Kolmiokorvat

Lysti on ensimmäinen koirani, joten pääsin eka kertaa elämässäni koiraharrastuspiireihin. Olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin, livenä ja netissä. Huiskutukset sinne näytön toiselle puolelle! Onhan tämä blogituskin täysin uutta. Koirien koulutuksesta olen oppinut hirvittävästi ja se on vaan lisännyt tiedonjanoani. On ollut hauskaa ja mielenkiintoista, rehellisesti sanottuna “pari” kertaa …tuttanut rankasti. Apua ja myötätuntoa on tullut joskus yllättäviltäkin tahoilta vakioapureiden lisäksi. Kaksi kohokohtaa nostan esiin: 1. Lysti saatiin väännön jälkeen eka kerran agilityputkeen. 2. Alo-luokan ykköstulos.

Huonoa oli se, että Lystin paukkuarkuus varmistui. Nyt ilotulitusrakettien räjähdellessä se raivasi tiensä lapsen pöydän alle piiloon. Vein sille radion kaveriksi, ettei niin paukkuihin keskity. Se ei läähätä, vapise tai vingu, mutta puruluu ei kelpaa, nakit kyllä. Annan sen olla rauhassa pesässään. Sieltä se kävi morjestamassa, mutta paukun kuullessaan hipsi pesäänsä takaisin. Palveluskoiraura viestinviejänä on siis haudattu. Toisaalta tällaisen haaveen menetys on ollut minulle kasvattavaa koiran omistajana - toisaalta saanut miettimään toista koiraa konkreettisesti. Koirajuoksu voi jatkossa olla kokeilemisen arvoista ihan kilpailumielessä. Hiihdossa en kilpaile, en uskalla 4 x leikatun polveni kanssa metsään tuon sportti-nelivedon vetämänä.

Sitten julkaisen ensi vuoden tavoitteet. (rummun päristystä)

• Tokossa ykköstulos avo-luokassa ja jos niitä ihan hihnalta alkaa tulla, niin TK2 ei olisi paha.
• Agilityssa kisauran avaus ja nollaa tietenkin tavoitellaan. Ja jos homma on hirmu helppoa niin saa niitä kolmekin tulla. Olenko vähän ahne?
• Ehkä BH. Tämä on vähän turha tavoite, koska Lystistä ei ikinä palveluskoiraa tule. Sen ujous ja puhkuminen vieraita kohtaan muodostaisi käyttäytymiskokeessa haasteen. Arvostan kuitenkin titteliä niin paljon, että olisihan se kiva oman koiran nimen edessä.

Hyvää Uutta Vuotta!

Piti vähän Bryania tuohon otsikkoon… Lomapäivän kunniaksi heräsin 11.20 nukuttuani 12 tuntia. Ajoin pitkästä aikaa agility-hallille ja yksin sain siellä mellestää.

Laskin Lystin ovesta ja se pinkaisi heti A-esteen, vain häntä harjalla vilahti. Otin sen sivulleni ja lihapulla suussani seuruutin - vitsit mikä vire, oikein nosteli etujalkojaan ylös kuin paraskin lipizza-hevonen!!! Käännökset huippuja!

Yhden seuraamisesta pysähtymisen ja maahanmenon teetin myös. Hyvät olivat, lihapulla lensi suuhun heti. Noutoa harjoiteltiin kolmesti, ilman hankea se onkin järkevintä treenata, nimim. Kokemusta on. Kun kapula oli koiralla suussa, heilutin narulelua ja huusin “vapaa”. Näin tuli intoa paluumatkaan. Viimeisin nouto taas perille asti ja leuan alta narulelu palkaksi.

Varsinainen pääkohde oli toko-hypyn paluuosan harjoittelu = Lysti hyppäisi paluuhypyn, vaikka olisi kaartanut kuinka sivulle tai esteen ohi istumaan. Istutin Lystin toiselle puolelle estettä laitaan tai esteen ohi, jolloin sen olisi ollut loogisinta tulla luokseni hyppäämättä. Sanalla “hyppy” se hyppäsi esteen ja tuli eteeni. Kerran tuli suorinta tietä luokseni, tällöin “Ei” ja palautus. Lopuksi x 1 koko hyppysuoritus, oli hyvä, ei edes kaartanut sivulle istumaan.

Eihän hurtta keinultakaan välttynyt. Noin 7 kertaa se sai juosta keinulle ja pysähtyä siihen, missä sen paino kääntää keinun. Siinä kohtaa sanoin “ota” ja annoin reilusti lihapullia. Kiire sillä ei ollut pois, vapautin rauhassa. Kerran Lysti sai siinä olla, heilutin keinua ylös-alas. Aluksi sitä hirvitti, mutta sitten istui ja rauhoittui. Tästäkin tuli lihapullaa. Lopulta se juoksi vauhdikkaalla ravilla innoissaan keinun käännekohtaan. Jes! Se oli tavoite. Ylösmenokontaktista en keinulla huolehdi ennen kuin tai jos siitä tulee ongelma. Lysti tulee tosi epävarmaksi ja hitaaksi, jos sen pitää pysähtyä ylösmenolla. Jäi tosi hyvä fiilis, Lysti oli innoissaan ja leikki hyvin!

Pakkasta on 13 astetta. Tassut toipuvat edelleen, kahdessa entisessä ihopuutoskohdassa on mustat reunat, mikä sopii yhä paremmin kylmähalkeamiin. Jos internetin eläinlääkärin referoituun rekikoiraluentoon on uskomista, niin hoito on kuivana pitäminen, rasvaus ja tossut. Koska ihoa jo on, eikä koira arista yhtään, (vaikka painan vauriokohdasta ilmekään ei värähdä), mitään tossuja en ole hankkinut. Ehkä se ei tarvitsisi mitään hoitoa. Olen silti rasvannut tassut ennen ulosmenoa, ulkoa tultua suihkuttanut tassut ja kuivannut ne huolella. Meidän pitkät lenkit saavat olla pakkasilla tauolla. Hitsi, etten älynnyt ottaa lumipaakkuja tarpeeksi vakavasti!

No, tokoilu kutsui jälleen. Seuraamisesta maahanmenot olivat hienot.

Nouto x 2: Nostin patukan leuan alle heti, kun Lysti lähti noutamaan. Eka kerralla ravi korjaantui laukaksi, kun lähdin peruuttamaan. Toisella kertaa innokas laukkasuoritus.

Kaukoissa Lysti nousi heti ekalla istumaan ja sai hyökätä takapalkan kimppuun. En uusinut.

Sitten vakioprojektin kimppuun eli luoksetulon pysäytykseen. Ekalla taas läpijuoksu patukkaan. Sitten noin 3 toistoa, käytössä oli taka- ja etupalkka, vapautin jommalle kummalle. Pysähdykset olivat oikeasti hienoja, koira liukui suorana neliraajajarrutuksella (voi tassuparat). Koiruus tuli vauhdilla pysähdyspaikkaan ja luokse saakka, jos pyysin perille. Huonoa oli se, että hurtta yritti varastaa nousten seisomaan pari kertaa. Palautin sen istumaan lähtöpaikalle ja kyttäsin pois mennessäni asentoa. Tein sellaistakin, että istutin sitä, kävin kaukana huutamassa “Käsky!!!” ja palasin palkkaamaan lihapullalla. Kyllä se silloin pysyi. “Ai tää on tää juttu, nyt saa lihapullaa!” Se on niin ahne, että varmaan tahallaan liikkuu saadakseen lihapullatreenejä.

Parasta oli se, että koira oli innokas ja vireessä. Mm. luoksetulon pysäytyksissä oli se vanha tuttu veikeä odotusilme.

P.s. Pari mainitsemisen arvoista ominaisuutta: Kun klikkaan tietokoneesta “Sammuta”, Lysti vilkaisee ja venyttelee, ensin etu- sitten takapään. Jos laitan selvästi ulkovaatteita - samat venyttelyt. Ja minä niistä kehun.

Oli kauppatuokio lapsen kanssa. Pelasin hänen kanssaan videopeliä ja vastineeksi sain kaverin toko-treeneihin. Ajoin eilisen rakennuksen taa, jossa saimme nytkin olla rauhassa.

Ensin olimme sivullaoloa ja seuraamista lapsen kävellessä ympärillä. Aluksi Lystin huomio kiinnittyi häneen, mutta sitten katsekontakti pysyi minussa. Liikkeestä maahanmeno oli ensin seisominen, 2. ja 3. kerralla maahanmeno. 

1. noudossa Lystin nostettua kapulan huusin vapaa ja heilutin lelua. Lysti tiputti kapulan juostessaan ja hyppäsi leluun, toinen samalla systeemillä. 3. pidin patukkaa leuan alla ja normaalin luovutuksen jälkeen tiputin sen Lystille. Tavoitteena oli saada Lysti laukkaamaan paluumatka ja se onnistui. Oli innokas meininki muutenkin.

Luoksetulon pysäytyksessä otin 1. luokse saakka. Pysäytyksiä tehtiin noin neljä eri lailla palkaten, välillä ottaen koiran perille ja välillä palauttaen takapalkalle. Viimeisimmässä Lysti sai minulta “etupalkan” ja lapsi korjasi takapalkan vaivihkaa talteen. Pysähdykset olivat hyviä, ei mitää hiippailuja, vaan kunnon jarrutuksia. Pari kertaa hurtta nousi seisomaan istumisesta ihan omin luvin. Tätä treenattiin erikseen: Jätin Lystin istumaan. Juoksin n. 25 metriin, heilutin lelua ja huutelin “käsky”. Koira nytkähti, vaan ei noussut. Seisomaliikkeessä kävelimme molemmat Lystin ympärillä. Se pysyi paikoillaan ja sai kehuja jo kiertäessämme.

Kaukoissa se ei ensin noussut istumaan. Kävelin lähemmäs ja sitten onnistui. Istumaannousu ja makuu tehtiin vielä kahdesti eri suunnista, hyvin menivät. Lopuksi Lysti makasi paikoillaan 3 min. Olin kulman takana piilossa, lapsi kyttäsi autossa, ei ongelmia.

Kotona tein häiriöharjoituksen. Laitoin Lystin istumaan ja lihapullia sen eteen. Menin edemmäs ja pyysin sen luokseni herkkujen ohi. Seuruutin ja makuutin niitä lähellä. Lysti hoksasi, mitä siltä vaaditaan, eikä ollut lihapullia huomaavinaankaan. Kiersi ne vaan.

Noin viikon päästä olisi tokokoe. Tammikuun lopulla kuvautan Lystin luut, siitä tulee 4 vkon koetauko, joten aikaisintaan maaliskuussa on seuraavat mittelöt. Agilityharjoitukset ovat tauolla tammikuun lopulle. Käyn itsenäisesti treenaamassa, kunhan tassut ovat täysin ok. Olen etsinyt kevään viikonlopuksi sopivia toko- tai agilitykursseja. Jatkan etsimistä.

En valita lumesta, koska talvi on kiva. Mutta jättikolalle olisi käyttöä, jotta saisin aurattua treenikentän. Tänään oli tarkoitus treenata kimpassa pk-kentällä, mutta siellä on hanki. Parkkialueelle en uskaltanut kauppojen aukioloaikaan.

Lapsi hieroi koiran anturoitten välit rasvaisiksi. Lähdin töistä ja perumistani treeneistä suivaantuneena lenkille. 5 asteen pakkasessa oli ilo mennä ja päässä paine hellitti sen verran, että tokoilimme. Tähän löytyi iso, aurattu, valaistu ja autio alue yhden rakennuksen takaa. Seuraaminen oli ihan hyvää, paitsi Lysti kyttää varsinkin juostessa vasenta kättäni. Toppatakki kahisee + koira olettaa saavansa osumia korviinsa vasemmalla puolella heiluvasta kädestäni. Seuraamisesta maahanmenossa Lysti seisoo tai istuu - tämä on meidän seuraava ongelmamme (entisten lisäksi).

Luoksetulon otin ensin luokse saakka. Pysäytyksessä Lysti hiljensi ja tuli eteen. Voihan …tana!!! Toisella yrityksellä sama hiippailu, johon ärjäisin ”TOPPP!” (pysähtyi) - ottaa tosissaan päähän! Älysin miettiä ratkaisua. Jätin aina toimineen takapalkan, eikä se nytkään pettänyt. Ensin pysäytyin lyhyeen matkaan ja kolmannella eli viimeisellä huusin koiran 25 metristä ja pysäytin 10 metriin. Pysähdys oli suora ja nopea eli hieno! Kehuin ja odotin pari sekuntia kunnes vapautin. Pitää jatkaa takapalkalla ja vähentää sitä hiljalleen. Tungen povariin vielä muhkeamman patukan ja olkoot se yllätyksenä “etupalkka” joskus. Seisotutin Lystiä paikallaan, olin samalla häiriöksi. Kerran lähti tassuttelemaan, sitten pysyi paikoillaan.

Lenkin aikana tein useita häiriöseuraamisia eli vastaantulijoiden (koiran kanssa tai ilman) kohdalla seuruutin Lystiä. Hienosti pysyi kontakti ja paikka. Lihapullaa kaivoin taskusta sen kunniaksi. Vapaat koiraohitukset sujuivat myös hyvin, remmiräyhän poikanen kuului onneksi vain juoksun aloitusvaiheeseen. Yksi raketti räjähti taas jossakin. Koira käytti korvia luimussa ja jatkoi normaalielämää.

Kotona Lysti paikkamakasi 4 min lihapulla takanaan. Se tuijotti minua koko makuuajan. Hyvä suoritus! Kotihommina on hiottu kaukoja matolla ja haettu metallikapulaa. Lysti ei aivan sinut sen kanssa ole, ottaa niin varovaisen otteen, että hampaat vapisevat kapulaa vasten kili-kilikili. Haisteltu on yksi tunnarikapula per vrk. Olen vaihdellut kapuloitten asettelua, viimeksi oli kaikki vierekkäin 10 cm välein. On koirilla hirmuinen hajuaisti, hieroin puuta kuiviin käsiini 10 sek ja samettikuono bongasi sen varmasti.   

Tänään oli tarkoitus mennä hallille, mutta tassuongelmien takia homma peruuntui: Muutamana päivänä Lystin tassujen lumipaakuissa on ollut vähän verta. Olen etsinyt vuotokohtaa, mutten ole nähnyt mitään. Talouspaperilla painellenkaan ei ole vuotopaikka paikantunut, paperi on pysynyt valkeana. Koira on liikkunut normaalisti, eikä ole sisällä tassujaan jyystänyt. Katsoin tänään tarkemmin tassuja ja löysin kahdesta tassusta hyvin pinnalliset halkeamat tai pienet ihopuutokset polkuanturoiden välisessä ihossa. Netin mukaan kyseessä on ns. kylmähalkeamat, joita tulee kylmällä uudella lumella, kylmällä ilmalla sekä lumipaakuista. Onneksi nämä Lystin muutokset ovat paranemassa, päällä on jo kerros uutta ihoa. Ajattelin, ettei hiekka tee niille hyvää, joten peruttiin hallille meno. Leikkasin tassuista karvat entistä lyhyemmiksi ja laitoin perusvoidetta, jottei lumi niin herkästi tarttuisi kiinni. Koska Lysti ei tassuja arista, lähdimme ulos treenaamaan.

Kaikki kentät olivat auraamattomia. Menimme lopulta eräälle aukiolle kokeilemaan avo-kuviota. Seuraamisen keskeytin, yhden mentävän kapean polun molemmilla puolilla oli reilusti lunta, Lysti joutui loikkimaan kuin delfiini tai minä kahlaamaan. Maahanmenossa valmisteleva osuus oli vaikea em. ongelmista johtuen, Lysti istui kahdesti, kolmannella tärppäsi. Luoksetulon pysäytyksessä se käskyn kohdalla vähän hiljensi ja tuli eteeni läpsyttäen laiskasti lunta hännällään “Tulin sentään!” Otin tämän uusiksi kolmesti. 2 x Lystin pysähdyttyä vein lihapullan palkaksi, kerran kutsuin siitä luokse saakka. Voihan ..tto, ikinä ei sen liikkeen jauhaminen lopu! Kaukoissa hyvin sujuneesta istu-maasta takapalkka. Hypyssä se nousi esteenä toimineen tasapainoilulautelineen päälle taiteilemaan. Kapulan lennätin tasoitettuun hankeen, kaivamisen ja tassuleikin jälkeen se palautui luokseni. Paikkamakuu 3 min oli priima.

Opetus: Älä treenaa tokoa hangessa. Onnistuneet jutut olivat kaukot ja paikkamakuu, muut olisi kannattanut jättää pilaamatta tekemättä. Hyvä juttu: tassuihin tuli vain yksi paakku.

Talvipäivänseisaus meni ohi liian vähin huomioin. Ihanaa - päivä pitenee!

Pakkaset ovat rajoittaneet ulkoilujamme. Olen unohtanut kehaista, miten huomaamaton Lysti on tällaisina vähäliikuntaisinakin päivinä. Se makaa sohvapöydän alla ja satunnaisesti käy vilkaisemassa mitä meille kuuluu. Välillä tosin saa uusi mahdollisimman epäsympaattinen Inho-susi kyytiä. Valinta kaupan hyllyllä oli muista asiakkaista poikkeavaa: “Onks tää tarpeeks hirvee?”

Inhosusi käsittelyssä

Hyvin vähän olemme mitään tehneet, lähinnä ekstra-herkkujen saamiseksi hopearintakettu on saanut jotakin suorittaa. Tunnaria on nuuskuteltu pari kertaa, siitä on video alla. Koira oli seinän takana kapulaa sijoittaessani. Olemme hioneet sivu-asentoa. Se siirtää kyllä takamustaan tosi hienosti, myös peruuttaa sitä kohdalleen. Kaukoja olemme ottaneet läheltä ja kaukaa osaamisesta riippuen. Paikkamakuu on tehty pari kertaa.

Jäällä ulkoilimme tänään tuiskua uhmaten. Lumi kinostui pieniksi “dyyneiksi”, olisi pitänyt olla kamera matkassa. Kokeilin pysäytystä, kun koira oli hyppimässä lelulle, pysähtyi! Toistettuna toimi myös. Osaa siis! Pitää vaan olla tarkkana palkan kanssa, ei enää yhtään palkkaa hiippailusuorituksista. (Ihan kuin olisin joskus ennenkin tämän vannonut…)

Alla on videot tunnarista ja hippaleikistä. (Jos ihmettelette tunnarivideon matolla näkyvää lusikkaa, se on hajuttomien kapuloitten siirtelylusikka. Ja se vihreä pussi on 2 puhdasta kakkapussia, joitten sisällä kapulat säilytetään.) Meillä pääsee kiertämään rinkiä välillä keittiö-olohuone. Siinä lapsi ja poika ovat joskus hippasta. Koiran liukastumisilta ja lattian raapiutumisilta ovat suojaamassa matot, jotka liukuvat jarruista huolimatta pois paikoiltaan. Videot kapenivat jälleen juutuubiin laittaessani. Tunnin pähkäilyn jälkeen löytyi asetuksia, joilla kuva leveni normaaliksi. Ihanaa, kun ei ole kiire mihinkään.

On joulukortteja liikenteessä, joten mekin teimme omamme. Jouluksi ei treenejä ole suunniteltu, mutta puuhailemme jotakin lenkkiemme lomassa. Merkkaan tekemisiämme treenipäiväkirjaani (= nämä sivut) kuten ennenkin. 

Pakkanen on vähän laskenut ja lunta tullut noin 10 cm. Sitä ei ole vielä näiltä kulmilta aurattu pois, joten iltalenkillä oli korkeampi askellus sekä koiralla että omistajalla.

Matkalla eksyimme pienelle kentälle, jossa tokoilimme. Seuruutin Lystiä kummallisia kuvioita: juoksua, kävelyä, kiemuroita ja käännöksiä. Lysti pysyi hirmu nätisti oikeassa paikassa ja selvästi innostui!

Sitten iänikuisia pysäytyksiä ensin nakilla, sitten patukalla hetsattuani. Lysti sai seisoa, vaikka hypin, ääntelin ja heittelin lelua häiriöksi. Luoksetulon otin ensin patukkaan hyppäyttäen, sitten pysäyttäen lyhyestä matkasta. Taas lähti koira hiipimään, joten vapautin. Otin uusiksi ja nyt sain kaksi onnistunutta suoritusta: 15 metristä “Lystitule”, pysäytys, nakkipalkan vienti seisovalle koiralle, koiran jättäminen seisomaan, itse takaisin 10 m päähän, “tänne” ja räjähtävällä kiihdytyksellä hyppy patukkaan. Hiotaan nyt sitä, että koira pysähtyy suoraan, rauhoittuu siihen odottamaan ja käskystä tulee laukalla luo.

Tänään oli Riikan yksityistunti. Sopimamme pk-kenttä oli varattu, joten ajoimme lähistön isolle hiekkakentälle, josta oli tullut luistinrata. Kolmas kenttä oli vapaa ja siellä tokoilimme. Lysti nirsoili aamulla ruokansa kanssa, joten korjasin sen jääkaappiin.

Laitoin Lystin pitkään liinaan ja menimme avo-liikkeitä läpi:

• Seuraamisessa Lysti ihmetteli takana laahaavaa liinaa, Riikkaa ja maan värin vaihteluja (ohut kerros lunta, jossa auton jälkien kohdalla hiekkaa). Kontakti tippui ja seuraamispaikka täyskäännöksissä. Otin liinan pois, jolloin seuraaminen parani. Täyskäännöksessä kokeilin kääntymistä oikeaan vasemman sijaan ja se meni tosi hienosti. Toko-kokeissa kannattaa tehdä käännös niin päin!
• Liikkeestä maahanmeno oli hieno. 
• Luoksetulon pysäytyksessä koira pysähtyi 9 arvoisesti, mutta ei kestänyt kauan paikoillaan, vaan lähti hiippailemaan omin luvin. Pitää treenata kahta asiaa: pysäytystä ja seisomisessa pysymistä palkkaamalla. Ei sieltä lähdetä ilman lupaa. Seisomisesta luoksetuloa kannattaa palkata esim. patukka leuan alla, laukkaa luokse. Riikka kehui luoksetuloa, koira tuli lujaa, mutta nätisti jarrutti eteeni.
• Liikkeestä pysähtyminen oli hieno.
• Nouto oli hyvä, Lysti laukkasi ees-taas. Kapulan luovutus oli nätti. Koska Lysti on välillä ravannut takaisin, tehtiin toinen nouto niin, että pidin patukkaa leuan alla. Lysti vilkaisi kapulaa, patukkaa ja painui männyn juurta haistelemaan. Nappasin kapulan talteen. Uudella yrityksellä koira keskittyi oikeaan tekemiseen. Irrotuksen jälkeen tiputin lelun palkaksi. Riikka ihaili sitä, miten nätisti Lysti pitää kapulaa irrotuskäskyyn saakka suussaan, vaikka lelu oli leukani alla.
• Kaukoissa Lysti toimi hyvin väliepisodista huolimatta. Joku ampui joko aseella tai raketteja. Lysti juoksi ekan jälkeen viisi metriä pakoon ja pysähtyi. Toinen paukku tuli kohta. Pyysin koiran luo “Tule!” ja annoin lihapullaa, ihmeekseni se kelpasi. Tein näitä muutaman kerran. Sitten patukkaleikkikin kävi. Kaukot tehtiin uudelleen. Lysti pälyili vähän, mutta teki ne silti hienosti. Lupaavaa on se, ettei mennyt ihan pois tolaltaan ja palautui puolessa minuutissa toimintakykyiseksi. Jatkossa treenaan ylempien luokkien istu-seisoa niin, että takaosa lentää taaksepäin. Riikka sai sen minulle perusteltua. Rauhaa tähän treeniin, kotona istu-seisoa niin, että koira peruuttaa. Nyt tämä oli levotonta, mutta oli superahne ja nälkäinen koirakin.

Haistelua en tällä kertaa nähnyt ongelmana, mutta Lysti alkoi teineillä kesken kaiken. Ei pysynyt maassa, vaan komensi haukkumalla. Tätä se on tehnyt ennenkin. Käänsin nyt sille selkäni ja olin niinkuin en olisi huomannut koko koiraa. Tästä se innostui ja tökki kuonollaan lahkeitani haukkumisen lomassa, kunnes sai tarpeekseen ja tuli omaehtoisesti sivulleni huuliaan lipoen, korvat luimussa ja häntä rauhanlippuna heiluen. Silitin sitä siinä.

Kotona väsytti, vierellä yhden lystinoidun pehmolelun jäännöksiä: