Kolmiokorvat

Tänään alkoi paikka-sanan ajanjakso tällä koirakolla. Metsä oli märkä, mutta kunnon koiranainen ei moista kammoksu, saati hänen puolivilli belginsä. Häiriötön mukavuus-toko alkoi metsäpolulla satunnaisilla tänne-kutsuilla. Nelijalkainen osapuoli sai ruokaa vain suorista istuma-asennoista, muuten se sai kuulla “hupsista” ja uuden yrityksen. Paikkamakuuta varten pyysin sen sivulle (+ palkkasin). Vein sen taakse muovikannen päälle evästä “taka”, palasin koiran luo ja käskin sen maahan. Sitten “paikka” kevyen matalan totisesti ja lampsin 3 metrin päähän seisoskelemaan. Kaikesta haistelusta tuli napakka “Ei!”, hyvästä asennosta ja katsekontaktista ilahtunut ”Hyvä!” Tein näitä harjoituksia noin neljä kasvattaen matkaa noin kuuteen metriin, aikaa max 20 sekuntiin. Vapautin Lystin takapalkalle joko matkan päästä tai vierelle mentyäni. Jatkossa lisään matkaa superpitkäksi, samoin aikaa. Olen ehdoton ja reilu. Minusta kuoriutuu oikeanlainen pehmeän koiran omistajaihminen! Teetätin vielä takapalkalla kaukokäskyt istu-maahan x 2. Istu-käsky piti sanoa ja huitoa kolmesti. Syyskuun lopulla on seuraavat toko-kisat. Tulevaisuudessa historiankirjat paljastavat, oliko paikka-käskyn aikakausi onnistunut vai tuhoisa.

Tottelevaisuuskisoissa vietimme jälleen lauantain. Videota ei ole, alla pisteet kommentteineni:

1. Luoksepäästävyys 9.5: Lysti käveli miestuomaria vastaan pari askelta rauhallisesti ja antoi tämän rapsuttaa itseään.
2. Paikalla makaaminen 0 x 3 = 0: Kilpailuviettinen koirani päätti, ettei jää toiseksi tällä kertaa - makasi hetken ja juoksi täysillä luokseni.
3. Seuraaminen kytkettynä 8.5 x 2 = 17: Kontakti ja paikka oli mielestäni hyvää, oli samanlainen olo kuin viikko sitten “Vitsi, tämähän meiltä sujuu!” Koira luuli pysähtymistäni täyskäännökseksi ja lähti kääntymään, muita yhteistyön katkoja en keksi.
4. Seuraaminen taluttimetta 8 x 2 = 16: Kontakti, paikka ok. Tuntui hyvältä. Toisessa täyskäännöksessä muistaakseni jätätystä.
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6 x 2 = 12: Eka käskyllä koira vain pysähtyi, toisen käskyn mörähdin kovaäänisesti heti perään, hurtta uskoi ja lakosi.
6. Luoksetulo 8 x 3 = 24: Hyvällä vauhdilla vuffe juoksi luokse vinoon ja sivulle vinoon. Näin saa kätevästi pidettyä pisteet maltillisella tasolla.
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 x 2 = 16: Seuraaminen, pysähtyminen ja odotus hyvää omiin silmiini. Loppuistumisessa loitonnus?
8. Estehyppy 9.5.x 2 = 19: Oli vääntöä saada Lysti istumaan ennen estettä, onneksi sitä ei arvostella. Itse suoritus hyvä.
9. Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä 137.5 pistettä eli 3. palkintoon oikeuttava tulos. Viime kertaan 16 pistettä lisää ja kuulemma nyt ankarasti arvosteleva tuomari. Tuomari ei kommentoinut suullisesti suorituksia, paitsi paikalla makaamista myötätuntoisesti hymyillen: “Hyvä luoksetuloharjoitus.”

Pohdinta Koiria oli paljon, toiset luokat kisasivat hallissa, alokasluokka pihalla. Monet olivat parkkeeranneet autonsa hallin pihalle, vaikka 20 askeleen päässä olisi ollut runsaasti parkkitilaa. Häiriötä siis oli. Ensimmäisen kerran koekehän ympärillä kävellessämme Lysti sinkoili joka suuntaan ja veti kohti autoa sen minkä jaloista läksi. Ajattelin, ettei koko touhusta tule yhtään mitään. Paikkamakuu oli katastrofi. Lysti oli kontaktissa ja ok-vireessä, ei edes haistellut maata tai ilmaa. Yhtäkkiä se vaan singahti luokse, ehkä vain halusi turvaan? Toisaalta se ei näyttänyt yhtään stressaantuneelta tai säikähtäneeltä, vaan pelkästään voittajalta. Välimatka taisi olla pisin, mitä kokeissa on ollut. Muita rivin koiria en voi syyttää. Taidan jatkossa muuttaa käskyn sanaksi “paikka”, kokeilen ruokaa takapalkkana. Seuraamisiin olen itse tyytyväinen, vaikkei pisteet tuon paremmat ole. Ehkä meillä mättää siinä tuomareitten silmiin jokin, mitä en itse tajua. Ja oli sekin saavutus, että Lysti keskittyi kehässä minuun. Minua taas helpotti, kun näin sen seuraavan kontaktissa ja oma jännitykseni oli sopivalla (= hyvin siedettävällä) tasolla. Sain Lystin vihdoin kisoissa seuraamisesta maahan, vaikka se kaksi käskyä vaatikin. Luoksetulon suoruutta on harjoiteltava, harkitsen suoraan sivulletulon opettamista. Kisan jälkeen hain vielä Lystin autosta hallin pihalle. Se oli jo huomattavasti tottuneempi häiriöihin, eikä häslännyt ympäriinsä.

Päästiin muuten naurattamaan ihmisiä. Lystillä on kotona rapsutettavana tapana nostaa takajalkansa kuten poikakoirat ja silloin sitä rapsutetaan takareiden sisäsivulta. Nyt juoksutarkastuksessa tuomarin kädet osuivat takajalkaan ja eikös Lysti nostanut sen ylös rapsutettavaksi. Ihmiset luulivat, että koira pissi tuomarin päälle, kysyivät nauraen: ”Tuodaanko talouspaperia?” Minä siihen: “Ei se pissi.” Tuomari: “Se vaan näytti, ettei siellä mitään ole.” Ja maskuliinina lisäsi jotakin tyypillistä tytöistä.

Tänään oli pitkästä aikaa Riikan pitämä yksityistoko-tunti. Lysti oli iskussa. Käskytetystä lyhyen kaavion seuraamisesta tuli kehuja: kontakti ja paikka oli hieno. Maahanmeno oli ekalla yrityksellä priima, joten ei toistoja. Kokeessa kannattanee ensi kerralla hidastaa, että saan sen maihin. Luoksetulossa Lysti tuli vinoon x 2, ekalla lelutaskun luo. Kannattaa jatkossa harkita suoraa sivulletuloa, ei tulisi pistevähennyksiä mahdollisista vinoista asennoista. Noudon teetin pitkästä aikaa, taisi tulla kympin suoritus siitäkin. Hyppynoudossa Lysti hyppäsi hienosti, takaisin tullessa jarrutus meni pitkäksi. Kannattaa jättää tarpeeksi matkaa esteeseen, jotta vuffe ehtii pysäyttää itsensä. Tavallisesta hypystä Riikka ei löytänyt moitteen sijaa, pitää vaan varoa ettei hurtta hyppää ennakkoon.

Ruutu otettiin broilerialustalle ilman varsinaista pysäytystä niin, että Riikka kävi viemässä broileria sivusta, saatiin nopeampia toistoja. Viimeisimmällä matka oli varmaan 20 metriä. Vein sitten Lystin ruutuun makaamaan ja pyysin sieltä sivulle seuraamaan. Lysti haisteli maata ja nousi - saatiin samalla paikkamakuuharjoitus. Ensimmäinen ja toinen sivulletulo oli vähän hakusessa, kolmannella Lysti jo tajusi, minne pitää tulla. Tätä treenataan pojan kanssa lisää. Kaukokäskyt maahan-istu olivat hyviä. Itse kumarruin eteenpäin maahan-käskyllä. Ennen en moista ole huomannut - pitää varoa. Palkintona oli broileripyörykät ja kiekkonarulelu. Olisin voinut tarkemmin puuttua haisteluun myös liikkeitten välissä. Riikan lähdön jälkeen kentälle tuli vielä pentu. Lysti pääsi paikkamakaamaan. Kyllä se pentua seurasi, muttei liikahtanut paikaltaan. Nätistä olemisesta palkkailin broilerilla.

Mitäs vielä. Pari kertaa Lysti komensi haukkumalla ja tökki kuonollaan. Kun korostetun hitaasti käskin maahan, se asettui. Yhtään nopeammalla liikkeellä oli takaosa ja häntä pystyssä - hippasta! Kunhan ei kokeissa ehdottele… Ja illalla löysin netistä kolmen viikon ohjelman, miten alo-liikkeitä voisi järkevästi harjoitella. Siis tyyliin pari suoritusta kokeenomaisesti putkeen ja sitten jättipalkka.

Lysti sai tänään nelosrokotuksen, rabies tulee muutaman viikon päästä nykysuositusten mukaisesti. Eläinlääkärin kuunnellessa se murisi, mutta rauhoittui sitten. Viime vuonna meidän penturokotukset lykkääntyivät Lystin leukahaavan takia ja siksi näitä rokotuksia ei synttäreille kiirehditty. Laitan tähän kuvan Lystin paranemisvaiheessa olleesta leuasta.

Paranemista sukka suussa 13.10.08

Piha-tokoa piti nurmikolla vähän ottaa. Ruutua otin x 2, seuraamisesta pysähtymisen kerran ja maahanmenoja noin viisi. Maahanmenoja otin nopeutettunakin broileripalkalla. Luoksetuloja oli neljä, koska Lysti tökkäsi kuonollaan ekoilla. Ruutukartioita se sai pujotella muutamaan otteeseen. Paikkamakuu kesti 3 minuuttia, Lystin olemus oli rauhallinen ja kontakti paria häiriön vilkaisua lukuunottamatta kunnossa. Seuraamispätkät narupallopalkalla olivat kesäkuista huipputasoamme.   Lauantaina on seuraavat toko-kisat. Jos ne eivät suju, niin jäädään kotiin kasvamaan joksikin aikaa.

Nenä ja posket ovat vähän paremmat. Tänään siivotaan tehostetusti ja vaihdan ilmansuodattimet. Jospa tämä tästä.

Kyllä tuon koiran kanssa on ihan turha yrittää mitään rakentaa tai mistään innostua. Tänään agility-harjoituksissa irtoamisessa se ei ensimmäisellä kerralla nähnyt broileria alustallaan ja haisteli ympäri kenttää. Toisella kerralla se juoksi suoraan syömään, ok. Sisähalliin odotellessa pari pikkukoiraa haukkui ja mikäs sen kauheampaa: korvat luimuun, häntä mahan alle ja katse harottamaan. Hallissa olisi ollut radalla hyppyjä ja putkea, valsseja ja persjättöjä. Lysti luimuili ja pälyili, lähtöasento eli istuminen tuotti ongelmia. Lysti lähti siitä vetämään ja kun yritin ottaa kiinni, se joko yritti hippasta tai sitten madaltui “älä hakkaa” -asentoon. Pitää taas painottaa, että sitä ei ole hakattu (en harrasta pahoinpitelyjä, en sellaiseen pysty, eikä se tarvitse yhtään ns. kovempia otteita). Ehkä eilinen kiroilu oli liikaa? No, ei tehty tästä alkuasennosta ongelmaa, vaan yritettiin lähteä yhtä aikaa. Eka hypyn se ohitti ja meni sitten putkeen väärästä päästä jne. Ihan sama, persjättö- tai valssiaskelilla ei ollut väliä, kun koira meni ihan omaa rataa. Kyllä se kerran irtosi loppusuoran, mutta ihan torsoksi jäi homma. Lopuksi oltiin iloista narulelun vetämistä, jotta jäisi edes koiralle hyvä mieli. Keppien pujottelu oli taas hirveää, keppien välissä oli jotakin. Luultavasti koiralla on näkö-, kuulo tai hajuharhoja. Aikaisemmat laukka-askeleet oli nyt haavetta vain. Maijan avustuksella yritin palkata lopussa narupalkalla, ei sekään sujunut. Puomille Lysti meni ja tuli pois vinossa, sitä korjailtiin. A oli ok. Rengas meni ekalla kerralla ok, toisella kerralla renkaalle oli kasvanut torahampaat tms. ja sain houkutella Lystiä pitkään hyppäämään.

Osioitten välissä odottelu oli koiran sinkoilua, se veti ja haisteli joka suuntaan, paitsi silloin, kun jännittyi paikoilleen kauhistuneena. Siihen taas riitti koiran haukkuminen tai kun se kuuli toisen koiran juoksevan putkessa. Luultavasti Lystin elämä on pelkkää odottamista - milloin SE HIRVEÄ tulee kimppuun ja syö. Mulla on oikea (palvelus)koirien ja belgien irvikuva. “Harrastuskoira”, jonka kanssa voi kävellä metsässä, jos sää on suosiollinen. Tästä näkökulmasta paikkamakuu on sille varmaan tuskaa. Siitä ei vaan oikeasti ole mihinkään.

Kaiken lisäksi posket tukossa nielen nyt kortisonia. Jos tämä poskiturvotus ja -särky ei lakkaa viikon - parin päästä ja niin selity luonnon sieni- ja homekautena, niin on kokeiltava koirataukoa. Ehkä parasta kaikille osapuolille.

Tänään jatkui koira-automatkailu 76 km päähän kotoamme seuraavien toko-kisojen pitopaikalle. Kaverina oli Leila. Paikkamakuuseen keskityin. Eihän se ollut sujua. Häiriöttömässä treenissä x 2 Lysti nousi ja alkoi leikkiä hippasta, onneksi oli hihnassa. Häiriötreenissä se oli 10 m hihnassa ja käyttöä sille olikin, kun Leila kutsui omansa vierestä pois. Palautin Lystin alkuperäiselle paikalleen ja palkkasin nakilla, kun oli nätisti. Parilla toistolla Lysti alkoi tajuta, mitä paikkamakuu tarkoittaa. Leila treenasi vielä toista koiraa ja Lysti makasi lähelläni, kestihän se. Toistojen myötä paikkamakuu-asento tuli jotenkin rennommaksi ja Lysti tarkkaavaisemmaksi. Luulen, että edistyimme. Juuri tuollaisia treenejä olemme kaivanneet.

Seuraamisessa se oli hyvässä vireessä, kuten joskus alkukesästä. Sitä otinkin vain sen mitä muut liikkeet vaativat. Seuraamisesta maahanmeno x 3, ekalla jäi maahanmeno vajaaksi. Hypyssä Lysti esteen jälkeen haisteli maata seisahtumisen sijaan, niitäkin x 3. Luoksetulossa nakkipalkalla hauva tuli vauhdilla, hyvin miedosti osui, hyväksyin suorituksen. Leikki oli hyvää ja Lysti haastoi.

En ehkä tiedä oikeaa termiä, mutta joku ikä Lystillä nyt on. Perjantaina se hyppäsi sänkyyni, minne se ei saa tulla ja näytti kaikki hampaansa murinan kera, kun muistutin asiasta. Tänään treeneissä se rupesi pariin kertaan komentamaan (haukkui ja yritti napsia nilkkoja) ja jallittamaan, jälkimmäinen on ihan uusi ilmiö toko-kentällä. Onneksi se uskoo reipasta kiroilua ja tuimaa ilmettä, hyvittelee jo sellaisestakin. Vääntöä voi silti olla tulossa vielä lisää. Alla 9 kk sitten otettu hymykuva. Nykyisin ilme on vakuuttavampi, eikä se parilla viime kerralla hymyillyt.

Hymykuva

Toko-kisoihin oli herätys klo 5, startti klo 5.30, kotona klo 16 ja sitten päiväunet. 430 km kertyi auton mittariin. Kisat olivat isolla hiekkakentällä. Kaksi kehää oli vierekkäin. Lapsi oli kentällä mukana. Katsottiin parhaimmaksi, että hän poistuu autoon ennen itse kisaa, koska Lysti hänen peräänsä haikaili. Suoritusta ei siksi ole videoitu. 

Koin kauhun hetket juuri ennen juoksutarkastusta. Vuoromme koittaessa Lysti nykäisi päänsä kaulapannasta irti ja lähti lapsen perään. Mukava miestuomari ihmetteli, että peljästyikö se. Sanoin, että haikailee lapsen luo ja mietin, että melkoinen aloitus. Sain Lystin takaisin ja sitten juoksutarkastus sujuikin ihan ok. Alla tulokset ja selitykset:

1. Luoksepäästävyys 10: Lysti meni tuomaria vastaan ja ohi lapsen perään kuikuillessaan. Tuomari taputteli ja siveli Lystiä yllättävän pitkään sen välittämättä.
2. Paikalla makaaminen 0: Heti aluksi ampaisi yksi koira ohjaajansa luokse. Lysti vilkaisi, mutta jatkoi skarppina makaamista, kunnes nousi istumaan. Se yksi koira alkoi hyppiä ohjaajaansa ympäri ja vasten, Lysti nousi seisomaan ja alkoi lähestyä minua sokeripalan kokoisilla askelilla koko olemus ”näin ei ehkä saisi tehdä” henkien. Se siitä sitten. Häiriötreeniä lisää. Seuraavasta kuuden koiran remmistä vain yksi pysyi paikoillaan, joten ei oltu ainoita. Mutta heti epäonnistumisen jälkeen mietin, että teetänkö koirasta myssyjä vai rukkasia.
3. Seuraaminen kytkettynä 8 x 2 = 16: Pidin hihnaa hyvin löysällä ja jotenkin onnistuin kiepauttamaan sen Lystin kuonon ympäri rempseästi kävellessäni, siitä ei onneksi enempää hässäkkää tullut, Lysti irrottautui hetkessä… Pisteet eivät ole komeat, mutta minusta Lystin paikka ja kontakti oli hyvä yhtä täyskäännöstä luk.ottamatta. Aidosti hymyilytti suorituksen aikana - “nyt tämä sujuu”.
4. Seuraaminen taluttimetta 7.5 x 4 = 30: Sama kuin edellä. Lysti seurasi mielestäni mukavasti, mutta toisessa täyskäännöksessä jäi taivastelemaan hetkeksi. Käännökset, vauhtimuutokset ja pysähtymiset sujuivat kaikki. Ei ollut jätättämistä kuten edellisissä kisoissa. Lyhyet motivaatiotreenit ovat tainneet purra.
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0: Ei mennyt maahan, enkä muistanut toista käskyä sanoa. Liikkeenohjaaja muistutti sellaisen mahdollisuudesta.
6. Luoksetulo 7 x 3 = 21: Lysti istui nätisti, laukkasi luokse, jarrutus meni pitkäksi ja tökkäsi kuonollaan haaroihini. Sivulletulo vino.
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 x 2 = 18: En tiedä, mikä meni pieleen. Itse olen tyytyväinen.
8. Estehyppy 9 x 2 = 18: Ennen hyppyä innostin koiraa, että “hypätään”. Se oli niin menossa, että piti kaulapannasta napata kiinni. Itse suoritus omasta mielestäni ok, pysähtyminenkin napakka, eikä liikahtanut sen jälkeen. Pysähtymistreenit ovat selvästi purreet.
9. Kokonaisvaikutus 8

Pistemäärä yht. 121: 40 pistettä enemmän kuin viimeksi!

Tuomari sanoi jo aluksi, ettei liikkeitten välissä kommentoi mitään. Lopuksi hän sanoi, että koirasta näkee, että se on nuori, rekisteröi kaiken ja siksi kontakti välillä häviää - katselee muualle (pistevähennysten syy?). Oli sitä mieltä, että koira tekee hyvin ja mielellään, “sulla on hyvä koira”. En tiedä, sanotaanko kaikille samalla tavalla, mutta minua se lämmitti.

Ennen kisaa vertailin Lystiä muihin koiriin. Lysti oli tosi väkkärä niihin verrattuna. Aiemmin se on ollut ujo ja väistävä. Ominaisuus oli ainakin tänään vaihtunut uteliaisuuteen, se veti ja seisoi kahdella jalalla, kun näki mielenkiintoista. Sinänsä ihan hyvä homma, mutta näyttää toko-koiraksi melkoiselta sinkoilulta (ehkä juuri siksi emme olekaan kunnon toikoilijoita). Kisassa se oli hyvässä vireessä ja olen tyytyväinen sen suorituksiin. Liikkeitten välitkin sujuivat. 

Itseäni ei nyt jännittänyt niin paljon kuin viimeksi. Tuomari ja liikkeenohjaaja olivat lupsakkaa sorttia. Pilalle mennyt paikkamakuu vei jännitystä, ykköstulokseen ei joka tapauksessa ollut enää mahdollisuuksia. Paikkamakuuta ja maahanmenoa pitää treenata nyt tosissaan. Viikon päästä on seuraavat kisat, niitten jälkeen tuumataan.

Pentua mietin tänään vielä, mutta päädyin taas siihen, että Lystissä on tekemistä ihan tarpeeksi. Tämä vuosi on ollut yhtä rientämistä! En jaksa vielä uutta pentua. Nyt on vielä nokka ja kurkku ihan tukossa, kuten joka vuosi tähän aikaan luonnon homeitten ja sienten vallatessa hengitystiet. En uskalla tähän ottaa pentua, jotten reagoi vielä enemmän. Maanantaina tulee remonttimies korjaamaan listat, seinän ja oven karmit 2000 mummonmarkan edestä. Sitä paitsi Lysti taitaa petrata. Tänään kävimme illemmalla katsomassa kotipaikkakunnan agility-kisoja. Viime keväänä Lysti pelkäsi muita koiria, esteitä ja lepattavia nauhoja. Nyt se katsoi muita todella kiinnostuneesta, eikä pakoilusta ollut tietoakaan. Pikku-Lystikki.

Eilen oli rento metsälenkki. Yhden laudan yli hyppyytin Lystin toko-malliin. Hienosti meni pysähtymisineen.

Huomenna on toko-kisat. Pitää lähteä klo 5.30 ajamaan. Ensi kerralla katson kartalta vähän tarkemmin, minne ilmoittaudun. Eipähän pitäisi olla tuttuja katsomossa! Tänään ajattelin mennä pk-kentälle, muttei huvittanutkaan. Ajattelin myös, että säästetään paukut huomiseen. Nurmikolla testasin lyhyestä seuraamisesta pysähtymisen (x 2) ja maahanmenon (x 1). Huolestuttaa Lystin arpominen, muinoin “varmaan” pysähtymiseen tarjosi taas istumista. Mulla varmaan äänenpaino tai asento vaihtuu. Jos en yhtään kumarru tai nyökkää ja sanon kepeästi, koira seisahtaa. Paikkamakuu oli 15 sek mittainen. Luoksetulo lelun houkuttelemana oli kunnon törmäys ja kierto. Broileripullaan tuli hieno suoritus. Mielen virkistykseksi otin parit kaukot istu-maahan takapalkalla 2 metrin päästä. Lysti on niissä ihailtavan napakka. Se tosiaan ymmärtää takapalkan päälle. Pitää yrittää hyödyntää ominaisuutta muissakin treeneissä.

Koiranpennusta pitää vielä todeta, että jos en huomenna käy katsomassa, niin sitten saa olla. Pään sisällä ajatus jatkaa entistä todella kuluttavaa eipäs-juupas -rataa.

Oli taas pienet belgien kokoontumisajot. Lysti oli paikallamakuussa, kun toinen koira teki tunnistusnoutoa. Lystin kesti hyvin paikallaan, vaikka tunnarikoirassa oli katsekontakti. Palkkasin sen reilun parin minuutin kohdalla ja palasin takaisin seisomaan. Lysti haisteli maata, kielsin, vähän ajan päästä palkkasin sen uudelleen. Menin seisomaan vielä 15 sek:ksi lyhyemmän matkan päähän, jonka Lysti oli nätisti. Pääsin näin vapauttamaan hyvästä suorituksesta. Sivulla istumista ja kontaktia harjoitin myös, hyvin napitti koira kasvoihini. Tein paikallani käännöksiä, Lystin takamus seurasi hyvin liikkeitäni. Tämän jälkeen oli toisten koirien vuoro. Syksytuuli laukaisi valkosormet ja oli pakko lähteä kotiin lämmittelemään. Ensi kerralla hanskat mukaan!

Kotipihalla otin seuraamisesta pysähtymisiä. Ensin Lysti tarjosi maahanmenoa, sitten istumista. Lopulta sen lottoaminen osui oikeaan. Näitä pysähtymisiä piti sitten ottaa muutama niin, että palasin vierelle. Luoksetuloja teetätin pari myös, ne olivat ok. Seuraamisesta maahanmenot olivat myös hyviä. Kaukokäskyjä istu-maahan Lysti suoritti pari kertaa. Istuminen ei taaskaan onnistunut eka käskyllä. Lyhyt seuraaminen käännöksineen oli hyvävireistä, vaikka pallo oli oikeassa taskussa. Sisällä Lysti mörköili, en keksinyt mitä, ehkä kahisevaa takkiani? Pentu on vielä hakematta ja läheltä liippaa. Maijan pentu oli treeneissä, eikä pentukuume suinkaan siitä hälvennyt.

Renkaalla aloitettiin. Ensin maxi-rengas kaadettiin, jotta saatiin se vähän alemmas. Pienellä houkuttelulla Lysti hyppäsi sen läpi. Sitten rengas laitettiin normaaliasentoon ja siitä toistoja. Pelkällä “rengas”-pyynnöllä se ei hyppää, mutta “rengas-hyppy” tepsii. Vuffe ei edes yrittänyt hypätä mistään muualta kuin renkaan läpi. A:lla oli ylös- ja alasmenossa broileripyörykkää. Varsinkin alastulokontakti oli hieno, Lysti oli kuuliainen. Minun pitää varoa, etten huuda odota” liian ärhäkästi. Puomin lopussa Lysti käänsi takapuolen vinoon puomilta ulos broileria syödessään. Piti ottaa muutama toisto, että pysyi puomilla. Meidän termi puomille “tasapainoillaan” on vähän pitkä jatkoja ajatellen… Keppejä pujoteltiin itsenäisesti. Aluksi oli mielestäni oikein nättejä laukkasuorituksia. Sitten koiran kylki osui keppiin ja seuraavilla piti vähän mörköillä, kunnes jälleen sujui. On se herkkis! - Ja mitä vielä! Joku ampui jossakin A-esteen harjoittelun jälkeen kaksi laukausta, jotka kuuluivat aika lujaa. Katsoin Lystiä, että mitähän se meinaa. Koira ei välittänyt niistä lainkaan. Joko se oli vielä A:sta hurmioitunut tai tuumasi, että eiliseen Jytky-Pyssyn tulitukseen verrattuna niissä ei ollut rekisteröitävää.  Olisihan se hienoa, jos eilinen itsenikin yllättänyt sokkipyssyterapia olisi ollut hyödyksi.

Sisällä odotti hypyistä ja putkista koostuva rata, ohjaajalle tällä kertaa opeteltavana persjättö. Lysti oli joltisenkin riehakas. Ihan nätisti se istui, mutta jätti pari kertaa eka esteen hyppäämättä ja syöksyi putkeen väärästä aukosta. Ohjaajakin saattoi suoritukseen vaikuttaa, kröhm. Eka kerralla valssasin just väärin, sitten osasin persjättöillä. Onnistuneen radan jälkeen vuhveli tuuletteli narulelu suussaan, veteli esteitä ja putkia oma-aloitteisesti ja alkoi jallittaa narulelun kanssa “etpä saa kiinni”. Asettui se kuitenkin ruotuun ja saatiin oikein mukavia suorituksia.