Kolmiokorvat

Nyt tulee pohdintaa. Minulle on ollut tärkeää, että Lysti tykkäisi sitä, mitä tekee. Sen herkkyys, pehmeys, terävyys, ääniherkkyys ja epävarmuus luovat rajoja harrastuksiin. Silloin, kun se nauttii ja osaa, menemistä on ilo seurata. Esimerkiksi seuraaminen ei ole silloin askeltamista, se on tanssia.

Lysti seuraa, Terhin ottama kuva 7/09

Noh, tänään olin kasvattajan luona koulutustapahtumassa. Paikalla oli myös kouluttaja erikseen. Lysti oli ensin paikkamakuussa toisen koiran tehdessä hommia. Se ryömi aluksi puoli koiranmittaa, josta kielsin ja palautin paikoilleen.  Sitten se kesti aloillaan. Väliajalla tein luoksetulon pysäytyksen takapalkalla, sekin oli hyvä. 

Olen laukaisuarkuudesta puhunut ja nyt sitä testattiin. Laukaukset ammuttiin Lystin seuratessa. Se reagoi laukauksiin, joita ammuttiin harvakseltaan 3 + 2. Lysti lopetti toimintansa 2 sekunniksi ja äänen toistuessa halusi pois paikalta, kuten ennalta tiesin tapahtuvan. Ohje oli se, että koiralta vaaditaan seuraaminen laukauksista huolimatta, joten minun oli vedettävä Lysti hihnasta vierelleni. Oikeasta paikasta se sai palkan ja kehut. Silti oli kurja katsoa vierellä luimukorvaista kaveria “Milloin se ampu taas tulee? Miksi sinä et suojele minua? Mennään pois!” Se kuitenkin normalisoitui aika nopeasti paukkujen välissä, häntä heilui ja kulki vapautuneesti. Ennen kentältä lähtemistä se sai saalistaa patukkaa ja leikkikin innolla. Se ei kuulemma ole paukkuarka, vaan työstettävissä, ohje on totuttaa koira laukauksiin ja vaatia siltä seuraaminen. Kentältä poistuttuani ajattelin, että mitenkähän koira nyt tulee sivulle ja seuraa. Luottaako vai odottaako laukauksia? Odotti pamauksia - tietenkin. Otin monta lyhyttä pätkää, kunnes sain sen olemaan sivulla korvat pystyssä.

Kotona menin tutulle kentälle kokeillakseni, miten hommat sujuu. Oli pakko testata, olenko pilannut kaiken. Sivulletulossa ja seuraamisessa koira luimisteli “kohta joku taas ampuu”. Tein pelkkää sivulletuloa ja narupallo tipahti olkapäältäni Lystin kontaktista. Näitä tein muutaman ja johan alkoi korvat nousta pystyyn. Seuraaminenkin palautui hörökorvaiseksi narupallon avulla. Teetin avoimen luokan liikkeitä, joissa Lysti oli hyvä ja entinen itsensä: pysähtyminen, maahanmeno, kaukot ja 15 sek paikkamakuu.

Yhteenveto: Kotimatkalla ehdin puhua ja miettiä. Nyt harmittaa, että tuonkin verran tehtiin. Joillekin koirakoille menetelmä varmaan sopii ja lie ihan asiallista vaatia koiraa seuraamaan, vaikka taivas tippuisi niskaan. Mutta se ei sovi minulle. Koira reagoi ampumiseen ja sillä sipuli. En aio alkaa paukutella Lystille tottelevaisuuden aikana yhtään mitään. Lystiltä menee minuun luotto ja ihan varmasti tekemisen ilo. Metsässä voidaan joskus ampua juoksemisen yhteydessä, mutta jätetään sekin toistaiseksi. Keskitymme tokoon ja agilityyn. Esineruutua treenaillaan tositilanteiden (”Minne se kännykkä tippui?”) varalta.

Tavoite on saada belgineiti taas tanssimaan, vaikka luottamusta onkin koeteltu.

P.s. En jättänyt koiraa kotona illalla rauhaan. Tunnari piti kokeilla keittiön matolla. Hienosti haistellen löytyi 7 väärän keskeltä palikka, jota olin pyörittänyt kämmenessä, joka oli koskettanut juustoa. Palkkioksi tuli kaksi isoa klönttiä juustoa.

Tänään oli tehopäivä. Ajoin töitten jälkeen noin tunnin hallille, jossa treenasin tokoa Lystin ja toisen belgin kanssa. Suurin tavoite oli totuttaa Lysti mörkö-halliin. Lysti oli hyvä. Paikkamakuussa se kesti nätisti reilu 3 min, vaikka olin piilossa ja koirakaveri järjesti häiriötä, mutta Lysti ei moisesta välittänyt. Se on todellakin varmempi kuin ennen. Yksilöliikkeitä treenattiin yhtä aikaa. Seuraaminen onnistui hyvin. Jos katson vasemmalle kääntyessäni, koira osaa kääntyä, eikä sotke sitä täyskäännökseen. Liikkeestä maahanmeno ja pysähtyminen sekä kaukot olivat siistejä myös. Estehyppy oli mielestäni moitteeton, paitsi taas Lysti tökkäsi kuonollaan. Kapulan noutaminen oli innokas ja nätti. Lopuksi otettiin lyhyempi paikkamakuu, palkkasin Lystiä siinä välillä. Ei noussut siinäkään. Palkkasin nyt tarkoituksella makuuasentoon päättyvät liikkeet maahan, enkä nostanut Lystiä sivulle, koska se ennakoi. Pari kertaa Lysti kuunteli toisen koiran haukkumista korvat luimussa tai takaisin haukkuen, mutta niistä päästiin yli, kun keksin parempaa tekemistä.

Sitten ajelimme kotiin, koska kaipasin tankkausta. Tämän jälkeen käänsin auton kohti agility-treenejä. Saimme siis ryhmäpaikan. Jotenkin minua jännitti - olemmeko paikan arvoisia ja saako Lysti hepulin. Varmaa on se, että Lysti hepuloi, liekö taas oma hermostumiseni heijastunut. Teimme kaksi eri rataa, joihin kuului hyppyjä ja putki. Näihin oli sitten ujutettu ihmisille valsseja ym. Eka rata ei ollut suksee. Lysti lähti vedättämään ja onneksi minut käskettiin heti toimistoon. Sinne vuhveli tuli perässä. Harrastuskaveriani pidettiin lopulta väliajat kaulapannasta kiinni. Sain ohjeet askel askeleelta, palautetta etukumarasta asennostani jne. Ei ole ihme, että Lysti häkeltyy, kun ohjaaja on tällainen. No, toinen rata meni nätisti ja koirakin pysyi hallinnassa. Nyt unta palloon ja huomenna uudet kujeet.

Pitkästä aikaa olin ryhmätreeneissä mukana. Oli rapea keli, pieni pakkanen. Paikkamakuussa oli kolme belgiä. Olin A-esteen takana 4 minuuttia välillä vilkuilematta. Lysti oli nätisti aloillaan silminnäkijöitten mukaan. Maahanmeno ja nousu oli hyvät. Koira pärjää ilmeisesti paremmin, kun en ole hermostuksesta lonksuvine polvineni sitä kyttäämässä. 

Yksilötreeninä seuraamisessa oli hakemista. Lysti olisi haistellut mielummin hajuja, mutta hyviäkin pätkiä tuli, kun muistutin, että nakkeja löytyy taskustani. Nyt oli täyskäännöksessä ongelmaa, se taisi ennakoida vasemmalle käännöksiä. Pitää harjoitella seuraamista enemmän. Olen sitä säästellyt, ettei koiralta mene vire. Seuraamisesta maahanmeno oli hyvä, tosin siinä eka yritys meni plörinäksi haistelun takia. Luoksetulon pysäytyksissä olin itse ulalla. Ensimmäisellä Lysti ennakoi, ravasi ja pysähtyi, en pysäyttänyt sitä. Toisella se pysähtyi hienosti, jolloin ajattelin pyytää sen loppuun saakka. Muitten mielestä olisi kannattanut laskea takapalkalle, joten menin hämilleni ja lopulta eteen istuminen jäi välistä. Kolmannella kerralla Lysti lähti lujaa ja pysähtyi, vapautin takapalkalle. Estehypyssä palkkasin ensin pelkästä istumisesta. Toisella kerralla koko suoritus mentiin, se tökkäsi kuonolla palattuaan, mutta muuten oli hyvä. Kaukoissa jätin sen maahan, teetin istu-maahan-istu ja palkkasin. Hyvin sujui. Joissakin liikkeissä se ennakoi sivulle nousemista, pitää jättää koira taas nostamatta liikkeen lopuksi. Takapalkka pitää muistaa häivyttää hiljalleen myös.

Aamulla teetin yhden tunnarin, joka meni mainiosti. Lysti nuuskutteli väärät kapulat ja otti oikean.

Illalla pidimme omatoimiset agility-treenit. Maija oli koutsina. Olimme ulkona, treenasimme sateessa valaistulla kentällä. Rataan kuului hyppyjä, kepit, putki, puomi ja A-este. Kepeillä Lystillä oli hakemista, se puoliksi kammoksui niitä, jätti väliin, mutta välillä tuli hyvääkin pätkää. Kontaktit meni nätisti, Lysti odotti kauniisti ja sai kädestäni juustoa. Renkaalle se 1. kerralla hyppäsi rohkeasti, mutta ihan kuin ei olisi kunnolla nähnyt (musta rengas pimeitä puita vasten) ja kolautti itsensä. Houkuttelemalla se hyppäsi uudelleen. Putkessa ei ollut ongelmia. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Lysti alkoi haukkua ilmeisesti epävarmuuttaan, liekö rengaskolhusta ottanut itseensä. Se kiersi ympärilläni, muttei lähtenyt litomaan. Rauhoittavin elein, juustolla ja parin esteen ylityksellä se rauhottui. Toisella ratakierroksellakin rengas vaati toiselta puolelta lyhyen houkuttelun, mutten usko siitä jäävän ongelmaa.

Lysti sai välillä olla autossa ja sitten aloittelimme vielä kepeille lähettämistä - sitä treenataan kotona. Keinun Lysti sai mennä muutaman kerran, Maija jarrutti kolahdusta lähtöpäässä. Lysti ei kammoksunut yhtään. Paljon oli hyvää, Lysti haki nätisti esteet ym., mutta itse kohelsin. En vaan ehdi.

Kotiin tultuani puhelin soi. Meillä on nyt agilityn ryhmätreenipaikka! Perjantai-iltojen ohjelma on lyöty lukkoon joksikin aikaa.

Ajoin taas autolla syksyisen metsän laitaan, tutulla teemalla “koira liikkuu, minä en”. Kun Lysti juoksemiseltaan rauhoittui, otin narulelu takapalkkana luoksetulon pysäytykset. Ne meni ihan pieleen. 1. 25 m päästä pysäytys 10 metriin: Lysti laukkasi vielä käskyn jälkeen, pysähtyi hitaasti, ääh. 2. Päätin ottaa pysäytyksen jo muutaman metrin päähän lähdöstä, niin toppaa nopeammin. Tänne-käskyn jälkeen Lysti ravasi hiljaa ja jopa pysähteli kaula pitkänä voimakkaasti ennakoiden, näin koira sai jolkottaa perille saakka. Pysähdyttyään se palkkasi itsensä - kimposi luvatta takapalkalle ja painui kanervikkoon. 3. Lyhyempi välimatka: Lysti mateli odottavasti luokseni, en pysäyttänyt. Kaulapannasta talutin lähtöasemiin, ettei palkkaa itseään. 4. Jätin koiran & takapalkan ja painuin itse n. 30 m päähän “joko alkaa seura kiinnostaa” -asenteella. Kutsusta se lähti vauhdilla luo, pysäytin n. 5 metriin ja palkkasin ilolla. Olemme siis tulleet pisteeseen, jolloin on alettava tehdä läpijuoksuja. Olisin niitä nytkin tehnyt, mutta kaiveli se eka tahmea pysähdys ja lopun jo tiedättekin.

Kaukoissa laitoin Lystin makaamaan, 5 metrin päästä pyysin istumaan. Nousi toisella käskyllä. Toisella kerralla koira nousi jo ensimmäisestä käskystä.

Kotona tehtiin tunnari. Nätisti nousi kapula, mutta se näytti taas niin sattumalta, että teetin toisen kerran. (Alla video ensimmäisestä: Koira on seinän takana, kun asettelen palikan. Ihmeen nopeasti se tietää, mikä on oikea. Aika varovainen tunnelma, jostakin syystä itse hiippailen ja kuiskailen, tarttuukohan moinen… Koiralla on sentään häntä pystyssä.) Toisella Lysti nuuskutteli hyvin ja nosti väärän kapulan. Se oli varmaan kontaminoituneen kapulan vika. Kolmannella hyvä suoritus. Enää en tee kuin yhden onnistuneen toiston kerrallaan, lupaan!

Muodonmuutos talvi-tervuereniksi on käynnistynyt, karvanlähtö loppunut. Harjaan jäi aamulla noin kolme karvaa.

Tunnarin tein keittiön matolla x 2. Eka kerralla oma kapula oli ensimmäisenä, joten piti varmistaa, ettei ollut tuuria. Toisella kerralla koira haisteli huolella väärät (6 kpl) ja poimi omansa varmasti. Nyt siinä ei ollut edes uutta nakin hajua. Piilotin lopuksi pelkästään oman palikan lussupeiton kätköihin. Samalla “oma”-käskyllä sileäkarvainen tervuni juoksi tohkeissaan palikkaa etsimään ja noutamaan.

Ulkona ei oltu monta minuuttia, vaikka tehtiin useita eri liikkeitä, koska toistoja ei juuri otettu.  Kokeilin tavallisen noudon. Autossa on meidän varsinainen noutokapula. Kotona on korkealaipallinen virheostos, varsinainen varakapula, jonka otin mukaani. Lysti haki sen häntä pystyssä laukaten, mutta palasi ravaten vaivalloisesti pää vinossa. Eteen istuuduttuaan koko koira kallistui kallistumistaan ja katsoi anoen, että ota jo. Päästin sen pälkähästä. Ilmeisesti se ei uskaltanut korjata otetta ja korkea laippa painoi sen huulia? Heitin kapulan uudelleen, nyt 10 m päähän. Sen Lysti toi paremmalla otteella eikä ollut kaatua. Sitten pujoteltiin 8 kepin sarjaa 3 x per puoli. Nakkipalkalla slalomisti on huolellinen, narulelupalkalla oikoo eli palaamme ruokapalkkaan. Rakensin kepeistä ”esteen“. Vuhveli istui nätisti sen taakse, sinne palkkaus x 2. Sitten koko suoritus moitteettomasti läpi. Luoksetulossa pysäytin Lystin kerran 6 metriin, oli upea. Seuraamisesta maahanmeno x 1 ja pysähtyminen x 1 olivat välittömät, kävelin koiran taakse ennen viereen palaamistani. Vuffe kesti paikoillaan. Sitten alkoi kuulua naapurin pihalta puuklapien kalahduksia. Lystillä alkoi korvat kaivautua niskakarvoihin. Kävimme minikävelyllä katsomassa mitä tapahtuu, koira tasaantui ja naapuri piti minua varmasti varsinaisena kyylänä. Seuruutin kaikki käännökset hyvin lyhyillä seuraamispätkillä. Lopuksi oli lisää naruleluviskelyä leikiksi.

Yleisluontoiset jatkosuunnitelmat ovat muotoutuneet: Yritämme tulevan talven aikana saada TK2:n. Keväällä tähtäämme BH:n suoritukseen. Jos laukaisureaktiot saisimme sammumaan, niin viestiä olisi kiva treenata aktiivisemmin, esineruutukin on unohtunut toviksi. Agilitya harjoittelemme vapaamuotoisesti, kunnes saamme ryhmäpaikan. Lystin luut tulee myös kuvattaviksi.

Otsikkoon palatakseni olen joskus kuullut muistisäännön, mihin suuntaan viisareita käännetään: kesään päin.

Aamulla kokeilin taas tunnaritemppua. Käytin yhä samoja kerran haukkaistuja palikoita. Asettelin ne keittiön matolle ”vieraspaikan” kohdalle eilisellä tyylillä. Nakin & käteni hajuisen palikan laitoin niistä n. 10 cm päähän. Lysti sai haistaa kämmentäni, “oma” ja koira meni kapuloitten luokse varovaisesti, nuuskutteli ne koskematta ja toi oikean epäröimättä. Palkaksi tuli kokonainen nakki. Tuo varovaisuus harmittaa, se tulee niistä kielloista, joita olen viljellyt pari kertaa. Y-hyyy. Saas nähdä, onko oikea nouto anemisoitunut myös.

Koirassa tuntui olevan virtaa, joten ajoin auton metsän laitaan. Siitä kävelin 50 m päähän neljän leveän polun risteykseen. Ideana oli jälleen, että koira liikkuu, ohjaaja ei. Kun Lystin villi ja vapaa juoksu oli ohi, heittelin narulelua. Toko-osuus: Ensin luoksetulo 30 metristä lelu leuan alla. Meni koiralla loppuosa pitkäksi, oli tosin maa peittynyt liukkailla lehdillä. Onneksi tulo oli vino, niin vuffe liukui jalkojeni vasemmalta puolelta ohi pyrstö maassa. Polvieni kääntymissuunta on siksi yhä ennallaan. Loppuasento vaatii hiomista. ;-) Sitten pysäytykset: Kutsu 25 metristä ja pysäytys 10 metriin. Koira tuli lujaa, käskystä syttyi heti jarruvalo, mutta alusta oli liukas -> jarrutusmatka 2 koiranmittaa. Pysäytin toisella kerralla 4 metriin, pysähdys oli nopea. Takapalkka kelpasi. Kaukot maahan-istu teetin kerran 5 metristä. Yhden kerran vapautin Lystin takapalkalle pelkästä katsekontaktista. Päälle vielä vapaata juoksua ja ruohon syömistä ja siinä kaikki tältä erää.

Eilisen pihatuokion jälkeen olin rätti. Sitten sainkin puhelun, jossa kuulin sairastavani keuhkokuumetta, josta pitää rauhoittua ihan oikeasti toipumaan. Painuin säikähtäneenä ja uupuneena pehkuihin. Siinä oli sen päivän ulkoilut. Ei ihme, että hengästyn ja yskin pienestäkin. Lapsi (182 cm) sentään toipui, joten koiran lenkitys siirtyi takaisin hänelle. 

Kuumetta ei enää ole, joten jotakin pientä Lystikin kanssa puuhastelen. Tänään se tarkoitti pihalla neljän vinokepin pujottelua muutamaan otteeseen, Lysti menee aika lujaa alusta lähtien. Sitten tunnistusnouto: En osannut edelleenkään auttaa Lystiä, joka nosti randomilla haistelematta oikean tai väärän tunnistuskapulan ja jotenkin meni jo hämilleen. Se piti koko liikettä noutona, vaikka käytin myös sanaa “etsi”, millä se nuuskuttelee piilotetut juustot kotoa. Aloin palella, joten siirryimme sisälle. Kokeilin samaa keittiön lattialla. Laitoin kapuloitten päälle pakasterasioitten kannet, jotta koira haistelisi, eikä ehtisi väärää kapulaa haukata, mutta tulos oli yhtä huono. Ei haistelua, vaan nappaus nakin toivossa. Oikean haukkauksen jälkeen palkkasin koiran ja painuin nettiin. Käyttöbelgi-sivustolta löytyi käyttökelpoinen ohje, jonka sovelsin näin: 8 kpl kerran haukattuja nakki-ja minä-hajuttomia kapuloita (koska hajuttomat olivat loppu) tiiviihkösti aseteltuina keittiön lattialle. Niitten viereen n. 20 cm päähän nakilla ja kämmenien sisässä hierottu the oikea kapula. Koiralle kämmenen nuuhkaisu ja toivorikas “Oma!” Lysti meni väärien kapuloitten luo, haisteli ne koskettelematta, siirsi kuononsa ja otti oikean suuhunsa. Superkehut ja kokonainen nakki palkaksi. Sitten oli ihan pakko kokeilla toisen kerran, toimiiko konsti varmasti. Nyt oikea palikka oli 15 cm päässä väärien keskittymästä. Samat rituaalit ja kas - varma ja puhdas nouto. Supermegakehut ja toinen kokonainen nakkipalkka. Väärät palikat ovat nyt terassilla tuulettumassa, puhtaita on pakko hommata. Eikä varmaan sisällä saisi tehdä koko juttua, mutta mutta mutta, ei niitä ole sormin eikä nakein kosketeltu. Toistan nyt maltillisesti (1 onnistunut per päivä) ja kun hoksaaminen näyttää varmalta, siirrän oikean palikan lähemmäs vääriä ja joskus sinne keskelle. Lystin piti nähdä ilmeisesti paljon palikoita kerralla, että se tajusi, että tämä ei ole ihan normaali nouto, vaan haistelemalla etsitään se oikea. 

Paikkamakuun teetin vielä keittiön seinän takana. Laitoin peilin sopivasti ja tarkkailin koiraa sen kautta 4 min. Nätisti kesti paikoillaan. Ja unille.

Täältä sitä jo noustaan. Aamulla ei ollut kuumetta, kahvia join ensimmäistä kertaa sitten sunnuntain. Lapsi-parka sai saman taudin, joten koiran ulkoilutus palasi tauon jälkeen minulle. Takapihalla hurtta onneksi viihtyy, joten sisäkoirana ei täydy olla. Maija (kiitos) on avuksi tarvittaessa.

Kävelin Lystin kanssa 400 m ja palasimme pihalle teemana koiran liikutus ja aivojumppa & ohjaajan rasituksen minimointi. 2 luoksetulon pysäytystä n. 12 m päästä (kauemmas ei pääse, ellei jompi kumpi mene pensasistutusten taakse). Pysäytin Lystin ensin n. 5 metriin ja sitten 8 metriin. Molemmilla kerroilla se lähti vauhdikkaasti, pysähtyi lukkojarrutuksella innostuneen leikkisästi (seisoi “leikkiköyryssä”) ja riensi vapautuksesta takapalkalle. Sivulla olemista ja pari askelta seuraamista narulelu olkapäällä teetin myös, tavoitteena hyvä kontakti, mikä näin onnistuikin. Seuruutin vasemmalle käännöksiä 2 kpl, paikka pysyi, lyhensin askelia kulmassa. Seuraamisesta yksi maahanmeno oli nopea, heti lensi palkka. Kaukot otin kerran: istumisesta maahan-istu, upeat oli, ansaittu takapalkka. 

Tunnarissa Lystillä ei ole aavistustakaan, mikä on jutun juoni. Hieroin nakkitaskussa ollutta omakapulaa yskähuohotuksella lämmitetyillä sormillani. 1. Vein sen 5 metrin päähän. “Oma”-käskyllä koira haki sen kuten piti. 2. 2 metrin päähän laitetun omakapulan kaveriksi tiputin pussista hajuneutraalin kapulan. Eikös koira sen hakenut, “Ei!” ja koira vaihtoi sen oikeaan, josta kehut. 3. Neutraalikapulan vaihto, nyt heitin omakapulan sen viereen. Taas koira haki väärän, vaihtoi ei:stä. 4. Taas uusi neutraalikapula. Nyt haistatin omakapulaa Lystille ennen maahan viemistä ja nyt tuli oikea kapula minulle. Kehut ja nakkipalkka! Kurjaa tuo ei:n sanominen, kohta siltä lähtee hakuinto. En ole osannut Lystille vielä selittää, että kapuloita pitää haistella. Se vaan juoksee ja nappaa ensimmäisen.

Laitoin maahan 4 pujottelukeppiä ensin 10 cm leveydelle ja vinosti maahan. Ajatuksena oli nopeuttaa pujottelua alusta alkaen. Se pääsi menemään miltei suoraan ja vilahtikin keppien lävitse vauhdilla. Siirsin kepit samaan linjaan, mutta edelleen vinosti maahan tökättyinä. Sama nopeus säilyi. Tein lähetyksiä eri tavoin, olin keppien vasemmalla tai oikealla puolella lähettäessäni, hyvin toimi. Lähetin sen jopa takaa “pujotellaan, mene-mene”. Eka kerta meni hyvin. Tokalla sanoin “hyvä” kolmannen kepin kohdalla, jolloin Lysti kaarsi pois kesken kaiken. Sitten se meni epävarmaksi ja alkoi haukkua. Tajusin höllätä, menin vierelle avuksi ja saatiin pari paikkaavaa suoritusta. Aloitukset olivat kyllä varmoja, epäröimättä aina kepin oikealta puolelta. Pihatuokioon kuului joka välissä narulelun noutoleikkiä, koska minusta ei vetokaveriksi ollut. Sitten kotiin huilimaan ja illemmalla taas pihalle.

Sunnuntaina iski ilmeisesti joku influenssalajike, joka on pitänyt vuoteessa. Päiväunia nukun 6 tuntia per päivä, edes televisiota en ole jaksanut katsoa, saati käydä koneella (paitsi nyt). Työterveyshuollossa käydessä sain  maskin ja oman odotushuoneen, tulikin tartuntavaarallinen olo. Palaan seuraavan kerran, kun on koirajuttuja, toivottavasti pian. Lystistä mainittakoon vielä, että se syö käytetyt nenäliinat, kun silmä välttää.