Kolmiokorvat

Tässä perjantailta vielä keinun ylitystä rämähdystä hiljentäen. Lysti siis menee vähän houkuttelemalla eikä näytä kauhistuneelta, varttoo kyllä käännekohdan huolella. Maijan kanssa juttelin: Tuumattiin sellaista strategiaa, että ostan pehmusteita keinuun ja Lysti saa tehdä toistoja niin, ettei rämähdystä kuulu. Oppii silloin itse keinun liikkeeseen ja koska kukaan ei hiljennä keinun liikettä, pystyy itse liikettä vähän säätelemään ja liikahdus toistuu samanlaisena kyseisellä keinulla. Selviää sekin, arkaileeko se keinun liikettä. Yritän itse pysyä ihan sen sivulla, josko toisin turvaa (ajatus by Tarja & Eija). Kumarteluni jää pois ja voin liikkua tavallisesti. Jos tällä keinun ylitykset saadaan sujuviksi, vähennetään pehmustetta pikkuhiljaa. Tässä on vielä sellainen kauaskantoinen ajatus, että jos se oppii keinun rämähdyksen sietämään, niin ehkä arkielämän muitten kolahdusten sieto kasvaa. Ei se vielä keinukauhuiselta näytä, vai näyttääkö?

Olimme yhdistetyllä sukulais- ja koirahallivierailulla. Perjantaina harjoittelimme meille uudessa hallissa vajaan tunnin. Lihapullia oli mennessä reilusti matkassa, palatessa 1 kpl. Lysti kuulosteli aluksi muilta kentiltä kuuluvaa koirien haukkumista, mutta sitten rauhoittui. Outo alusta tai seinät eivät hirvittäneet. Ensin tokoilimme vähän, ihan aluksi kontaktia namipalkalla, sitten seuraamispätkiä, yksi maahanmeno (priima). Kaukoista teetin yhden istumaannousun, oli hyvä. Kaksi luoksetulon pysäytystä tein myös, ensin läpijuoksuna, sitten pysäytyksenä takapalkalle. 

Kentällä oli valmiiksi agility-esteitä, joita menimme yksittäin tai peräkkäin runsaasti palkaten. Rengas ja pituuseste sujuivat hienosti, vaikka niitä on viimeksi kokeiltu kesällä. Keinua menimme aluksi pehmentämällä. Sitten madalsin keinun alimpaan asentoon. Sitä ei pehmennelty, eikä Lysti sitä niin hätkähtänytkään. Pujottelua, A ja puomia menimme myös. (videolla)

Tänään oli samassa hallissa epäviralliset agilitykisat. Korkkasimme siis kisauramme. Ekalla radalla ohjasin Lystin putkeen huonosti, 5 vp. Radan sai tehdä kohta uudelleen, se meni käsittääkseni nollille. Voitimme mittelöt! Palkintojenjaossa meille sanottiin menon olleen sujuvan näköistä. Eka rata on videolla, toinen ei, koska lapsella oli käsissä kuuma mehumuki, koiran loimi ja hampurilainen. Harmi, koska toisella jätin pois ekalla tekemiäni virheitä ja oli sulavampaa menoa.

Oli jännittävää. Ennen rataa tuntuivat polveni ihan veteliltä. Mietin, mihin ihmeeseen olin itseni laittanut. Olin ajatellut valssit pariin kohtaan, mutten ehtinyt niitä tehdä. Radan jälkeen en ollut varma, olinko edes juossut oikeaa rataa. 

Lysti yllätti! Jo se, että uusi halli meni tuosta vaan, oli hienoa. Kisoissa se istui lähdössä kuten kuuluu. Radalla se oli kuuliainen ja teki kaiken kuten piti. Toisten koirien haukusta se ei välittänyt. Se pelasti mainiosti meidät muutamilta virhepisteiltä: Rata alkoi aika suorasti pötköön hyppy-puomi-hyppy ja pituus kääntyi vähän poispäin. Myöhästyin tämän huitomisessa molemmilla kerroilla, mutta Lystikki teki ihmepelastukset! Tosi kiva olo, Lystikki osasi ja teki iloisesti parhaansa. Keskinäinen luottamuksemme näyttää kohentuneen ja kasvavan.

Miten päin tässä nyt olisi

Alla olevaa videolla on ensin harjoittelua, sitten matala keinu ja lopuksi kisarata.

Lystikillä oli eilen kuvauspäivä. Mennessä oli odotusaulassa neljä muuta koiraa ja yksi kissa. Lystiä vähän hirvitti ja pyysin sen istumaan. Se istui ihan minussa kiinni silmiini katsoen ja rauhoittui. Yksi mäyräkoiran omistaja katsoi aikansa ja sanoi “Voi, miten uskollisesti se katsoo.” Tuntui hienolta, että Lysti haki minusta turvaa ja sai sitä vierelläni. (Myönnetään, mukavasti rinnassani sykähti, kun sen ulkopuolinenkin huomasi.)

Kyynär- ja lonkkakuvat lähtevät priimaksi arvioituina Kennelliittoon. Lanneranka kuvattiin myös, koska selkäongelmia on belgeillä ollut, se oli moitteeton. Koiran elämää ja agilitya ajatellen hyvältä näyttää. Eläinlääkäri katsoi myös Lystin kurkun, nielurisat olivat isot ja kurkussa punoitusta. Imusolmukkeet eivät ole ainakaan suurentuneet eläinlääkärin näppeihin, vaan omiin sormiini pienentyneet ja alun perinkin saman eläinlääkärin arvion mukaan normaalit. Antibioottia ei vielä tarvitse aloittaa, koska oireet ovat hellittäneet. Pakkasvaroituksen hän antoi, ei turhia ulkoiluja näillä miinuslukemilla, koska ilmeisesti juuri kylmä ilma on kurkkua ärsyttänyt.

Lysti oli koko eilisillan ihan tiutau. Enimmäkseen nukkui, mutta välillä oli lähdössä jonnekin, kunnes rojahti alas. Kieli oli ulkona suusta, yritin kerran siirtää sitä pois lattian ja kuonon välistä. Hurtta nosti huuliaan ja mörisi, joten sai ihan rauhassa nukkua lääketokkuraansa pois. Oli helpotus, kun aamulla oli normaali hauva.

Veltto olo

En saanut illalla millään unta. Mieleeni ponkaisi yhä uudelleen The Horrible Keinu.

Töitten jälkeen oli ”vain” -17 ja lähdimme agi-hallille keinukauhuani siedättämään. Olen vahvistunut uskossani, että hyvällä vietillä hurtta oppii keinun sietämään. Se vaan pitää saada vauhdilla yli ja siitä niin reilusti palkkaa, että sen mielessä edut ylittävät haitat. Käsittääkseni Lysti inhoaa nimenomaan rämähdysääntä. Se ei sitä vielä varsinaisesti kammoa, koska kiipeää toistuvasti keinulle eikä kiirehdi pois.  

Vein a) joko Lystin kanssa keinun laskupään taa lihapullan tai b) nostin viettiä narulelulla leikittämällä ja keinulta viskasin lelun edelle saaliiksi. Keinulle en pysäyttänyt. Lapsi kevensi erittäin lievästi rämähdystä. Tehtiin eri puolilta yhteensä 6 toistoa. Lysti empi kahdesti - pysähtyi ja korvat hörössä sanoi viu-viu. ”Mennään-mennään” innostin ja koira kiipesi. Kahdesti hyppäsi ylösmenokontaktin yli, koska tuli keinulle vinosti. Alasmenokontaktin yli ei loikannut, ravasi tai laukkasi lyhyellä askeleella.

En tiedä, olenko hölmö, mutta ”viu-viu” oli mielestäni positiivista. Saman se teki keväällä ennen ensimmäistä putkeen sujahdusta ja rengasyppyä. Tulkitsen niin, että mieli tekee mennä, mutta vähän jännittää ja pienen rohkaisun tarvitsee. Suunnittelen jatkossa vähentäväni keinutoistoja. Jos koira menee houkuttelematta yli - superpalkka ja se on siinä. Korjataan joskus ylösmenokontakteja, jos niistä vakio-ongelma tulee.

Puomia kiipeiltiin x 4, alasmenokontaktilla nätti pysähdys. Ylösmenossa ei malttaisi pysähtyä, mutta ravaa koko puomin, joten tassut osuu väkisin kontaktille. Pujottelua 2 per puoli. Eka oli hakemista, mutta sitten hyvä meininki. Mentiin puomi - pujotteluyhdistelmää ja vauhtia tuli selvästi lisää.

Kauan ei hallissa oltu, koska tuli kylmä. Jäähdyttelin Lystiä auratulla ulkokentällä ja koska koirassa oli virtaa, seuruutin narulelupalkalla. Jos saman vireen näkisi joskus kokeissa, niin vuhuu!

Huomenna Lystin luut kuvataan, joten toipuessa menee ilta. Mutta tästä päivästä jäi nyt ihan hyvä mieli. Ja kiva oli lukea kommentit - kiitos niistä erikseen.

Niin sitä perspektiivi muuttuu. Aamulenkillä ei naama jäätynyt. Iltapäivällä ajelin agility-halllle.

Halliin mentyämme Lysti oli tosi innokas, repi tosissaan narulelua. Se murisi kunnolla, vaikken mielestäni ollut normaalia uhkaavampi. Liekö pakkasen aiheuttama toimettomuus saanut moista aikaan? Hyvä vire käytettiin tokoon: seuraamista kaksi lyhyttä pätkää täyskäännöksineen ja kaksi luoksetulon pysäytystä. Koira nousi seisomaan murto-osasekunti ennen käskyä eli ennakoi.

Keinua kiipeiltiin taas, aluksi lapsen kanssa, myöhemmin tuli sattumalta Piia. Ensin lapsi pehmensi rämähdystä ja alastulokontaktille rauhoituttiin kunnolla syömään lihapullaa. Kahdesti jätettiin pois rämähdyksen pehmennys, silti koira pysyi nätisti alastulokontaktilla. Keinulle meno alkoi kuitenkin tämän jälkeen takuta. Piia muistutti ihan syystä ylösmenokontakteista, joten liimasin lihapullaa ylösmenokontaktiin ja rämähdystä pehmennettiin, jottei koiran tarvitsisi arkailla. Tämä systeemi johti siihen, että arka & villi susikettu nappasi ylösmenoherkun ja peruutti pois. Houkuttelin uudelleen keinulle, jolle se varovasti hiippaili “Mikä tää oikein on?”, vaikka narulelulla innostin. …ttu! Ylösmenokontaktille on tietysti osuttava, mutta jos siihen pysäytän, on hirmuinen houkuttelu, jotta koira suostuu kiipeämään. Jätän varmaan taas pysähdykset pois. Eikä ole eka kerta, kun mietin mitä tehdä.

Puomia otettiin tämän jälkeen, jotta koiralla oli jotakin mukavaa. Siinä ei ollut ongelmia. Keppejä pujoteltiin 2 per puoli. Aluksi jäi keppejä välistä, mutta sitten meni kuten kuuluu. Se laukkasi niin, että tassut luistivat. Tauolla on pujottelu selvästi hautunut.

Laskin huvikseni monestiko ollaan keinua menty, joku hyöty tästä blogista. 20 eri kerralla, ellei joku jäänyt laskuista välistä! Joka kerta muutama toisto per puoli (yht. 4-10 per kerta) eli yhteensä 100-200 toistoa. Onko jossakin joku vika? Montako toistoa vaatisi ei-hermoheikko koira tottuakseen? Tuleeko TÄSTÄKÄÄN ikinä mitään? Rotumääritelmästä: “Alunperin paimenkoira, nykyään työkoira sekä monipuolinen palveluskoira…” Hohhoijaa - kauas jää tämä meidän yksilö.

Lysti-parka. Otin vanhemman digi-kamerani (uudempaa lie säästettävä?) ja laitoin peilin lattialle. Lapsi vielä juoneen mukaan kera nakkipaketin ja näin kohde suostui poseeraamaan. Jostakin syystä Lystin mahassa on jotakin hellyttävää, pehmeät karvat ja pentunahkamahaa vähän jäljellä. (Kai meissä kaikissa on omat pikku erikoisuutemme?)

Utelias

Mustavalkea

 

 Kolmantena tassu ja nahkamahaa:

Tassu peilillä

 

Alla on miltei normaali tervehdysasento, tuosta puuttuu vain se, että käsivarteni olisi Lystin hampaitten välissä lussutettavana. (Laitoin nämä kuvat myös Lystin kuvagalleriaan.)

Iloinen Luimu-Lysti

En uhmaa luonnon voimia, joten ulkona käydään pikalenkit. Laitoin Lystille töppöset jalkaan, jottei tassuihin tulisi kylmähaavaumia. Pakkasessa tossut kovettuivat, joten kuulosti melkein siltä kuin olisin hevosen kanssa ollut iltalenkillä.  Pihatiellä teetin kaksi seuraamisesta pysähtymistä ja täyskäännöstä. Sisällä Lysti haisteli menestyksellä tunnarin (1+5). Kaukoja maahan - istu - seiso tehtiin maton päällä. Edestä sivulle se sai tulla muutaman kerran.

Huomenna oli tarkoitus harrastaa agilitya, jäänee väliin kylmyyden takia.

Lopuksi tiedotus: Blogi-systeemi vaihdetaan ylläpidon toimesta piakkoin, joten luvassa on 12-24 tunnin tauko.

Lystin keinuvarovaisuus sai minut etsimään apukonsteja. Yksi kokeilemisen arvoinen keino löytyi, jota oli päästävä kokeilemaan heti. Lämmin koirahalli olisi kiva. Eipä satu sellaista olemaan, joten ajoimme kylmälle hallille. Ajattelin, että kyllä siellä vähän aikaa tarkenee. No - eipä oikein.

Idea on se, että Lysti oppii rakastamaan keinun rämähdystä, koska siitä saa palkan. Lapsi piti keinun alkupäätä ylhäällä. Sanoin Lystille “osu”. Sen laitettua etutassut keinun loppuosan kontaktille tuli ruokapalkka ja vapautus. Lapsi laski keinun alkupäätä aina 5 cm kerrallaan ja Lysti sai asettaa tassunsa yhä ylemmäs nousseelle loppupäälle. Tällöin lapsi laski keinusta irti, jolloin se rämähti - heti tuli palkka ja vapautus. Näitä tehtiin varmaan 10 kpl. Lysti sävähti rämähdystä, muttei lähtenyt mihinkään, ahmi herkut. Lopuksi tuli ongelmia, kun keinu oli jo vaakatasossa ja koiran olisi siihen pitänyt miltei hypätä. Laskettiin vähän tasoa ja homma onnistui. Kolmesti mentiin keinu vielä normaalisti. Lapsi hiljensi vielä rämähdystä, mutta kerran keinu tipahti ihan tavallisesti. Lysti ei siitä säikähtänyt. Edelleen se kiipeää, mutta sitä saa houkutella. Vertasin tätä menoa syyskuiseen videoon. Ei yhtään olla edistytty. En tiedä luonnistuuko ikinä.

Tämän jälkeen Lysti sai kipittää puomia eilisellä osu-systeemillä. Ylösmenossa livahti ohi kontaktin kahdesti liinasta huolimatta. Kahdesti meni kuten pitikin.

Olisiko mennyt vartti. Toppauksista huolimatta pakkanen hiipi jäseniin. Auton ovet eivät auenneet heti, ehti mielessä käydä vaikka mitä. Lopulta avaimeen huokailu tuotti toivotun lopputuloksen.

Pakkanen jatkaa kiriään. Piian ja Raisa-malin kanssa tapasimme silti kylmällä agility-hallilla. Katsoimme kontakteja. Lystillä ja minulla on kaksi kookospähkinän kovaa ongelmaa: sekalainen kontaktinopetushistoria ja keinu. Kontakteilla en ole opettanut mitään systeemiä johdonmukaisesti. Välillä olen haaveillut Silvia Trkmanin juoksukontakteista, välillä rytmimuutoksista. Ehkä siksi on onni, etten niitä ole juurikaan treenannut keinuun totuttelua lukuun ottamatta. Onneksi Piialla oli selvät sävelet ja ystävällinen asenne.

A:lla ja puomilla oli ylösmeno- ja alastulokontakteilla ruokaa. Käsky on “osu” (= kontaktille, syö ruuan), “odota” (myöhemmin häivytetään) ja katsekontaktista ”kiipee”. Alastullessa samat osu-odota ja katsekontaktista “vapaa” tai seuraava este. Tämän tyylisesti olemme välillä menneetkin. A:ta ja puomia Lysti kipuaa innoissaan. Se oli hihnassa, jottei varastanut ja lopulta pysyi pelkällä osu-sanalla paikoillaan. ”Osu” on sama kuin tokon ”top” eli seisahtumiskäsky. En halua tokoa tähän sotkea, mutta Lysti varmaan joskus tajuaa tai jo älysi, että sama on liike.

Sitten keinu ja samat systeemit. Piia hiljensi rämähdystä keinun aloituspäästä. Lystiä sai houkutella “mennään-mennään”. Lopussa se ei pysynyt paikoillaan vapautukseen saakka. Näitä toistoja on tehty, eikä keinun varominen ole vähentynyt. Ottaa päähän. Lisäksi tuo on tuttu harjoituskeinu, mutta odottakaas, kun päästään jollekin vieraalle keinulle. Ei tule ikinä onnistumaan. Puukko sydämessä kaivertaa lisää, kun katson toisten koirien suorituksia. Ne menevät vauhdilla keinun toiseen päähän ja rämähti tai ei, niin istuvat kuin tatti keinun päässä.

Tulevia kaavailuja: 26.1. lonkkakuvat, 31.1. toko-koulutus tai mölli-agikisat, 21.2. mölli-agikisat, (6.3. oikeat agi-kisat (?), hyppyrata,) 7.3. toko-koulutus tai toko-kisat (?). Nykykontakteilla ei edes hyppyradalle lähdetä. Mölli-agikisoissa on se idea, että luultavasti en itse jännitä hirveästi tai mistäs sen tietää. Mutta sitten näen, mitä Lysti tuumaa vieraassa hallissa, vieraalla kentällä, vierailla esteillä muitten koirien haukusta, yleistohinasta jne. Huokaus. “Kuinka saisin rikki kookospähkinän?…” (M.A. Nummisen äänellä)

Oli tarkoitus lähteä pk-kentälle, mutta peruin pakkasen kirittyä 14 asteeseen.

Sisällä otettiin yksi tunnari, 1 + 5. Minun hajuiseni palikka oli ennen käyttämätön. Innokas, tarkka haistelu ja jurskuttamaton puruote. Metallikapulan pito oli varovaista kalinaa, mutta ote tasaantui. Kaukoja kokeilin tavallinen noutokapula suussa vaihtelua tavoitellessani. Ei toiminut Lystillä - se ei osannut mennä kapula suussa maahan, vaan toi kapulan luokseni. Ruokatakapalkalla ilman extra-kantamuksia oli hyvät siirtymät.

Menimme lapsen ja koiran kanssa pimeään metsään. Siellä tehtiin yksi luoksetulon pysäytys. En tiedä, oppiiko koira ei-kisamaisista harjoituksista mitään, mutta kova oli vauhti ja pysähdys hieno. Lapsi antoi ruokaa takapalkkana. Toisaalta jos järkeä toko-liikkeistä haluaa löytää, niin yksi on se, että koira pysähtyy missä tahansa, kun on luokse tulossa. Kotipihalla otettiin yksi “nouto“. Jätin Lystin istumaan kapula edessään. 10 m päästä huusin hae ja säntäsin samalla juoksuun kotia kohti ja pysähdyin ulko-oven eteen. Koira laukkasi perässä ja luovutti kapulan nätisti. Palkaksi se sai heti ison jauhemaksapihvin palan. Yksi ajatus on treenata noutoa vähän, vauhdikkaasti ja super-palkalla. Saas nähdä, miten kauan idea elää.

Lopuksi: Lystillä on tapana uida kyljellään sammalikossa ja hangessa. Kotona se innostuu “uimaan” matolla, jos lapsi rapsuttaa sitä selästä, tämä on yksi heidän leikeistään. Touhua säestää hyväntahtoinen urina. Tänään lapsi totesi hauskasti: “Laitetaan uimakone taas käyntiin.” Starttaaminen onnistui.