Kolmiokorvat

Emäntä testasi kameraa, otti minusta taas pari kuvaa. Sanoin, että kuvaisi sitä metsää, josta on tullut järvi. Järven takia tie oli muka poikki, mutta me vaan hypättiin joen yli, joka virtaa tien yli. Ainakin minusta se on jännää. Emäntä harkitsi ideaani, muttei ottanut kameraa mukaan vesisateen takia. Käytiin silti pitkällä ja sain juosta metsässä. Kerran se huusi minulle “top”, just kun olin juoksemassa pois narulelu suussa. Pysähdyin heti sen mieliksi. Se oli hirmu iloinen. Tiedän, että sillä alkaa mennä hermo niiden kaukojen ja hyppyjen kanssa. Mutta arvatkaa kiinnostaako joku “sitta”, jos näkee uusia ihmisiä ja koiria. Ulkoilusta vielä, emännällä kastui lenkkarit litimäriksi. Ihmisillä pitäisi olla tassut, niin ei olisi sellaisia ongelmia.

Minä yritän olla sille välillä kiltti, tossa sohvapöydän alla otin ymmärrysilmeen. Alempi kuva on nukkumisesta. Tai en minä oikeasti nuku, mutta olin silmät kiinni sen mieliksi. Katsokaa vaikka korvan asentoa.

Terv. Lysti

Minusta se emäntä kirjoittelee

Tässä lepään

Eilen lenkin lopuksi kokeilin pysyykö Lysti jäävissä paikoillaan, vaikka vedin hihnasta. Hyvin se on sisäistänyt käskyt. Mainittakoon nyt, että vedossa on murto-osa siitä voimasta, millä hurtta vetää esim. hyvälle hajulle.

Tänään kävin harjoittelemassa “sihisevää hiljennyskuviota ja siistiä käännöstä jonkanimeäenmuista”. Lysti tuntui tajuavan mitä haluan. Tehtiin muutama toisto per puoli ruokapalkalla. Keppejä pujoteltiin muutama kerta, mutta niiden aloitus on aika hakusessa. Yritän olla selkeämpi. 

A:lla treenasin 2on2offia. Syötin sille ruokaa siinä. Pääsimme sille asteelle, että juoksin Lystin kanssa aika lujaa A:lle ja se silti pysähtyi ja pysyi nätisti. Ehkä kohta pääsen hihnasta eroon ja päästään kunnon vauhtitreeneihin taas kerran. Puomia pitää treenata samalla tavalla.

Tänään olisi ollut oman seuran epäviralliset agilitykisat, mutta jätin menemättä, jottei Lysti pääse koheltamaan ja loikkimaan kontakteja. Namusten ripottelu etukäteen ei olisi auttanut lainkaan, luimuvauhdilla juostessaan se moisista hidasteista vähät välittää.

Huomenna on lomapäivä. Maanantaina korjataan toista poskionteloani ja Lysti aloittelee juoksua, joten tulee treenitaukoa. Tuohon välikköön saatan kepit pystyttää.

Treeneihin ajellessani mietin syntyjä syviä ja ihmettelin miksi harjoittelen. Tuumasin U-käännöstä, mutta ei minusta ollut siihenkään.

Agilityssä oli eka radalla kaikki kontaktit, putket ja hyppyjä. Se alkoi vauhtisuoralla hyppy-hyppy-A. Karkasi koira lapasesta. Se istui lähdössä nätisti eikä haihatellut kentältä pois, mutta itse radalla meni miljuunaa. Puomi veti puoleensa. Kepit eivät heti sujuneet. Keinu oli parasta, ehkä sitä on treenattu niin paljon. A:n kontakteja otin namilla uusiksi.

Toinen rata oli hyppyjä. Se meni kivasti välistävetosysteemillä. 5:lla sujui jaakotus, 7.-8. väliin sain valssin, mikä tuntui luonnikkaimmalta. Lysti oli näppärä ja pysyi kuulolla, sille selvästi sopii tuollaiset pyöritykset!

by Paavo Neuvonen

Ennen Riikan vetämän toko-ryhmän alkua otin Lystin kanssa A:n alastulokontaktia. Lysti alastulolle, syötin juustoa, hoin “osu”, aluksi myös tokon “top”, jotta tajusi, että siinä pysytään vapautuskäskyyn saakka. Tätä treeniä lisää.

Tokoilussa oli ensin paikkamakuu. Lysti nousi istumaan aina, kun menin piiloon. Yksi koira piippasi koko ajan, liekö tehnyt epävarmuutta. Lopulta olin Lystistä 6 metrin päässä, jolloin se kesti maassa.

Olimme zeniä. Koiruus sai kädestä herkun heti kun lakkasi kättä tökkimästä. Tämän jälkeen jääviä niin, että vedin koiraa hihnasta, sen piti pitää asentonsa ja vastustaa vetoa. Onnistuivat hyvin, paitsi mielenkiintoinen havainto: makuulla pysyi maa-käskyllä paikoillaan, paikka-käskyllä lähti matkaan. Sitten koiran piti mennä esim. maate, vaikka hihna kiristyi. Oli veikeää, miten Lysti oikein painoi kyynäränsä maahan, jotta pääsi alas saakka.

Yksilöliikkeenä hypättiin. Lysti ei istunut esteen takana, vaan vaati siihen eri palkkauksen. Pari kertaa tarvitsi toisen käskyn hypätäkseen. Hallissa hääri yhtä aikaa neljä koirakkoa, liekö häiriötä otti? Palatessaan se kiepsahti suoraan sivulle eikä eteen. Aika veikeä juttu. Toisten hypätessä teetin Lystillä kaukoja ja paikkamakuuta. Vaikka se oli selin muihin koiriin ja ihmisiin, niin kaukoissa ei ollut mitään ongelmia. En jaksa kuin ihmetellä. Paikkamakuussa se kesti hyvin pienet pätkät, olin noin 5 metrin päässä. Lopuksi olimme ringissä kontaktitreeniä. Lystin sivulla ollessa oli kontaktissa välillä hakemista. Näissä kappalejaoissa on joku *#*&§* häiriö.

 

Löysin tällaisen tammikuulta. Lysti pelkäsi silloin vielä keinun rämähdystä. Videolla näkyy, kuinka se säpsähtää, kun keinu ensimmäisen kerran rämähtää palatessaan perusasentoon. Toisesta rämähdyksestä koira hyppää esteen yli pakoon, jolloin hihna kietoutuu estetolpan ympärille. Otan koiran kiinni, jottei se kaada estetolppaa. Sen jälkeen se olisi pitänyt siedättää hyppyihin uudelleen. Toisten koirien haukkuminen käy sen korviin, videolla näkyy luimimista, joka onneksi välillä häviää.

http://www.youtube.com/watch?v=cXxUZu_N4jI

ja usein se käytävä liukaskin lie.” (”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”, Immi Hellen)

Mietin Lystiä. Kymmenestä tokokokeesta olemme saaneet yhden alokasluokan ykköstuloksen. Se tuli rankkasateessa, jolloin ylimääräisiä ihmisiä ei ollut. Taivun sille kannalle, että Lystin epävarmuus on se juju. Siihen liittyy arkuus, herkkyys ja valppaus, millä se pitää itsensä hengissä uhkia pursuvassa maailmassa. Lauantaina ei ollut kyse vietin lässähtämisestä. Ehkä jatkossa ikä, koulutus (sisältäen häiriötreenit) ja kasvanut luottamus ohjaajaan korjaa asian, välttämättä ei. Treeneissä vaativuuden kanssa saan olla tarkkana. Pelosta halvaantuneelta koiralta on väärin vaatia liikaa.

Epävarmuus näkyy erityisesti maahanmenossa, varmaankin luontaista. Jos on henki uhattuna, on parempi olla jalkojensa päällä. Kaukokäskyissä lamaa se, että koiran selän takana on liikkeenohjaaja, yleisö ja rämisevä metalliaita (varsinkin mörköhallissa), jolloin etusijalle nousee varuillaan oleminen eikä kaukokäskyt. Kotikentällä harjoiteltu vastaava tilanne ei kanna kisoissa. Lisäksi loittonen kauas, mikä pahentaa tukea kaipaavan koiran tilannetta. Kerran kaukot ovat kisoissa onnistuneet, silloin koira oli sivuttain yleisöön nähden.

Lystillä on norsun muisti. Jos sille on tammikuussa heitetty pallo luoksetulon pysäytyksessä mörköhallissa, niin se poikittaa huhtikuussa “täällä pallo viimeksikin lensi”. Säikähdykset ja epäonnistumiset se muistaa vielä paremmin.

Hyvää on se, että Lysti kesti paikkamakuussa, eikä ollut levoton. Meillä on siis toivoa. Toisaalta hävettää ilmoittautua yhä uudestaan kokeisiin, joissa taas floppaamme. Treenimotivaatiota syö, kun mikä tahansa voi pilata kisasuorituksen. Kaikkeen ei voi siedättää eikä mielikuvitukseni riitä ennakoimaan ihan mitä tahansa. Nyt todella luulin, että Lysti olisi kypsempi ja rutinoitunut liikkeisiin - ajatelmaani tuki hyvä harppaus agilityssa. Olin väärässä.

Luonnetestissä yksi toimintakyvyn mittari on pimeä huone. Agilityhallilla Lysti ei tule perässäni huoneeseen, jonka perällä on wc. Se jää uikuttamaan avonaisen oven ulkopuolelle, ellen laita valoja ja rohkaise. Se kertoo aika paljon.

Agilityssa koira toistaiseksi toimii, koska on siinä koko suorituksen korkeammassa vietissä. Ja siinä tehdään aika konkreettisesti kimpassa hommat. Pitää vaan toivoa, ettei kesällä ukkosta kisoissa.

Ajoin 190 km per sivu Lystikin kanssa Jänesniemen agilitykoulutukseen. Rakensimme yhdessä radan, johon tutustuimme ensin omilla aivoillamme. Sitten kävimme sen ryhmässä läpi eri ohjausvaihtoehtoineen. Rataa mentiin muutaman esteen pätkissä ja sitten korjailtiin ohjausta paremmaksi.

Minulla on edelleen aivoaukko agilitytermien kohdalla, joten en nimeltä muista  mitä opettelimme. Perusjutut: rintamasuunta, oma liike oikeaa estettä kohti ja palkka oikein liikkeestä. Saimme apuja vauhdin hidastukseen ja pienen hypyn & kaarroksen tekoon. Muutamassa kohdassa helpottaa keilausmielikuva. Pyöritystä tms. harjoittelin pari kertaa. Ohjaukseni oli myöhässä, jolloin koira saa “tuu sittenkii tänne” -paikkauksia, jotka eivät sitä motivoi. :/ Ja selkä suorana olisi helpompaa! Lysti otti puomin kontaktit pihvin avulla, siihenkin saatiin lisävinkkejä.

Lysti oli edukseen. Ihan vieraassa hallissa se ei pelännyt. Omaa vuoroa tehdessämme joku treenasi radan toisessa päässä alkupään esteitä. Lysti katseli, mutta käskystä pysyi lähelläni, vaikka toiselle vinkulelu lensi. Hallista ulos tullessa se hyppelehti omaan tapaansa “Vähän jännitti, mutta enkös pärjännyt?” Viihdyin itsekin hyvin. Sain kerrankin agilitya mahan täydeltä ja oli kiva seurata muiden koirakkojen opetusta.

Eilistä ehdin hyvin miettimään ajellessani. Eihän eilisessä ollut muuta pahaa kuin kaukot ja hyppy. Treenaamme niitä häiriössä. Myös sellaisessa, missä kenttä pursuu nakkeja ja pihvejä, joita ei kesken liikkeen omin luvin syödä. (Kiitos Laura.)

Kotikaupungissa hain pizzat ja niitä odotellessa teimme kaupunkikävelyn. Oli maksapihviä vielä taskussa, joten nälkäinen hurtta kulki varsin mallikkaasti vierelläni. Nyt Lystikki nukkuu vieressäni, urisee ja tassut heiluu. Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tämän viikonlopun.

ja loputon lihapullalla houkuttelu, koiralta meinaan. Kävimme jälleen toko-kokeissa kahmaisemassa komeat 124.5 pistettä.

1. Paikalla makaaminen 8 x 3 = 24: Ei ollut maahanmeno helppoa. Muuten ok.

2. Seuraaminen taluttimetta 8 x 2 = 16: Kaupungin liepeillä asuvasta koirasta ihmisten liikkuminen kehän ulkopuolella on ihmeellistä, seuraamisessa siksi väljiä osioita, erityisesti täyskäännöksissä, mutta paljon hyviä pätkiä. Tuomari huomautti sen reagoineen häiriöihin. Huom! Koiraa on treenattu pyörätiellä, kaupan pihalla, agilitykentällä missä koiria pyöri kahdessa kehässä, kahdella kentällä, jossa on paljon ohikulkijoita ja omalla pihalla, missä toisella puolella menee pyörä- ja autotie, toisella puolella kulkee naapurit.

3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 x 2 = 20: Hitaahkosti meni sen mitä silmäkulmastani näin. Tuomari tykkäsi.

4. Luoksetulo 7.5 x 3 = 22.5: Koira yllättäen käännähti poikittain etsimään pallonheittäjää. Liekö muisteli vanhoja mörköhallikeikkoja? Muuten vauhdikas suoritus ennen ja jälkeen pysähdyksen, pysähdys nopea ja perilletulo hyvä.

5. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 x 2 = 16: Oli hyvä haju, mitä piti haistella, mutta koira ei symppistuomarin mukaan varsinaisesti liikkunut. Samassa kohtaa kaikki muut koirat pysähtyivät haistelemaan. Ei Lystin silti olisi tarvinnut.

6. Noutaminen 9 x 2 = 18: Tosi reipas, herätti hilpeyttä muissa kehässä olijoissa, kaksi viimeistä askelta ravia, luovutus muistaakseni vähän vino.

7. Kauko-ohjaus 0 x 3 = 0: %#&*^ Koira vilkaisi liikkeenohjaajaa, meni maihin vasta toisella käskyllä eikä noussut istumaan. Liikkeenohjaajaa ilmeisesti säälitti, koska pidimme tässä opetustuokion hänen ohjeistamanaan. Lähemmäs koiraa ja muutama toisto. Hyvä jatkoa ajatellen.

8. Estehyppy 0 x 3 = 0: Upeat hypyt menopaluu ja istuminen hyvä. Mutta paluuhypyn jälkeen iski nenään haju, joka johdatti makupalan jäljille. Tyytyväinen koira söi ja kiepsahti sivulle. Olisi pitänyt karjaista EI kesken haistelun, mutta luulin vielä pelastavani pisteitä. Tuomarista koira selvästi keskeytti liikkeen ja nolla rapsahti. Hänestä Lysti myös säikähti hiekkaa, joka osui tassuista esteeseen rapinaa aiheuttaen. Ehkä haistelu oli sitten sijaistoimintaa. En ole älynnyt hiekan rapinaan siedättää. 

9. Kokonaisvaikutus 8 x 1 = 8.

Pisteet yhteensä 124.5.

Olimme viimeisin kisaluokka, joten kävin kohta hallissa teettämässä kaukot ja estehypyn uudelleen. Onnistuneesti tietenkin. Itse kisassa Lysti ei mielestäni paineistunut saati hyytynyt.  Liikeiden välillä sain sen innokkaaksi. Haistelu ei ollut ongelma liikkeiden välillä, seisomisessa ja estehypyssä oli. Sivulletulot olivat napakoita ja kontakti hyvä, ei sitä jähmettymistä mitä joskus.

Sanattomaksi vetää, itku ei ole kaukana. Ottaa päähän ja turhauttaa koko treenaaminen ja hukkaan heitetty aika. Me ei vaan osata tätä, minä en osaa. Puuttuu keskinäinen luottamus, koiran hallinta, suorituskestävyys, -varmuus, häiriönsieto, keskittymiskyky ja vaikka mitä. En voi olla miettimättä tässä touhussa Lystin perimää: Jos emä on saanut luonnetestin toimintakyvystä -1 ja reagoi paukkuihin, niin mitä lapsesta voi olettaa? Superisän geenit ei paljon auta, ainakaan tämän koiran kohdalla. Mieli tekisi jättää koko touhu - toisaalta TK2 on tavoitteena. Enhän joka tapauksessa voi tottelevaisuuskoulutusta jättää.

Kouluttamisesta vielä. Koska oletan Lystin olevan herkkä ja pehmeä, olen ollut ehkä turhan lempeä, jottei nuorelta koiralta mene lajista into. “Hupsis, otetaanpas uudestaan, niin saat sitten tämän lihapullan!” Tässä lähestytään agilityongelmiakin, koira kaahaa radalla harjoituksissa korvat luimussa esteeltä toiselle minusta välittämättä. Kovia keinoja en hyväksy. Mutta se on nyt nähty ja täysi tosi, että tuota koiraa ei pelkällä lihapullalla/saalispatukalla tai sen puutteella kouluteta. Siispä olen jatkossa johdonmukaisempi. Kasvatan Lystiä kuten uhmaikäistä lasta, ei mitään monivalintoja ostetaanko kaupassa karkkia vai ei, vaan jatketaan kassalle kirkuva lapsi ostoskärryissä. Jos Lystillä menee ohi eka käsky vaikka kaukoissa, niin käyn nostamassa rauhallisen jämäkästi ylös. Samoin maahanmeno - siihen joku konsti. (Onko kellään vinkkejä?) Ehkä vihaisella äänellä ”ANNAOLLAVIIMEINENKERTA” olisi kokeilun arvoinen? Jos sivulla kontakti karkaa, niin mielummin “Höh!” ja maan tömäytys jalallani (kokeiltu, tepsii) kuin lihapulla nenän eteen: “Katsos, mami on täällä!”

Huomiseksi saimme peruutuspaikan Jänesniemen agilitykoulutukseen. Odotan innolla, koska Tuijan yksityistunteja lukuunottamatta en ole ikinä ollut missään tuollaisessa. Taidan nyt ryystää pari lasia viiniä, nollaan epäonnistumiseni, menen ajoissa nukkumaan ja herään aamulla uuteen päivään. Lopuksi, täällä on viime lauantain kisarata (17.4. 1A): http://mah.kuvat.fi/kuvat/Ratapiirroksia/ 

Suunnitelmistani huolimatta emme menneet tänään hyppäämään estettä emmekä tokoilemaan häiriökentälle. Taidan oikein pedata huonoa toko-tulosta, vaikken toisaalta usko viime hetken treeneillä olevan juuri merkitystä. Kaiken lisäksi olemme huomenna mörköhallissa, jossa olemme viimeksi käyneet loppiaisena. En joka tapauksessa pysty nollaamaan hallin kaikkia pelkokertoimia. Jos nyt ei siellä onnistuta, niin tähtäämme ulkokisoihin jatkossa tai emme niihinkään, riippuu katastrofin asteesta. Vaihdatin tänään kesärenkaat ja nyt taivaalta tippuu jotakin valkeaa. Liekö junalla karautettava kisoihin?!

Sen sijaan nurmikolla lyhyesti tarkistin muistaako mutkula käskyt. Seuruutin patukkapalkalla. Liikkeestä maahanmeno ja pysähtyminen hyvät. Sivulta maahanmeno muutaman kerran ok eri palkkauksilla. Luoksetulo ensin suoraan, oli suora eikä putkula asettanut tassujaan kengilleni. Sama pysäytettynä - koska mötkylä hiipi 2 askelta, otin takapalkalla vielä yhden, joka oli priima. Kaukoista teetin yhden istumaannousun 6 metristä, palkkasin siitä. Paikkamakuu 3 min levollinen, olin taas aidan takana.

Lopuksi sininen muovipatukka sai olla riehutusvälineenämme. Leikin jälkeen tuntui peukaloni jännältä, eikä ihme. Lystin hammas oli siihen osunut. Nyt puuttuu vähän ihomateriaalia juuri nivelen kohdalta. Jos minusta ei enää kuulu mitään, olen kuollut Capnocytophaga canimorsus -sepsikseen (aika komea nimi tehokkaalla bakteerilla).

Eilen oli aivolepopäivä. Kävimme pitkällä lenkillä, metsä alkaa olla sula. Ihanaa!

Tänään tokoilimme. Pyörätiellä seuruutin Lystiä, pysäytin myös. Kotinurmikolla teetin liikkeestä maahanmenon, luoksetulon suoraan, sitten pysäytettynä ja kaukot. Mielestäni oli mallikelpoista työtä Lystikiltä. Kotona teetin kaksi kapulanpitoharjoitusta luovutusasennossa. Muuten en uskalla noutoa treenata, etten saa ravipalautusta aikaiseksi. Este on vielä ennen lauantain koetta hypytettävä. Toivottavasti Lystille ei ehdi tulla kevättä rintaan ennen sitä. On käytös vähän sellaista.

Tänään oli agility- ja tokotreenit.

Agilityssa eka radalla Lysti oli varsinainen sähikäinen. Olin vienyt kontaktien alle lihapullaa ja eikös se ne käynyt napsimassa luvattomine kontaktien ylityksineen, kun tuli ensimmäinen korjauksen paikka. Toinen rata oli myös vauhdikas, mutta selvästi hallitumpaa ja hyvää menoa A-esteineen aina kepeille saakka. Keppien vierellä oli puomi, jonne Lysti singahti toiseksi viimeiseltä kepiltä kenenkähän lie ohjaamana - vaikka nimenomaan varmistelin, etten aja keskeyttämään pujottelua. Irtoamisongelmaa ei todellakaan ole. Takaaleikkaukset alkavat olla meidän bravuuria. Hyväksi lasken sen, että koira ei singahtanut minnekään ennen tai kesken rataa. Tarkkailin sitä ja kun korvat kääntyivät toisia kohden tein itseni harvinaisen mielenkiintoiseksi lihapullien ja sinisen patukan avustuksella.

Sitten oli tokoryhmä. Paikkamakuu tehtiin ulkona. Kolme koiraa teki alo-makuun, Lysti oli toisen koiran kanssa piilomakuussa. Ensimmäisellä käskyllä se meni maihin. 4 min olimme piilossa ja hyvin Lysti kuulemma makasi, vaikka häiriötä tuli kun toisia koiria palkattiin ja nostettiin pois 2 min kohdalla. Olen tosi iloinen!

Kaikki koirat oli kentällä ja treenasimme kahdessa ryhmässä toisiamme häiriten. Aluksi Marianne käskytti. Teimme toisen koiran kanssa seuraamista. Lystin takaosa kuulemma lepatti alkuun, itsekin huomasin sen täyskäännöksissä, sama on tullut kokeissa esiin. Sitten tuli parempaa seuruuta. Kaukoissa se oli hyvä, yhteensä 6 liikevaihtoa. Ainiin, tipahti maihin omin luvin sivulta, kun kuiskasin “kaukot”. Pitää muistaa treenatessa pitää myös tarpeeksi pitkät välit. Seuruusta maahanmeno oli hyvä, kyynärät eivät jääneet ilmaan. Seuraamisesta pysähtyminen nätti, ihan itse keksin variaation eli sivulle palattuani pyysin seuraamaan, ei ongelmaa. Luoksetulon pysäytys myös siisti. Hyppy sujui nyt Riikan mukaan 10 arvoisesti eikä sitä toistettu. Noudon paluussa Lysti laukkasi, jäi vinoon ja asetti taas tassunsa kenkäni päälle. Treenasin muutaman noudon loppuosan erikseen. Koiruus palautti ravilla, mutta loppu oli nätti. Tasapainoilun paikka. Sivulletuloja teetin paljon. Nyt alkaa ongelma olla se, että takapuoli kiertyy taakseni. Aion korjata sen ruokapalkalla. Palkkasin Lystiä paljon, liikkeestä riippuen lihapullalla tai sinisellä patukalla. Lysti on hienosti oppinut sietämään häiriötä. Ja on upeaa treenata innokasta koiraa!

Pari hajanaista huomiota vielä: Minulle tultiin taas lauantaina sanomaan, miten Lysti on viime kesän arkalaiseen verrattuna rohkaistunut tosi paljon. Juu - ja Lysti teki viime perjantaina saman kun noin vuosi sitten. Se ulvoi takapihalla jäätelöautolle kuin arosusi. Monta pitkää ulinaa pitkällä kaulalla kuono kohti taivaita.

Lisätään loppuun vielä yksi kuva lauantailta by Mika Virtala: 

Keppejä kohti