Kolmiokorvat

Tänään olin Piian kanssa Tuijan agility-opissa. Menimme kahta eri rataa, jotka vaativat välistävetoja, “takaamenoja” ja takaakiertoja pakkovalsseineen ja twisteineen. Ahaa-elämykseni jatkui, ei tullut älytön kiire eikä unohduksia. Lysti oli hyvin mukana. Saimmekin myönteistä palautetta. Minun pitää kiinnittää edelleen huomiota selän suoruuteen ja käskyjen sanomiseen tarpeeksi aikaisin. Niissä “takaamenoissa” alan Lystillä käyttää oikea- ja vasen-käskyjä. Kotiharjoituksiksi näitä juttuja, esteitä voi vaihdella muuriksi ja renkaaksi. Pujottelua myös lisää. Kohokohtana pitää vielä mainita, että viimeisimmän radan jälkeen ope oli tyytyväinen, minä tuulettelin hymysuin ja Lysti retuutti leluaan voittajaelkein. Vitsi miten kivaa touhua itse agility ja varsinkin, kun seura oli rempseän humoristista!

Iltasella tokoilimme. Laitoin Lystin talon päätyyn tikapuihin kiinni paikkamakuuseen ja kävelin itse aidan taakse piiloon. Peilin avulla seurasin vuhvelin touhuja. Rauhassa se odotteli ajan täyttymistä. Olin n. 4 min piilossa. Otin välillä palkkaamatta peräkkäin seuraamista, siitä maahanmenon ja luoksetulon. Sitten leikitin. Liikkeestä pysähtymisessä koira meni taas maihin, uusinnassa jäi seisomaan. Tuo “yllättää” minut vielä joku kerta kokeissa. Kaukoissa Lysti oli skarppi, siirtymät tapahtuivat ihan paikoillaan. Sitten jälleen riekuttiin. Nouto ja hyppy jäivät ensi kertaan.

Lystin perjantain tauti tai mahareaktio kesti onneksi vain puoli tuntia. Silloin treeneihin lähtiessä oli jossakin ilotulitus, jota se säikähti, liekö sotkenut mahan? Eilen se oli joka tapauksessa jo terve. Ajoin äsken agilityhallille. Rakensin osan perjantain radasta. Ohjasin takaakierron esteen edestä ja sitten esteen takaa. Tarkkailin, että selkäni on suorassa, etten pysäytä liikettäni (koiran pysähtymisen paljastettua erheeni), sanon käskyt ajoissa ja jätän koiralle tilaa. Tuli joku ahaa-elämys, sillä viimeiset radat olivat nautittavaa menoa. Minulle ei tullut kiire ja Lysti meni kuten piti. En tosin tiedä, miltä se muitten silmiin olisi näyttänyt.

Lysti pujotteli: Keppien alussa koira ravaa hitaasti ja selvästi ajattelee, loppua kohti se kiihdyttää laukalle. Havaittu edistyminen: Pystyn lähettämään sen noin metrin päästä ja kulkemaan metrin verran sivulla kättäni heiluttamatta. Keinu: Pyysin sen osu-sanalla ylösmenokontaktille ja vapautin siitä. Näitten toistojen jälkeen oli hommaa saada mustakuono jatkamaan keinua pitkin. Tulihan se, mutta varovaisesti. Tässä olemme silti edistyneet, Lysti odottaa keinun kääntymiskohdassa miltei mahallaan ja rämähdyksestä huolimatta alastulokontaktilla odottaen syö nakit ahneesti. Tämä vaatii miljoona toistoa. Pohdin pöydän laittamista alastulon alle, mutta luovuin siitä. Ideana olisi ollut rämähdyksen & liikkeen vähentäminen ja Lystin rohkaiseminen. Mutta ehkä helpottaminen olisi ollut takapakkia? Keinun jälkeen otin vielä yhden pätkän radasta, koska koira siitä selvästi innostui - jäi hyvä mieli.

Kuivassa hallissa en malttanut olla tokoilematta. Jätin koiran paikkamakuuseen, kun korjasin esteitä. Pari kertaa häiriöstä (keinun ja keppien raahaus) pomppasi pystyyn. Huoh. Juoksuseuraamisesta teetin vaihteluksi yhden maahanmenon ja 4 pysähtymistä. Vuffe lakosi ensin seisomakäskystä maahan, joten piti ottaa useampi toisto. Yhden luoksetulon pysäytyksen tein ja koska pysähdys oli välitön, lensi narulelu koiran taa.

Pohdintaa… Olen tehnyt kuten on opetettu, että onnistuneita toistoja ei uusita varsinkaan tokossa. Lueskelin aiheesta ja joku fiksu pohdiskeli, että mitä koiralle jää mieleen treenistä, jossa se tekee 5 väärää liikettä ja viimeisellä onnistuneen suorituksen, johon treeni loppuu. Tällä logiikalla ajateltuna olen tehnyt toistoja onnistuneistakin liikkeistä, mutta liikettä vähän muunnellen. Esim. kaukoissa tai luoksetulon pysäytyksissä matkojen vaihtelut, agilityssa samoin. En tarkoita tällä kymmeniä, vaan esim. kolmea toistoa. Voiko koiralle muuten rutiinia kertyä? Ja eikös sen luulisi koirasta olevan ihan hauskaa “Haa, tämän mä osaan ja saan taas superpalkkaa!”

Noin sanoi Lystin maha kesken agility-harjoitusten. Kesken lähdimme pois ja tuottelias kurina jatkui. Se mitä ehdimme tehdä ei mennyt hyvin. En osaa tänne piirtää mitään, mutta yritän kuvailla itselleni, jotta voin harjoitella: 1. ja 2. este peräkkäin noin 5 metrin välein. 3. este kakkosen vieressä samansuuntaisesti sen kanssa. 4. este poikittain kolmoseen nähden, ykkösesteeseen päin. (Sitten vielä este ja putki, joita en kuvaile, koska tuo alku on harjoiteltava osuus.) Eli 2. ja 3. este takaakierroilla, joka olisi pitänyt olla meidän bravuurinumero. Ei ollut. En tässä etsi narun pätkää itselleni, koska oli toimiviakin osioita. Hyvä nöyryysharjoitus ohjaajalle, joka luulee, että pari omaa harjoitusta riittää sellaisten oppimiseen. Nyt toivon, että mahan kurina rauhoittuu ja keskityn koiran toivutukseen.

Otimme Lystin kauppareissulle mukaan ja pysähdyimme mennessämme isolle vieraahkolle sorakentälle, joka oli ihanan kuiva tällaisella rönttäkelillä.

Seuraamisessa vuffe oli elementissään. Juoksin varmaan ensimmäistä kertaa 30 metriä koira vierelläni, mitään ongelmia ei ollut. Muuten tein lyhyen kaavion. Seuraamisesta maahanmeno ja pysähtyminen priimaa. Kaukokäskyt 7 metristä myös. Luoksetulon pysäytyksiä tein muutamia matkaa vaihdellen. Jarruteho heikkenee edelleen heti, kun matka kasvaa. Luoksetulo seisoma-asennosta oli hyvä. Koiruus tuli lujaa, mutta niin vaan jarrutti, että pysähtyi juuri sopivasti. Ilmeisesti tiistainen tökkäyksen aiheuttama rääkäisy oli sopiva. Nouto oli mallikas. Lopuksi oli paikkamakuu. Koira makasi piuhan päässä keskellä pimeää sorakenttää 3 min skarppina. Olin auton takana.

Palkkasin koiran joka välissä ja se oli innokas. Hyppäytin sen puruleluun, se tulee aina vaan lujempaa ja paremmalla otteella. Itseänikin vähän jännittää moisen pommin vastaanotto - osaanko varmasti liike-energian häivyttää koiralle turvallisesti.  Autolle juostessa koira tuli omasta aloitteestaan seuraamispaikkaan ja napitti silmiin: “Ei kai vielä lopeteta?” Hyvä mieli tällä kertaa, vaikka kotoa lähtiessä oli *en sano mikä* fiilis. Paikkamakuukin oli hyvä. Kun tuon tekemisen riemun saisi jollakin ilveellä siirrettyä kokeisiin (molemmille).

Töitten jälkeen vietimme aikaa agilityssa. Olin dvd:ltä kerrannut takaakiertoja, niihin liittyen twistiä ja pakkovalssia. Laitoin hallilla kaksi estettä peräkkäin ja siinä tein niitä noin 2 per puoli. Pari vastakääntöä tein vaikeammalle puolellemme. Erikseen harjoittelimme keinua. Lysti menee sitä edelleen hihnassa, eikä sitä monesti olla treenattukaan. Kerran se pomppasi pois. Pääsimme kuitenkin vaiheeseen, jossa keinu rämähti Lystin painosta, enkä rämähdystä pehmentänyt. Lysti ei silti säikähtänyt, vaan jäi odottamaan loppukontaktin ota-kehotusta ja lihapullaa. Keppejä sai Lysti pujotella lopuksi 2-3 x per puoli. Jos sitä kiirehdin liikaa, jää keppi väliin. Malttia, itselleni. Lopuksi teetin paikkamakuun. Lapsi jäi vahdiksi. Toivotonta touhua, koira haisteli, nousi istumaan ja seisomaan. Käskin aina uudelleen maahan, matkan päästä menikin. Lopulta palkkasin 10 sek nätistä makuusta. En sitä höykytä, menisi epävarmemmaksi. En ole haistelusta vitivarma, onko se paineistuneen hurtan sijaistoimintaa vai ei.

Ehkä kuvaavaa on se, että lapsi kysyi paluumatkalla: “Menikö harjoitukset hyvin?” Sanoin, että meni. Lapsi meni mietteliääksi ja hämmästyneeksi. Osaa nyt suhteuttaa, millä tasolla mennään.

Toko-osuuteen kuului tänään metallikapulan pito ja tunnarikapulan löytäminen 7 väärän joukosta. Tunnarikapulan annoin hajustua pelkästään kädessäni noin 7 sek. Pihalla Lysti paikkamakasi noin minuutin, olin aidan takana piilossa. Oli rauhallisesti.

Alla video tästä päivästä. En tajua, miksi muuvimeikkerillä tehty video kapenee tuollaiseksi, kun sen laittaa juutuubiin. Omalla koneella näytti ihan normaalilta. Neuvoja otetaan vastaan - jossakin onpi vika.

Päivitys 29.11.09: Samoista harjoituksista leveydeltään oikea video, melkein samat jutut:

Olin Riikan vetämässä ryhmä-tokossa kolmen muun kanssa. Aloitimme paikkamakuulla ja voihan vee - Lysti on unohtanut (?) koko idean. Se haisteli, nousi miljoona kertaa seisomaan tai istumaan. Ei se vinkunut tai ollut levoton. Paikkamakuukaverit olivat esimerkillisesti, joten niitäkään ei voi syyttää. Aloitamme harjoitukset alusta.

Yksilötreeninä testattiin liikkeestä maahanmeno. Meni alas - haisteli, josta kielsin. Haistelua oli muutenkin, eikä turhaan. Agilityhallin matolta löytyi vaikka mitä syötävää. Tomerasti tähän haisteluun puutuin “Ei!”. Kun kieltosanaan yhdistin jalan maatömpsäytyksen, niin alkoi uskoa. Toisessa maahanmenossa ei enää haistellut. Kaukokäskyjä otettiin pariin otteeseen niin, että takana oli muitten koirien ohjaajat häiriönä. Ei ongelmaa, tietenkään. Meillä ongelmat säästetään kisoihin. Estehypyssä Lysti kaartoi edelleen oikeaan, mutta pysyi estesektorin sisällä. Se törmäsi paluuhypyssä. Näitä paluita se sai hypätä ja tökättyään kunnolla haaroihini suunnitelmien mukaisesti rääkäisin/parahdin. Tämän jälkeen oli maltillisempia lähestymisiä. Sivulletulo oli hakusessa hypyn jälkeen. Johtuneeko siitä, että hyppyliikettä ei ole viety loppuun saakka? Tätä harjoittelin myös häiriöporukan edessä, ei ollut siinäkään helppoa. Näitä myös lisää. Päivän opetukset:

• Paikkamakuuta taas. Teetin uusinnan heti kotona eteisen matolla ja eikös koira singonnut istumaan. Palautin sen maihin ja kävin välillä palkkailemassa. Malttoi sitten.
• Systemaattisesti haistelun kieltämiset toko-kentällä. Olen sitä viime aikoina tehnytkin, mutta ei näytä uppoavan. Otan järeät konstit käyttöön eli polkaisen jämerästi maata sanojeni vakuudeksi. Toivottavasti “vahvuus” on sopiva.
• Luoksetuloja, ei saa tökätä. Yritän muistaa parahtaa, kun koira töksäyttää.
• Sivulletulotreeniä paljon.

Jos jotakin hyvää vielä, niin Lysti ei välittänyt pikkukoiran haukkumisesta. Luulen myös onnistuneeni palkkauksessa. Se suorastaan riehaantui leikkimään kanssani onnistuneen suorituksen jälkeen. Lopuksi yksi esimerkki Lystin arkuudesta: Ostin tänään satulatuolin tietokoneen ääreen. Tuntien kiertämisen ja aran haistelun jälkeen se lopulta suostui olemaan samassa huoneessa mörkötuolin kanssa.

Oli tänään lomapäivä, joten päivällä metsäilin Lystin kanssa. Ihana oli katsoa juoksemisen riemua! Muutama pysäytys oli kokeiltava leikin ja juoksemisen lomassa. Koiruus oli kuulolla.

Piian kanssa olin Tuijan agility-opissa. Ohjelma koostui takaakierroista, joihin sisältyi twistaamista, pakkovalssi, poiskääntö ja niistäminen (nenästä vetäminen). Aluksi Lystin esitti kurittoman ja epävarman teinimoodinsa, sitten se *niks* asettui. Ilolla totean, että lähetyksestä se ei ole varastanut aikoihin, vaan istuu merkkiin saakka. Eikä sitä tarvitse houkutella hommiin, korvat hörössä se tekee (jos en ole tarkkana, myös omatoimisesti). Tottakai palkkaan, mutta hurtta näyttää palkkautuvan pelkästä tekemisestäkin.

Minulla oli ongelmia vartalo-ohjauksessa. On se ihme, miten ei mene kaaliin selkeästi opetetut jutut.  Vaikka homma oli virheitten toistoa ja räpellystä, oli hauska ja humoristinen meininki. Sujuvasti sujuivat poiskääntö ja nenästä vetäminen. Harjoittelua varten pitää muistaa oikea rintamasuunta, selän suoristus ja koiran ottaminen mukaan. Kotona kannttaa treenata myös käteen tuloa. Onneksi on Janita Leinosen DVD, jossa on mm. juuri noita takaakiertoja. Nyt vuffe nukkuu matolla vieressäni ja treenaa unissaan jalkojen liikkeistä päätellen.

Ennen aamiaista Lysti ansaitsi ekstra-lihapullia hyvillä perusasennoilla. Kun olen itse suorana, tulee koira pääosin hyvään perusasentoon. Maasta ja seisomisesta otin myös perusasentoja. Nälkäinen koira on nopea ja tarkka.

Tänään kävimme kahdella pitkällä hihnalenkillä. Lenkin varrelle osuneella kentällä seuruutin Lystiä ja teetin yhden seuraamisesta maahanmenon putkeen. Niissä ei moitteen sijaa. Kaukokäskyt parilla siirtymällä olivat hyvät. Tämän jälkeen oli leikkiä. Luin jostakin luoksetulon pysäytysten sovellutuksia, niitä kokeilin. Istutin Lystin ja viskasin leikkipatukan muutaman metrin päähän. Vapautin koiran ja sanoin “Top!” ennen lelua. Koira pysähtyi. Vapautin sen lelulleen innostuneena. Pakko oli kokeilla uudelleen ja edelleen käsky tepsi. Saman tein koiran paluumatkalla, hyvin pysähtyi lelu suussaan ja vapautuksesta tuli luokseni leikkimään. Vauhti ei tosin ollut kova, koska kiihdytysmatka oli vain muutamia metrejä. Mutta tuo todistaa sen, että koira osaa käskyn halutessaan nopeasti myös “poikkeavissa” olosuhteissa. Olohuoneen matolla Lysti paikkamakasi 3 minuuttia. Sen kontakti oli herkeämätön - olihan vieressäni 2 lihapullaa, jotka koira ansaitsi loistosuorituksestaan.

Äänistä vielä. Aamulla joku hakkasi mattoja useita toistoja kaihtamatta, Lysti heilutti korviaan, muttei panikoinut. Joku toinen pilkkoi polttopuita ja heitteli niitä klapikasaan: korvien heilutusta ja uteliasta tuijotusta. Illemmalla oli ammuntoja tai ilotulitus, tätä kuului “aika kovaa” noin 10 minuutin ajan. Lysti treenasi hetken korvalihaksiaan ja asettui. Suomeksi: Olemme ehkä palanneet tasolle, jolla olimme ennen surullisenkuuluisia ampumaharjoituksia.

Aamulla ajelin pk-kentälle tarkoituksena tehdä kolmen liikkeen ketjutus, johon kuuluu hyppy. Siellä oli harjoitukset menossa, joten vaihdoin kenttää. Ketjutin esteettömällä kentällä yhteen seuraamisesta pysähtymisen, noudon ja kaukot. Seuraaminen ja pysähtyminen oli hyvä. Loppuasentoon istutin pitkästä aikaa - oli vino. Nouto oli muuten ok, mutta edessä luovutusasennossa koira oli myös ihan vino. Kaukot onnistuivat 7 metristä - koira oli innokas. Tätä seurasi rapaisella kentällä leikki. Lopuksi teetin erikseen luoksetulon pysäytyksiä. Narulelu lensi palkaksi, kun pysähdys oli tarpeeksi nopea. Hiippailupysähtymisestä tuli pelkkä vapaa. Mitä pidempi matka, sitä hiljaisempi on jarrutus. Tässä tullaan tekemään vielä toistoja, kuten Riikka joskus ennusti. Meidän on jatkossa todellakin treenattava erikseen loppuperusasentoja ja noutoja, kuten kaikkia muitakin liikkeitä.  Mutta ketjutuksesta en luovu. En ihmettelisi, vaikka yksi Lystin kisoissa hyytymisen syy on se, että se ei siellä saa konkreettista välipalkkaa.

Sieltä ajoimme keskustaan katsomaan joulukulkuetta, jossa kulki tuttuja koiria. Lysti ei hämääntynyt sinivaloista, kulkusen kilkkeestä ja kävelevästä dinosauruksesta, vaan innoissaan katseli. Olisi mennyt moikkaamaan, jos olisin hihnasta laskenut. Kokenut Ringa-belgi sattui kaveriksi katsomaan, luulen sen rauhoittavalla olemuksella olleen vaikutusta. Kaupunkikävelyllä Lysti oli “vähän” levoton, mutta rauhoittui sitten. Paluumatkalla poikkesimme metsään päästämään höyryjä. Vauhdista päätellen niitä oli kertynyt paljon.

Illansuussa tapasin Piian agilityhallilla. Aluksi tokoilin: 1 maahanmeno (hyvä) ja muutama estehyppy. Lysti ajautuu sivuun, mutta hyppää paluuhypyn silti. Muutaman hypyn teetin niin, että heitin lelun esteen taa, tällöin koira ei luonnollisesti kaartanut.

Varsinaiseen agility-osuuteen kuului rata, jossa oli putki, hypyissä takaaleikkuu-osio ja kahdeksikko. Lysti oli kuulolla ja yllätyin itse, kuinka hyvin sujui. Oikeasti vuhveli alkaa saada ohjauksestani tolkkua. Eka kerran harjoiteltiin putkeen lähettämistä “pimeään kulmaan”, ei ongelmaa, paitsi itse kompastuin ja olin kaatua Lystin päälle. Onneksi on nopea koira! Tätä seurasi vapauttava nauruosuus. Keinussa panostin ylösmenokontaktiin - toistoja lisää ja paljon. Kepeissä olin noin metrin päässä ja liikkumattomalla kädellä osoitan keppirivistöä. Pari oikaisua tuli, mutta muuten kivat suoritukset molemmilta puolilta. Mitäs vielä, selkä painuu kumaraan, onneksi on kaveri muistuttamassa. Pitäisikö ensi kerraksi teipata piikkimatto mahaan?

Tänään on satanut vettä koko päivän. Ei tokoilu kiinnostanut, joten The Suuri Toko-Projekti kesti 4 päivää. Luultavasti tauko ei tee pahaa.

Agilityssa oli kontakteja yksittäisinä esteinä. Keinulle Lystikki meni reippaasti, laskeutumista vähän jarrutettiin. Keinu rämähti, ääntä se sävähti, mutta kiipesi empimättä uudelleen. Useita toistoja otimma molemmilta puolilta. Puomilla ylösmenokontaktille en laittanut mitään - olisi pitänyt, koska vauhdin lisittyä koira laukkasi kontaktin yli. Alastulossa se kuunteli nätisti odota-käskyn ja sai lihapullaa palkaksi. Koira karkasi puomille pari kertaa luvatta, en kommentoinut mitenkään. Mutta ei tarvitse koiraa houkutella tekemään! Kepeillä olin Lystistä vajaan metrin päässä, enkä huitonut kädelläni. Kun Piia vielä muistutti minua suoristamaan selkäni, niin Lysti sai vauhtia. Hyvä - hieno -kehuilla se yhä kiihdyttää menoaan. Yhtään oikaisua ei tehnyt, joten olen tosi tyytyväinen.

Kerran koiruus sai hepulin, sanoin “Ei!” ja “Sivulle!”, joilla kettuilu unohtui. Hallille mennessä tuli toinen koira vastaan, jolloin Lysti otti minuun katsekontaktin ja veti halliin. Onnistunut treeni siis. Ehkä minulla on sittenkin kasvamassa agility-koiran alku.

Eilen katsoimme pojan kännykkäkameran sisältöä. Löytyi vaikka mitä:

Belgi-pentu lenkkeilee

Uupunut nahkamaha autossa

7/09 eläinlääkärissä käärmeenpuremaepäilynä

Pumpulitassu

Susikettu kerällä