumisvaikeuden sain esiin. Pitkällä jahkaamisella ja kehuilla sain sen pysymään istumassa.

Tänään treeneissä oli suorastaan viileää. Pujottelimme 12 kepin sarjaa, Lysti alkoi jo kiihdyttää loppua kohti. Vaikeampi puoli oli edelleen vaikeampi, mutta mielestäni se on edistynyt siinäkin. Renkaasta se hyppäsi läpi joka kerta. Rata oli suora tällä kertaa, hyppyjä, putki + hyppy. Ohjaajan kuului juosta selkä ei-kumarassa suoraan eteenpäin. Lysti ei istunut alussa taaskaan millään tai jos sen sain istumaan, niin se kimposi heti seisomaan. Eka radalla Lysti sujahti eka hypyn ja putken ohi ensimmäisellä yrityksellä, mutta sitten juoksi läpi. Takaisin tullessa putken kanssa sama juttu. Mutta muuten onnistuimme. Oli siinä kuulemma vähän irtoamisharjoitustakin, kun koira sai mennä pienen matkan päässä. Mielestäni sanoin käskyt ihan ajoissa, enkä pahemmin kumarrellut. Joten on tässä ohjaajakin edistynyt.

Minua jurppi edelleen Lystin kuurous istumisessa ja sain vinkin tottelevaisuuskouluttajalta, että istutan Lystiä ihan yksittäisen esteen luona, palkkaan taakse tai eteen, liikun jne. Tällaista otin sitten sivussa renkaan kanssa. Eli Lysti istumaan ja nakkia palkaksi. Mukavasti se alkoikin istua, kun huomasi saavansa siitä palkkioita. Aluksi sen liikahtaminen oli herkässä, mutta lopulta sain mennä renkaan taakse sen liikahtamatta. Nakkien ja saalisleikkien arvoista odotusta! Istutin sitä paikallaan myös kentän laidalla, eikä siinä ollut ongelmaa.

Hallissa oli A-este ja puomi. Vaadin sielläkin Lystin istumaan ja odottamaan ennen lähetystä, eikä siitä enää tullut sellaista vääntöä kuin aiemmin. Kerran olisi varastanut, mutta palautus tuli lähtöruutuun. A:lla oli kontaktit (nakit) ylös- ja alasmenolla. Lysti pysähtyi, mutta liikkeen jatkamiseksi ei jaksanut odottaa lupaa. Alasmenokontakti tuli ihan hyväksi, kun sanoin “Osu” ja heti perään “Odota”. Sillä se odotti katsekontaktin ja vapautuksen esteeltä pois. Sama toimi puomilla. Puomilla tuli vaan uusi ongelma: Ylösmenossa Lysti meni maassa puomin vierestä. Mutta muuten siis ok. Isot ovet natisivat tuulen voimasta, kuuntelin niitä huolestuneena. Lysti huomioi ne myös, muttei välittänyt. Hyvä Lysti!

Treenien jälkeen kävimme vielä metsässä vähän aikaa juoksentelemassa eli nollaamassa aivojamme. Lysti juoksi välillä lujaa, sitten mussutti narulelua maaten. Nyt sen mahassa on ohrapuuroa ja riistakäristystä. Eiköhän tästä joudeta nukkumaan.

Löysin koneeltani “Pelottava donitsi” -videon. Lysti on siinä 3 kk vanha.