Kolmiokorvat

Harjoitukset alkoivat meidän osaltamme kepeillä. Lysti edistyy pujottelussa. A:lla se otti nätisti kontaktit, puomilla samoin. Hallissa oli hypyistä ja putkista koostuva rata, jossa ihmisen osa oli tehdä takaaleikkaus, valssi ja saada lopuksi koira hyppäämään luokse (en muista termiä). Lysti suoritti tämän mukavasti ja istui lähtöpaikalla varastamatta. Kerran sen sisäinen haukkuva & kiertävä villieläin pääsi valloilleen. Kiinnioton jälkeen (miksi hallissa ei ole esim. muikkuverkkoa?) tuli pätkä hyvävireistä seuruutusta lähtöpaikalle ja perään onnistunut rata.

Ulkona Lysti hyppäsi pituusesteen kuin olisi aina sellaisia hyppinyt, samaan syssyyn seuraavan esteen ja sitten se painui superhajulle. Sieltä kutsuessani sisäinen villi ryöpsähti taas. Vuffe pääsi autoon jäähylle. En sitä tietenkään kiinni saanut, vaan marssin autolle ja avasin oven “hyppy”. Koira oli, että “aha, ai autoon, no tullaan-tullaan”. Uudella yrityksellä päästiin pussia yrittämään. Lysti oli sen kesältä unohtanut, ja sitä se hirvitti. Ilmeisesti tämä kutsui villihengen paikalle ja taas kutsui jäähy.  Kolmannella kerralla pussia helpotettiin, sitä raotin ja Lysti juoksikin sen läpi noin kolmesti. Sain vinkin, että se purkaa ilmeisesti epävarmuuttaan haukkumisella ja kiertämisellä. Uumoilen, että sillä on siihen kaksi mekanismia: murkkuikäisen leikkiuhoilu ja epävarmuuden laukaisema räksytys.

Ennen kotia poikettiin vielä isolle kentälle. Lysti juoksi ruutuun n. 15 metristä, söi siellä nakin, muttei pysähtynyt ruutuun. Noin 5 metrin päästä se pysähtyi ruudun sisälle. Paikkamakuussa pidin sitä narun päässä noin 3 ja puoli minuuttia. Yli lentänyttä varisparvea se seurasi katseellaan, muttei liikahtanut. Seuraamisessa koira oli innokas ja hyvässä kontaktissa “23 kg karvojen päitä hiveli jalkaa”. Maahanmeno oli nopea, pysähtyminen myös. Luoksetulossa se tuli vinoon ja tunnusteli kuonollaan, milloin pitää pysähtyä. Niitä tehtiin siksi noin kolme toistoa ja viimeisimmän hyväksyin. Sivullaoloa ja kontaktia teetin myös. Lopuksi ja osioitten välillä oli naruleluleikkiä. Sanottakoon vielä, että Lysti veti aika vahvasti taaksepäin ja haastoi leikkimään. Jäi kiva olo.

Kotona mietiskelen nyt, että miten usein tulkitsen koiraa väärin ja luulen ilkeilyksi sellaista kiertämistä, jolloin pieni koilanpentu oikeasti on epävarma ja kaipaa apua.

Ei tuo tottelevaisuus iske, vaikka sunnuntaina olisi seuraava yritys. Enempää en olekaan varannut yleisönhuvitustilaisuuksia. Tänään jatkoimme pyöräilyharjoituksia. Yksi kotikatukierros talutettiin pyörää, toinen pyöräiltiin. Lysti alkoi uhkailla etupyörää sen näköisenä, että tunkee siihen kuononsa - käsijarrut pohjaan ja “eieiei”. Sujui se sitten jotenkin. Aika helppoa liikuntaa moinen on, siinä vaan vähän polkee ja vuhveli ravaa. Pitänee ostaa springeri, että saan koiran pysymään itseni rinnalla. 

Pistin nurmikolle 8 keppiä jonoon, muutaman ekan hyvin kapeasti kujamaisesti. Lysti meni laukalla jo alusta saakka, mutta ilman käsiohjausta ohitti sen kepin, joka ei ollut enää kujamaisesti. Sanoin “hupsis” ja aloitettiin alusta uudelleen. Narupallo lensi palkaksi. Sitten alkoi rankkasade ja syöksyimme sisälle turvaan. Ja täällä ollaan edelleen.

Sunnuntain kunniaksi otin kuvia. Talviturkkia odotellaan. Alla on pari pakattua otosta. Ne ja muutama muu ovat tarkempina Lystin kuvagalleriassa: www.lysti.kuvat.fi 

Ihan kohta

Tämän päivän kisoissa yhdistyi villisuden arkuus ja ketturepolaisen oveluus.

1. Luoksepäästävyys 8: Lysti lähti seisoma-asennosta tuomaria vastaan. Antoi hyvin rapsuttaa ja raplata suupieliä.

2. Paikalla makaaminen 8 x 3 = 24: Kettu vaati kaksi käskyä maahanmenoon. 10 koiraa oli rinnakkain, eikä yksikään lähtenyt rivistä. “Aika täysi”-ilmoituksen kuultuaan se nousi istumaan. Olin silti tosi iloinen! Huolta herätti, että se veti säikkynä nelivetona pois hallista korvat luimussa, eikä rauhoittunut millään. Ennen yksilöosiota käytin sitä hallissa, jotta jotenkin asettui.

3. Seuraaminen kytkettynä 8.5 x 2 = 17: Aluksi joku ihminen liikahti katsomossa. Se nyt on aivan liikaa monipuoliselle harrastussudelle, meni keskittyminen, kun piti turvata selusta. Loppua kohti seuraaminen parani.

4. Seuraaminen taluttimetta 7 x 4 = 28: Susi ei pitänyt kunnolla kontaktia, vaan pälyili korvat luimussa. Muistaakseni ihan lopuksi oli töitä saada haistelemaan lähtenyt kaveri sivulle. “Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä…” Se kiersi kauempana maata siihan malliin, että näytti alkavan vääntää kakkaa. Tuli sitten luokse.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 5 x 2 = 10: Kaksi käskyä, toinen karjaisu.

6. Luoksetulo 8 x 3 = 24: Eteen tuli hyvin, sivulle ei, vaan säikähti takanani jotakin ja lähti juoksemaan, kiertämään ja haukkumaan. Lakonisella sivu-käskyllä tuli sivulle.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 x 2 = 0: Lysti pysähtyi ja oli lähtenyt sitten heti haahuilemaan. On aika veikeä fiilis käännyttyä: “Onks joku nähny mun koiraa?” Varsinkaan, kun siihen ei ole varautunut. Ikinä ennen ei niin ole käynyt.

8. Estehyppy 5 x 2 = 10: Susiketulle alkoi jo riittää, olisi poistunut kehästä, ellen olisi pitänyt kaulapannasta kiinni. Hyppäsi hyvin ja pysähtyi - kunnes lähti tutkimaan viereistä pöytää. Pysähtyi toisesta käskystä.

9. Kokonaisvaikutus 6 x 1 = 6: Säälistä tuollaiset pisteet.

Kokonaispisteet: 127, kolmosluokkaa ollaan, jumbosija.

Pohdinta: Paikkamakuun jälkeen ehdin hetken ajatella, että tänään voisi ykköstulos tulla. Mutta ei - kaikki “varmat” liikkeet pettivät. Turha on mikään treeni tuollaisen epäluuloisen ja kaikelle reagoivan hurtan kanssa. Niin paljon ei harjoitellessa voi häiriötä keksiä tai joka paikkaan altistaa, etteikö se kokeissa jotakin säikkyisi. Yksikään muu koira ei reagoinut ympäristöön kuten Lysti. Kyllähän jotakin maahanmenoa voi hinkata ja opetella. Mulla milläs hermot vaihdat? Kaveri sanoi, että se on haasteellinen. Sama sana tarkoittaa ihmisluontoa kuvatessaan mahdotonta. Belgianpaimenkoira on monipuolinen harrastuskaveri - jos sattuu olemaan palikat kohdallaan. Lystin kuuluisi olla mummolla saaressa. En jännittänyt, enkä ollut vihainen tms. Ajattelin joka liikkeen jälkeen, että seuraavassa petrataan. Tuomari ja liikkeenohjaaja ihmettelivät ja säälivät sen reagointia. En tiedä, mitä tässä tekisi.

Leilan kanssa otimme vielä pieleen menneet osiot hallissa kisojen jälkeen. Lysti meni maahan, pysähtyi, hyppäsi esteen ja odotti minut sivulle. Ihan rauhallinen oli - hallissa oli yksi ihminen meidän lisäksi. Lysti haisteli sitä “kakkakohtaa” ja söi jonkin herkun siitä paikasta.

Luettelen loppuun asioita, joita Lysti pelkää. Kaikkea uutta ja seuraavia vanhoja asioita: kaupan muovipusseja (kun tullaan kaupasta), paperikassia (missä on lehtiä), metalliaitaa, laukauksia, ukkosta, vessan lattian puuritilää, uutta mattoa (2 vrk kiersi eteisen mattoa, ennen kuin uskalsi sille astua), kaikkia läimähdyksiä, kahinoita, kolahduksia, liikennemerkkejä (varsinkin pimeällä), eläinlääkäriasemia, roskapönttöjä, postilaatikon kannen läimähdystä, jne. Nyt en kaipaa kuin sitä, että joku viisas toteaa, että tämä kaikki on minun käyttäytymiseni tai reagointini syytä.

Taas ajelimme sille isolle kentälle, minne maaruuvi ei uppoa. Viereisellä nurmikkokentällä pelattiin jalkapalloa, meidän kentällä oli kohtalaisesti läpi- ja ohikulkuliikennettä. Ohjelmassa oli alo-toko-liikkeet: seuraamista, maahanmeno, pysähtyminen ja luoksetulo. Viime iltayöstä keksin, että harpon lujaa täyskäännöksen jälkeen. Keskityin nyt siihen, että käännöksen jälkeen otan muutaman lyhyen askeleen. Koira pysyi paljon paremmin mukana. Liikkeistä en keksinyt moitittavaa, luoksetulossakaan puikkonokka ei tökännyt. Paikkamakuu oli reilu 3 min pitkä. Lysti oli 20-metrisessä narussa, joka oli sidottu pyörien päällä olevaan jalkapallomaaliin. Makuu sujui hyvin. Se näytti rauhalliselta ja asettuneelta, luulen sellaisen viretilan olevan ideaali. Onneksi nelivetopeli ei oikeasti lähtenyt paikoiltaan. Radiossa olisi ollut liikennetiedotus: “Valtatien liikenne on katkaistu, koska belgianpaimenkoira vetää jalkapallomaalia.”

Kotipihalle teetin 4 x takaa + hyppy katuharjaesteellä. Ajattelin ensin ottaa matkan päästä. Sitten muistin, että huomenna on kisoissa ihan suora hyppy, joten ei nyt treenata kiertämistä… Viritin 8 agilitykeppiä taas hyvin kapeana kapenevana kujana. Ilman joka toiseen väliin huitaisua Lysti oikaisi. Kerran laitoin narulelun jonon päähän odottamaan - Lysti pujotteli kaksi keppiä ja syöksyi narulelulle. Palasimme nakkipalkkaukseen. Belgi on taitava kiskomaan maan pinnalle, jos omistaja on lähdössä leijumaan.

Eilen oli metsälenkki ja treenilepoa, jos ei lasketa 4 x katuharjan hyppäystä takakautta (agilityhommia).

Tänään ajoimme uudelle kentälle pelkkään paikkamakuuseen. Olimme kentän laidassa, toisessa päässä pesäpalloharjoitukset tarjosivat häiriötä. Lysti oli 10 m liinassa. Paikkamakuu kesti noin 3 min, eikä ongelmia ollut.

Sieltä kurvasimme pk-kentälle, jossa odotti vesikoira- ja belgi-koirakot toiseen paikkamakuuseen. Lysti oli n. 20-metrisessä narussa. Lapsi oli koiran takana narun päässä ja otti aikaa 3 min. Välillä Lysti haisteli maata ja tarkisti, seisooko lapsi vielä takana. Mutta mitään lähtemisen elkeitä ei ollut. Tämän jälkeen tokoilussa treenasi toinen koira samaan aikaan häiriönä. Sivu-käskyn alla piti kontaktin herättämiseksi kerran örähtää ja polkaista maata: Lysti säikähti tömähdystä, väisti ja hyppäsi sitten tiiviisti sivulle. Kai ihan tavoiteltu reaktio. Vuffe seurasi upealla vireellä, se oikein tanssi vierellä ojentaen etujalkojaan eteenpäin. Käännökset olivat tiiviitä. Tahtimuutoksiin ja pysähtymisiin olin erittäin tyytyväinen. Liikkeestä maahanmeno ja pysähtyminen olivat välittömiä ja suoria. Luoksetulossa se tökkäsi, joten otin sen uusiksi.

Tämän päivän kolmas paikkamakuu otettiin dobermannin kera. Kahdesti piti Lysti käskeä maahan. Kesto oli 3 min 15 sek, matka reilusti yli 20 m. Narun päässä oli taas lapsi. Ei taaskaan mitään ongelmaa, vaikka kolmas koira oli kentällä liikkuvana häiriönä. Teetin luoksetulon, joka oli hyvä. Tämän jälkeen Lysti hyppäsi esteen ja pysähtyi teputtamatta yhtään askelta.

Leikki oli vahvaa, se ei ole ikinä aiemmin kiskonut ja ravistellut lempinaruaan niin lujaa ja hyppinyt vasten sen kanssa. Se oli leikin ajankin pitkässä narussa, ettei päässyt lällättämään. Näytti siltä, ettei se moista vaihtoehtoa edes miettinyt. Mietin yhtenä iltana meidän paikkamakuu-tuloksia. Ne ovat tasaisesti huonontuneet: mölli-tokossa meni ok, 1. kisoissa miltei 2 min, 2. kisoissa 1 min ja viimeksi 15 sek. Ylihuomenna on toko-kisat. Ei jännitä yhtään vielä, en tiedä onko se huono ennusmerkki. (Toivon salaa, että se on hyvä enne.)

Otsikko tulee siitä, että koira oikeasti näyttää ketun ja suden risteytykseltä, tosin ketuksi aika harvakarvahäntäiseltä.

Agilityssa olimme ekoina hallissa. Siellä rata oli tämän mallinen: I o I. I:t ovat hyppyesteitä ja o putki. Idea oli hyppyyttää koira takakautta esteen yli. Lysti istui ja odotti hyvin lähtölupaa. Hyppimiset eivät menneet ongelmitta, olin liian hidas ohjaamaan, enkä ehtinyt saada sitä putken jälkeen kiertämään esteen takaa hypylle. Yritin sitä jopa olemalla esteen edessä, jolloin se vain kiersi ohitseni hyppäämään esteen edelleenkin etukautta. Kerran se livahti jalkojeni välistä, lahkeet vain humahtivat. Itselläni oli ongelmia muistaa juosta putki oikealta puolelta. Nopea meininki siis ja lopuksi sellaiset suoritukset kuin pitikin. Noita takaakierto-hyppyjä pitää vähän treenata.

Pihalla oli hyppy ja A. Koira odotti jälleen mallikkaasti. Ensin unohdin A:n ylösmenokontaktilta ruuan, jolloin Lysti miltei hyppäsi kontaktin yli. Tämän jälkeen ylösmenolla odotti broileripala. Alasmenokontaktissa se hidastaa ennen kuin ehdin sanoa “odota”. Hyppy ja A -yhdistelmä meni nätisti. Renkaan läpi se hyppäsi lähettämällä hienosti. Tässä kohtaa iski murkku-kohtaus. Se ei tullut luokse ja kävi pinkaisemassa pari köyryselkä-pyrähdystä. Lopulta lähdin kävelemään siitä poispäin ja johan alkoi seura kiinnostaa. Enempää ei tällä kertaa murkkuiltukaan, muuten olisi auto-jäähy koittanut.

Kepeillä Lysti yllätti positiivisesti, minun silmiini pujotteli sutjakkaasti. Vetäjän silmiin se haki aloituksen hyvin ja meni sujuvasti molemmin puolin. Kävelin itse nopeasti vierellä ja huidoin joka toiseen väliin päin, se riitti ohjaukseksi. Pari kertaa se olisi jättänyt kepin väliin. Keppisarjan jälkeen oli hyppy, ok. Toisinpäinkään ei tullut ongelmaa. Se odotti nätisti esteen takana, joten pääsin keppien aloituspaikalle ohjaamaan sitä pujottelun aloitukseen. Keinun alla oli vielä pehmuste, mutta keinun liikettä ei hidastettu. Lysti meni reippaasti, kun menin vierellä. Ja vaikka minua kuinka varoitettiin rynnimästä, niin enkö silti harpponut Lystin edelle, jolloin se epäröi ja hidasteli. Mikä ihmeen aivovika mulla on? Käsittämätöntä! Mutta muutama toisto vierelläni siis sujui hyvin.

Lysti on kyllä jännä. Sen jälkeen, kun se on istunut ja lukittunut katsomaan tulevaa haastetta, ei kiinnosta enää istumis-kiitos-broileripulla. Se niin keskittyy.  (Tuolta se näyttää esteen näkökulmasta.) Ihana Lystikki!

Agi-kentällä seuraavaa rastia odotellessa pyysin Lystin sivulle ja katsekontaktista tuli broileria. Mukavasti se piti kontaktia. Kotimatkalla pysähdyimme isolle sorakentälle paikkamakuuseen. Se on se kenttä, johon maaruuvi ei uppoa. Lapsi sai seisoa 10-metrisen liinan päässä, minä menin n. 25 metrin päähän. Kesto oli n. 3 minuuttia. Yllätyshäiriönä tuli lapsi, joka pyöräili kiemurrellen takaani, Lystistä n. 10 metrin päästä ja lapsen ohi. Lysti sitä vilkaisi, muttei liikahtanut. Onnistui siis hyvin!

Sain tänään Marialta vinkin paikkamakuuseen, hän suositteli maaruuvia. Töitten jälkeen ostin sellaisen ja lähdimme kenttäkierrokselle. Ensin ajoimme isolle vieraalle sorakentälle, jonka toisen pään maaliin miehet potkivat jalkapalloa. Kentän vierellä menee myös autotie, jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Hähää - sellaista etsimmekin! Ensin otin kentän sivulla sivu-asentoa ja siinä kontaktia. Lysti oli yllättävän hyvä! Seuraamisessa se tillotti silmiin, ihan kuin muuta maailmaa ei olisi ollutkaan. Ruuvi ei uponnut maahan millään, joten 10-metrinen liina laitettiin pitkäksi. Sen solkipäähän istutin Lystin, laitoin sille “salaa” liinan kiinni, irrotin talutushihnan ja käskin paikkamakuuseen. Lapsi oli Lystin takana liinan toisessa päässä. Menin lopulta noin 25 metrin päähän. Koira ei inahtanutkaan, vaikka palloilijat potkivat edelleen, kävelytiellä meni koira ja mopopoika kaasutteli takaa tiehensä.

Vaihdoimme kenttää. Ajattelin, että rrrkule, harjoitellaan nyt häiriöitä ja paikkamakuita! Siellä tein Lystille ruudun, jonne se varasti. Toisella kerralla se ei mennyt tyhjälle kannelle niin riemuissaan ja pysähtyi puoliksi ruudun ulkopuolelle. Kolmannen lähetyksen otin lähempää n. 6 metristä, tällä kertaa rasian päällä oli broileria. Siihen Lystin pysäytin ja vapautin. Makuuta varten olin laittanut ruuvin ja liinan valmiiksi. Laitoin liinan taas “salaa” Lystiin kiinni ja kävelin itse liinan päähän. Kohta tuli porukka, joka kolautti kauempana pallon johonkin metalliin. Eikös Lysti pompannut seisomaan. Minä nyhtäisin hihnasta ja painuin hölmistyneen koiran luokse laittamaan sen maahan. Jatkomakuu sujui rauhallisemmin. Kaukokäskyjä otin narulelu takapalkkana kahdesti maahan-istu. Lysti oli tosi skarppi. Luokse pyysin kerran. Seuraamista tein lyhyet pätkät naru kainalossa, tuli ilmettä koiraan! Koska eka paikkamakuu meni pipariksi, tein uuden ja makuutin koiraa noin 4 minuuttia. Se oli alusta lähtien tyynen ja rauhallisen näköinen, eikä liikahtanutkaan, piti katsekontaktiakin suurimman ajan. Jäi treeneistä hyvä mieli. Ruuvi on oikeasti hyvä idea. Nyt voin Lystiä makuuttaa “missä vain” laskematta sitä irti.

Kotipihalla illalla pujottelimme agilitykeppejä. Eilen tutkailin nettiä ja päätin tehdä kapenevan kujan. Laitoin 8 keppiä niin, että ekat oli n. 20 cm leveydellä toisistaan, viimeiset kolme olivat peräkkäin samassa linjassa. Tästä otin toistoja muutaman kerran. Lopetin, kun Lysti näytti innokkaalta “mennäänkö vielä kerran?”. Oli jänis-episodikin. Kentiltä tullessa Lysti veti hihnassa aivan hirveästi pihapensaisiin. Eikös sieltä jänis hypännyt! Keppi-treenien jälkeen jätin Lystin sisälle, laitoin välioven kiinni ja ulko-oven auki, jotta saan kepit sisälle. Eikös kohta koira juossut pihalla jäniksen jälkiä pitkin. Toisella tule-huudolla se juoksi luokseni. Helpotus.

Eilen laitoin Lystin kuvia vuoden varrelta ulkoistettuun galleriaan. Ne löytyvät osoitteesta www.lysti.kuvat.fi, sivusto löytyy myös linkkilistalta.

Sunnuntailenkkien yhtenä teemana oli tottelevaisuus. Kävelimme samalle kentälle, missä olimme torstaina. Hyvänä puolena siinä on vieressä menevä pyörätie, jota pitkin lappaa ihmisiä koirineen ja lastenvaunuineen. Palkkana oli nakit ja narulelu. Ensin teimme muutamia sivulletuloja ja katsekontakteja. Mörähtelin “Öp!” ja poljin jalkaa, jos Lysti innostui katselemaan ohikulkijoita. Aluksi näytin siltä kuin yrittäisin startata käynnistysvikaista mopoa, mutta vähitellen Lystin kontakti kesti yhä pidempään. Jos paikka ei sattunut kohdalleen, toisesta yrityksestä tuli taas vain kehu, muttei nakkia. Seuraamisessa vaadin kontaktin myös, muutamalla örähdyksellä selvisin siitä. Yhden maahanmenon ja pysähtymisen teetin lyhyellä seuraamisella, olivat upeita. Luoksetulo oli ekalla tökkäävä ja vino, toisella vino. Kehuin suoristumisesta, mutten antanut nakkia palkaksi. Ilmeisesti Lystin motivaatio lopahti, joten kolmannella ja neljännellä toistolla se haisteli maata, jolloin minä röhkin ja tamppasin maata niin, että alkoi kurkussa tuntua. Viides luoksetulo oli jo hyvä ja siihen lopetin, jotta ehdimme valoisan aikaan pois. Kaksi kaukoa teetin takapalkalla, nyt Lysti ei muistanut maahan-käskyä. Paikkamakuussa olin hihnan mitan päässä noin 3 minuutin ajan. Pokka (ja järjestyslaki) ei antanut laskea koiraa irti 25 metrin päähän, vaikka hyvää olisi tehnyt.

Metsälenkillä piilotin pakasterasian kannen esineruutuun. Lysti etsi ja löysi sen suurella halulla. Riemuissaan se kieriskeli sammalikossa kannen päällä, mistä tuli kielto. Sen jälkeen sainkin kannen käsiini. Otin uudelleen saman harjoituksen lyhyemmältä matkalta. Nyt kantaminen ja luovutus oli hienoa. Viestiharjoituksia ei olla tehty aikoihin. Niistä on mennyt vähän motivaatio, koska ääniherkkyys taitaa viedä mahdollisuuden tavoitteelliseen harrastamiseen.

Nyt koira makaa reporankana lattialla. Itse mietin koirapyöräilyn tai vastaavan aloittamista - nykyinen ulkoilumäärä ottaa voimille oikeasti.

Kävimme agility-kentällä. Lysti sai pujotella keppejä muutaman rimpsun. 6 keppiä on ehkä liian lyhyt sarja, just näytti hurtta pääsevän vauhtiin. Eihän se lujaa vielä mene, mutta taitaa tajuta, kuinka pujotellaan. Keinua menimme ensin kolmisin, lapsi oli toisella puolella varmistamassa. Vaimensimme aina keinun tömähdystä. Lopulta menin sitä Lystin kanssa kahdestaan. Lopuksi tajusin pyytää sitä odottamaan alastulossa ja pysähtyihän se. Aika huisaa muuten - olisin voinut vannoa, ettei keinuilusta ikinä mitään tule. Nyt ollaan vasta alussa sen harjoittelussa, mutta ei silkkikorva mitenkään kauhistuneelta näytä! Vaikka se videolla aluksi rynniikin keinun ohi, mutta yrittää käsittääkseni vain varastaa palkalle… Kolmen esteen slalom-rataa Lysti hyppi myös. Harjoituksen pääpaino oli alkuistumisessa, missä se varasti kerran, mutta pysähtyi käskystä. Muuten se istui paikoillaan, vaikka liikuin esteitten välissä, mistä saikin leipäjuustoa palkaksi. Itse hypyt menivät ohjaukseni mukaisesti.

Nyt alla on kolmannen yrityksen jälkeen video. Jouduin muokkaamaan tiedostoja ja niin ees päin ja tuli jo hirvee katastrooffi, minusta tuli kapea ja Lystistä lyhytselkäinen, mutta nyt tämä on vähän niinku pitikii.