Kolmiokorvat

Kävin tänään melkein pk-kentällä - vuhuu! Jätimme uroitten kiusaamisen ja tyydyin kävelyttämään Lystiä kentän ohi menevällä tiellä selvittääkseni kuinka se reagoi laukauksiin tauon jäljiltä. Olimme 3-4 pylväänmitan päässä (150 m?) myötätuulen puolella, kun noin 4 laukausta ammuttiin. Ne kuuluivat korviini kovana napseena. Lysti höristi korviaan ja veti kohti kenttää, ei vauhkona vaan kiinnostuneena.     8-O   (Kone ei tottele hymiötä, jos poistan nuo toiset merkit. Olen kokeillut 53 kertaa.) Kävelin kuin kuuro ja kerran huomautin vetämisestä. Ei muuta. Paitsi aloin unelmoida. Olisiko Lysti rohkaistunut? (Onhan se tottunut keinunkin pamahdukseen.) Luuliko se, että lapsi ampuu kuten syksyllä treeneissämme ja veti siksi kohti laukaisuja? (Siedätän sitä taas paukkuihin ja vuoden kuluttua meillä on VK1 nimen edessä!)

Kävin metsässä tekemässä esineruudun (koska minulla on nyt oikea palveluskoira näpeissäni). Piilotin auton avaimen. Lysti merkkasi sen kuonollaan heti, mutta jatkoi haistelua toivoen löytävänsä jotakin mukavampaa suuhun pantavaa. Minun oli lopulta käveltävä lähemmäs avainta, jolloin Lysti sen minulle toi.

Kuntopolulla treenasin “nätisti“-käskyä. Ihmisten, pyöräilijöiden, sauvakävelijöiden ja lastenvaunujen ohitus on helppoa, mutta koirat: Lysti ei ole niitä kohtaan välinpitämätön vapaalla hihnakävelylenkillä. Se vetää häntä heiluen kohti tai tuijottaa. Agi- ja tokokentillä se on korrektisti ilman käskyttämistä, ajoissa annetun käskyn alla myös muualla. Sinänsä se riittää bh-kokeeseen, mutta ajattelen treenata tätä varten istuttamista, se palvelisi myös bh:n ”vieras mies jututtaa” -osiota ja vahvistaisi agilityn lähtöistumista.

Täytyy myöntää, että tänään innostuin Lystin laukaisurohkeudesta sen verran, että lasta odottaa ampuminen. Ennen kuin nettipoliisi hyökkää kotiimme, täsmennettäköön että lapsi saa ampua metsässä starttipistoolilla jäätelöpalkalla. Katsotaan edistymmekö. Viestiharjoitukset olivat myös kivoja, Lysti rakastaa metsässä juoksemista ja on hiljainen, joten päädymme vielä itikoiden syötäviksi koko sakki. Tuleepahan vaihtelua yhdessäoloon ja harjoitteluun, vaikkei pidemmälle päästäisikään. Jos paukkujen sieto saadaan aisoihin, niin on taas kyynelten paikka.

Aamulla normilenkillä panostin “nätisti“-käskyyn. Sillä Lystin kuuluu kulkea remmi löysällä lähellä ilman kontaktia. Se siis bh:ta varten. Kaveri sai käyttäytymiskokeen juuri läpi ja itselleni iski hinku sitä yrittää jossakin vaiheessa. Lysti tosin pitää totuttaa kaupungin kauhistuksiin, auton ovien paukautuksiin, vieraitten ihmisten jututuksiin jne.

Tänään kävimme uudessa metsikössä lenkillä, kivaa oli. Ammuntaa kuului ampumaradalta jkv, mutta Lysti ei välittänyt. Josko sittenkin taas kokeltaisiin laukauksiin siedätystä? Jään miettimään. Tullessa oli sinisiä metallisia kuntoiluvälineitä aukiolla, saivat olla häiriöksi. Kiersin niitä Lystiä seuruuttamalla. Se painoi päänsä kiinni minuun joissakin kohtaa, kun jäi pelottavan kuntoiluvälineen puolelle. Kontakti oli hyvä. En nyt oikein tiedä, miten tuohon koskettamiseen pitäisi suhtautua. Eihän hurtta nojatakaan saa. 

Pihalle pystytin kepit. Toistoja noin 4-5 per puoli, lähetyksiä eri puolilta. “Sulkukulma” oli ensin vaikea, sitten onnistui kun ohjasin paremmin. Kokeilin myös nenästä vetämistä avokulmasta päin, sen Lysti muistaa. Viime vkl:na kisoissa en uskaltanut tehdä, kun ei oltu treenattu. 

Kaukoja teetin taka- ja etupalkalla noin 7 metristä. Luoksetulon pysäytys ei onnistu takapalkalla ollenkaan, koira ennakoi ja pysähtyy 2 metrin päähän itse. Viritin sitten etu- ja takapalkkaa. Paikkamakuussa Lysti sai olla sen aikaa, kun korjasin kepit pois. Hyvin kesti.

Olen unohtanut kirjata ylös, että tunnarin olen teettänyt pari kertaa sisällä. Lysti on erehtymätön näissä olosuhteissa. Ja lapsi on opettanut “kurre“-tempun, jossa Lysti seisoo takajaloillaan. Aika hyvä tasapaino. Kokeilin Lystin kanssa pitkästä aikaa jalkojen välistä pujottelua. Se kammoksui kahisevia lahkeitani ja liikkuvia alaraajojani. Pitää ottaa taas ohjelmistoon, jotta tulee harjoitteluun vaihtelua.

Eläinlääkärissä

• 19. L on syönyt pentuna seinää,
• 20. listoja,
• 21. pölynimurin johdon,
• 22. oven karmeja
• 23. ja paljon vaatteita. Haikeutta herättää edelleen uuden Ril’sin hameen vyötärönauhan häviäminen. Alla näkyvä arvokas villapeitto reikiintyi korjaamattomaksi.

Sunnuntaiaamun nautiskelija

• 24. Sain monta sataa euroa verotuksessa kotitalousvähennystä Lystin ansiosta. Silti olen tyytyväinen, että muun kuin syömiseksi tarkoitetun nautiskelu on lakannut.
• 25. En silti pidä Lystikkiä eroahdistuneena. Se siedätettiin huolellisesti yksinoloon ja asettuu rauhallisesti lapsen huoneeseen, kun lähdemme kotoa. Naapureiden mukaan meiltä ei kuulu pihahdustakaan. Lysti vaan pitää enemmän oikeista materiaaleista kuin teollisista puruleluista.
• 26. Minulla on oli japanilainen kivipuutarha. Nurmikkopiha olisi parempi.
• 27. Omakotitalo olisi kiva.
• 28. Farmariauto olisi järkevä. Nimim. Muovitettu frotee ja peitto takapenkillä

Uupunut nahkamaha autossa

• 29. Koira voi todella olla kallis investointi. Edellä mainittujen asioiden lisäksi useat kaulapannat, eri mittaiset talutushihnat, valjaat (vetoon, talutukseen, auton turvavöihin), ruuat, harjat, kynsisakset, erilaiset saalistuslelut, noutokapulat (4), tunnarikapulat, merkkikartiot, auton suojapeitteet, matkakulut, kisamaksut, koulutusmaksut, koiraseurojen jäsenmaksut, harjoitusmaksut, eläinlääkärikulut, vakuutukset ym. ovat vähäisiä, jos vertaa vaikka uuteen autoon tai omakotitaloon.
• 30. Lysti pelkää ukkosta, laukauksia ja raketteja.
• 31. Tällaisen altistuksen jälkeen se pelkää myös maton tamppaamista ja klapienpinoamisääntä.
• 32. Se pelkää ritilärappusia, puurallia ja kiersi uutta eteisen mattoa muutaman vuorokauden.
• 33. Se ei tule keittiöön niin kauan kuin kaupan muovikassit ovat lattialla.
• 34. Metallinen räminä on hirveää.
• 35. Kuten myös sälekaihtimien alaslaskuääni.
• 36. Ja koirien kimeä tai kumea haukku.
• 37. Tai jos koirakaverille sanotaan äkäisesti. Se on siis myös empaattinen.
• 38. Kun tulen kotiin, Lysti laittaa etutassut kyynärvarteni päälle ja lussuttaa sitä syvällä krokotiilikidassaan.
• 39. Jos tanssin, se tekee saman tempun.
• 40. Jos laulan, se yrittää hiljentää minut pomppien pussaamalla.
• 41. Lysti pitää ruuasta, tosin tuore tomaatti, kurkku ja tankoparsa jäävät syömättä.
• 42. Sisäelimet ovat herkkua. Kypsennän ne uunissa tai keittämällä.
• 43. Juustoviipaleet tarttuvat helteellä taskuun ja toisiinsa. Broileripullan murut ovat taskun pohjalla vielä pyykkikoneen käsittelyn jälkeen.
• 44. Tokoa olemme treenanneet.
• 45. Menestys lajissa on ollut vaatimatonta.
• 46. Koska en treenaa tarpeeksi häiriössä.
• 47. Olen silti sitä mieltä, että jotkin koirat ovat häiriöherkempiä kuin toiset. Varsinkin ääniherkät.
• 48. Haaveilen yhä TK2-tittelistä.
• 49. Agilitya olemme treenanneet 1 v ja 1 kk.
• 50. Lysti oli alkeis- ja jatkokurssin arin pentu.
• 51. Jo toko-kentällä sitä piti houkutella hyppyesteen lähelle kahdella eri tunnilla. Houkuttelu jatkui agilitykentällä kahden kerran verran.
• 52. Putkeen se meni puolen tunnin houkuttelun jälkeen. Makasin itse putken sisällä. Toisessa kädessäni oli lelu ja toisessa herkkua. Lopulta Lysti juoksi ylitseni selkääni pitkin putken läpi.
• 53. Pujottelukeppejä se pelkäsi myös ja syöksyi niiden välistä niin pitkälle kuin hihna antoi myöten.
• 54. Keinun rämähdykseen ja liikkeeseen totutin puoli vuotta. Käytin apuna pehmusteita, korokkeita ja kädellä hidastamista.
• 55. Jos se ei olisi edistynyt ja rohkaistunut aika sukkelaan, olisin lopettanut lajin. Nykyisin se pitää agilitysta. Toivon, että myönteinen kehitys jatkuu.
• 56. Koska laji on minullekin uusi, olen iloinen että jotakin urheilutaustaa löytyy (pikajuoksu, esteratsastus, palloilulajit, tanssi).
• 57. Oikea polveni on leikattu neljästi esteratsastus- ja kaatumisonnettomuuden jäljiltä. Jos se kerää nykyistä enemmän vettä, otan komerostani taas käyttööni metallista ja mustasta materiaalista kootun saranoidun tuen. Sen avulla polveni muuttuu pallonivelestä normaalimmaksi miltei-sarananiveleksi.
• 58. Tuki on oikeasti hieno. Näytän se jalassani ammattiurheilijalta tai kilparavurilta.
• 59. Unelmoin bh:sta.
• 60. Sitä ennen L pitää totuttaa olemaan pelkäämättä kaupungissa mm. autoja, liukuovia, A-mainoksia, lepattavia nauhoja, vieraita miehiä, ovien kiinnilaittoläimäyksiä jne.
• 61. Myös “kävele vierellä, mutta älä seuraa” -asento pitää opettaa. Olen jo treenannut. Termi on “nätisti”.
• 62. Pitää katsoa, mitä tapahtuu, jos sen sitoo kiinni johonkin ja jättää yksin.
• 63. Mottoni koulutuksessa on se, että olen luotettava. Siihen kuuluu se, että kohtelen Lystiä reilusti enkä sitä satuta tai vie suden suuhun.
• 64. Edelliseen ei lasketa sitä, jos vahingossa hangessa talvikengällä polkaisee tassulle (ja koira seuraa puolen metrin päässä seuraavat kaksi viikkoa).
• 65. Tai jos satunnaisesti joutuu vähän kiroilemaan. Lysti reagoi siihen aika voimakkaasti. Esimerkiksi tämän listan kaaduttua kolmannen kerran kiroilin ja koira tuli heti lepyttelemään.
• 66. Toivon, että luottamus näkyy joskus siinä, että koiran kontakti kestää tokon avoimessa tai bh:ssa, vaikka mitä tapahtuisi. Olisi luottamuksesta arkielämässäkin hyötyä.
• 67. Treenasimme myös viestiä, mutta jätimme sen, koska L on paukkuarka.
• 68. Laukauksiin siedätykset keskeytimme viime syksynä.
• 69. Metsälenkillä L on elementissään.
• 70. Sillä on tietyt hepulipaikat. Silloin se on kuin takavetoinen auto, jonka kuski painaa liukkaalla liikaa kaasua. Se on ollut kerran sellainen myös agilityn möllikisoissa. Nykyisin jo naurattaa.
• 71. Se juoksentelee metsässä vapaana ollessaan max 50 metrin päähän.
• 72. Kahdesti se on tullut luokseni kesken jäniksen ajamisen. “Sori jänis, emäntä kutsuu.”
• 73. Se tykkää kantaa keppejä. Pidän mukanani lelua, jotteivat tikut tekisi vahinkoa.
• 74. L pitää myös käytetyistä nenäliinoista. Kotona se repii ja syö niitä salaa. Lenkillä toivon, että irti-käsky tepsii. On toistaiseksi tepsinyt.
• 75. Kaupasta ostamme joskus Lystille lapseni kanssa ei-sympaattisia pehmoleluja, jottei meitä säälittäisi niiden kohtalo. “Onko tää tarpeeksi hirvee?”
• 76. Esim. “Inho-Sudelta” lähti ensin silmät, sitten pää ja raajat. Lopulta koira suolisti sen ja pinosi sisuspumpulit nättiin kasaan.
• 77. Ns. Lärvi-tyynyä eli tyynyä jossa on oli dinosauruksen kuva Lysti lussuttaa iltaisin ennen nukahtamistaan.
• 78. L nukkuu lapseni huoneessa.
• 79. Jos olen huoneessani ovi suljettuna, se pötköttää oveani vasten.
• 80. Aamuisin se tervehtii kuten kotiini tullessa, mutta vasta keittiön matolla. Siinä se hyppää käsivarteni päälle ja “puree” kyynärvarttani.
• 81. Jos sillä on tylsää, se sanoo “ho-hmmm” (iso terssi laskusuuntaisesti).
• 82. Muuten se on hyvin hiljainen.
• 83. Paitsi haukkuu, jos ovikello soi tai joku kulkee takapihan sivulta.
• 84. Ja jos annan leluksi tasapainolaudan, jota se saalistaa, erityisesti sen keskellä olevaa punaista ympyrää ja lopulta tekee sen päälle myyräntappohypyn.
• 85. Olen herkkä itkemään. Silmiin tulee kyyneleitä, jos katson agilityvideota, jossa joku oikein tuulettaa yleisön mylviessä. Olen pyyhkinyt kyyneleitä onnistuttuamme kokeissa tai kisoissa (yht. x 2).
• 86. Nenäliinaa tarvitaan, kun jonkin tutun koira kuolee.
• 87. Joskus en voi olla ajattelematta tilannetta, että L loukkaantuisi tai sairastuisi niin pahoin, että olisin viimeisen päätöksen edessä. En kestä ajatella sellaista. (Käyn nyt vähän silittämässä sitä, koska se vielä ja nyt tuossa vieressä hengittää.)
• 88. Niisk, jatkuu. L pitää siitä, että hieron kämmenpohjaani sen kuonon yläosaa vasten.
• 89. Tai otan sen molemmat korvanlehdet kämmenteni sisään ja peukaloillani hieron korvien etu-yläpuolilta.
• 90. Harjaan sen hampaat niin usein kuin muistan tai jaksan. L pitää kanan makuisesta hammastahnasta. Tulee harjattua kieli samalla.
• 91. L ei ole mikään uimari ainakaan toistaiseksi. Jos pohja häviää sen tassujen alta, se ui pää hyvin korkealla ja kauhoo pärskyttäen epätaloudellisesti.

Ranta olisi tuolla

• 92. Jos olen lähistöllä, se kipuaa niskaani. Ei ole silloin kiva, jos hengitysröörit eivät ole pinnalla, kun jalka osuu pohjaan.
• 93. L ei ole purrut tosissaan. Leikin tiimellyksessä sattuneita vahinkoja ei lasketa. Auton hansikaslokeron laastarilaatikko on vaihtunut muutamaan otteeseen.
• 94. Lystillä on kaksi koirakaveria. Spanielin kanssa leikki koostuu painista ja kaulojen kilpapurennasta, sheltin kanssa väijymisestä ja takaa-ajoista.
• 95. Olen saanut paljon kavereita koirapiireistä sekä livenä että netissä. Luulen, että näen osan nettikavereistani livenä agilitykisoissa. En oikeastaan näe vapaa-ajallani enää ei-koiraihmisiä.
• 96. Olen kateellinen koirakkoystävilleni, jotka pärjäävät esim. pk-puolella. 
• 97. Heti perään minua hävettää, että verhoudun ja löydän tekosyitä menestymättömyydellemme Lystin arkuudesta, enkä tajua hauvani positiivisia puolia tarpeeksi hyvin. Enkä ole osannut kouluttaa koekestävyyttä ja sopivaa viettiä. Sitä paitsi jollakin toisella Lysti ei ehkä olisi näin epäluuloinen ja varovainen.
• 98. Harmittaa, että tähän listaan tuli niin paljon tuttuja asioita, mutta faktojahan nekin ovat.
• 99. L on muuttanut elämäämme positiiviseen suuntaan.
• 100. Enemmän kuin olisin ikinä uskonut.

Seuraavaksi tähän haasteeseen voisi vastata vaikka Friidun emäntä. En saa toimimaan hienoa linkityssysteemiä.

Siihen tarvittiin 2 polkupyörää, minä, lapsi (kohtalaista suostuttelua) ja 2-vuotias belgi (ei suostuttelua). Pyöräilymatkan kohde oli ei-koira-hiekkakenttä. Lapsen osa oli seisoa ja kävellä kentällä + taputella käsiään. Häiriöseuruutuksessa Lysti oli yllättävän hyvä. Ei muljauttanut silmiään tms., vaikka lapsi häiriköi. Liikkeestä maahanmeno, pysähtyminen ja kaukokäskyt toimivat.

Luoksetulon pysäytys pitkästä matkasta oli nyt ongelma. Ensin koira ei pysähtynyt, vaan tuli perille. Sitten vain hiljensi ja hiipi. Takapalkalla vuhve pysähtyi itsenäisesti 5 metrin jälkeen, jolloin piti ottaa perille saakka. Syömättä jäänyt takapalkka muuttui etupalkaksi ja jätin uuden takapalkan. Seuraavalla otoksella koira teki hienon suorituksen, sai takapalkan ja voitonriemuisena etsi myös etupalkan. Ei sattunut mitään alustaa mukaan, joten ruskeanharmaasta maasta koira joutui etsimään ruskeanharmaata jauhemaksapihvin palaa. Ei näyttänyt haittaavan syömisen iloa. Paikkamakuussa pidin koirulia noin 3 min 30 sek, ei ongelmaa. Lopun pihvin syötin niin, että käskin Lystin maahan. Menin vinosti sen lähelle ja pyysin sivulle. Oikeasta sivu-paikasta tuli pihviä. Näitä lisää. 

Hyvää siis: ei kentällä haistelua eikä häiriöongelmia. Häiriötä tarjosi lapsen lisäksi ohikulkijat ja joku lähitalon koira, joka haukkui jatkuvasti.

Haastetta: luoksetulon pysäytykset. 

Suunnitelmien tasolla: Kontaktitarkistus, en tiedä tarjoaako Lysti kentälle tultuamme kontaktia ilman lelu- tai ruokahoukuttelua, koska kaivan aina jotakin innoketta esiin. Vaikeampia harjoituksia: esim. pitkä seuruutus ennen pysäytystä ja odotus ennen paluuta koiran luokse, kaukoihin matkaa jne.

P.s. 100 faktaa -haastetta työstän vielä.

Kolmen päivän reissaaminen vie mehut. Etukäteen suunnittelin käyväni tänään pitkällä lenkillä, mutten jaksanut. Tarkistin pihassa tiuhaan palkaten, miten tokoilu on muistissa:

Seuraamista lyhyt pätkä ja palkkaa. Toistoja noin 3, joka kerta vire parani. Palkkana ollutta vinkulehmää Lysti ei osannut riepottaa, vaan toi minulle varovasti kantaen. Maksapihvi oli sentään tavoittelemisen arvoista. Seuraamisesta seisahtuminen ja maahanmeno olivat hyviä. Luoksetulon pysäytyksessä Lysti vähän hiippaili, joten näitä tein muutaman toiston, myös ilman pysäytystä jotta tulisi rutiinia perilletuloon. Kaukot: sivulta maahanmenoa ja istumaannousua x 3 eri tavoin palkaten. Vinkulehmän Lysti sai noutaa, kantoi niin varovasti ettei vinkunut, luovutus suora ja nätti. Esteenä toimi muistitaulu, jonka laitoin pujottelukeppien varaan pystyyn. Lysti ymmärsi mitä hökötys merkitsi. Eka kerralla palkkasin, kun se istui esteen taakse. Toisella palkkasin kokonaisen suorituksen jälkeen, oli kympin arvoinen. Lopuksi oli paikkamakuu vajaa 4 min. Hyvin levollinen oli suoritus.

Löysin nyt viralliset tulokset agi-kisoista. Lystin aika oli - 8.73 sek, nollaratoja oli yhteensä neljä.

Vielä yksi juttu: Lysti on nyt 2-vuotias! Alla on pörrökorvasta kuva. Lystin takana on pikkukuusi, joka on häiriintynyt muutamasta montusta, jotka sen juurille ilmaantuvat toistamiseen. 

Tokoilin äsken. Kaukoja otin näin: Lysti maahan, itse 6 m päähän ja ”sitta”. Koiran noustua kehuin, vapautin ja heitin sen taakse maksapihviä. Sen syötyä uusi “maa”, josta jälleen “sitta” ja ruokaa. Näitä muutama. Koira-zeniä teetin myös eli käskyillä “maa”, “istu”, “top” ja “paikka” vedin koiraa talutushihnasta. Lysti muisti tempun ja jäkitti niskaansa “en varmasti liikahda”. Siitä vuhve sai palkaksi ruokaa.   

Plarasin lauantain tuloksia. Sillä 15 vp:n radalla olimme sijalla 7/25. Radalta tuli vain yksi nolla, aikamme oli kolmanneksi nopein. Onpa nyt muistiin merkattu.

Nyt ei koirakentille tai agilityyn ole asiaa, koska Lystikki aloitti viekoittelukautensa. Saatan pihalle pystyttää välillä kepit, mutta huilataan ensin vähän. Huomenna olen Tampereella Bryan Adamsia katsomassa ja loppuviikon työmatkalla, joten koirarintamalla on rauhallista, toivottavasti. 

Tänään sitten napsahti! Emmin vielä (ja varsinkin) herätyskellon soidessa, että kisaammeko vai harjoittelemmeko. Pelkäsin, että olin edellisenä päivänä pilannut Lystin agilityn kontaktien ja vireen osalta ikuisiksi ajoiksi. Vireellä tarkoitan sitä kolmannen radan keskeytystä helteessä. Lämpötila oli herättyäni 10 astetta, joten lähdimme. Perillä oli pilvipoutainen +12, ihanteellinen ilma tähän lajiin. Jännitti vähemmän kuin eilen, oli rataantutustumiset ja muut niin tuoreessa muistissa.

Eija Berglund tuomaroi. Ekalla radalla pelkäsin koko radan pituussuunnan mittaista lähtösuoraa ja puomin kontakteja, oli nimittäin kolmen hypyn jälkeen puomi ja vielä putki suoran päädyssä houkuttelemassa. Eikä mitä. Lysti oli loistavassa iskussa ja kuuliainen. Harmaata rengasta ei pelännyt ja reagoi hidastukseeni ennen puomia. Kaikki kontaktit olivat aivan priimaa! Suoran jälkeinen umpisykeröinen putki-aita-pussi-aita-keinu-aita-putki-A oli nautittavaa ohjattavaa. Yksi uudenvärinen pussi on jälleen läpäisty. Etukäteen pelkäsin kolmanneksi viimeistä aitaa. Minun oli nimittäin “pakko” kulkea kepit Lystin oikealla puolella. Vaikka se harjoituksissa osaa molemmat puolet, niin eilinen sai minut varmistelemaan. Tämän seurauksena en saanut Lystiä käännettyä toiseksi viimeiselle aidalle, vaan se yleisön voihkaisujen saattelemana jatkoi luonnollisena jatkona olleelle hypylle. Hylkyhän siitä tuli, hihkuin koiralle iloisella äänellä ”juupeli-juupeli”. Harmituksesta huolimatta olin iloinen - rata oli muuten hyvä. Pelkoni kontaktien lopullisesta pilaamisesta oli poissa.

Sitten oli hyppyrata. Siinä oli mm. okseri, kahdesti suora putki, kepit ja lopussa neljän hypyn suora. Juoksua oli luvassa, suora putki ei antanut minulle etumatkaa lainkaan. Loppusuoran kiemurtelua pelkäsin ja päätin myös siinä juosta sen minkä kintuista lähtee, jottei koira jää kyselemään suuntia esteitä ohitellen.

Yksi belgi-koirakko teki edelläni nollaradan. Tuumin, millä muut pärjää. Päässäni oli, että teen taas yhden maksetun harjoituksen. Sitten tyssäsin moisen ajatuskulun - en todellakaan ollut tullut harjoittelemaan matkan päähän vaan tekemään kilpasuoritusta. Sain itseni tsempattua.

Radalla onnistui kaikki. Ohjaus tuntui helpolta, kepit sujuivat ja loppusuoran juoksin Lystin vierellä maaliin. Tuloksena oli nollarata, aika - 8.47 sek (tai hyvin lähelle noita lukemia). Nollan varmistuttua kyyneleet kihosivat silmiini. En olisi ikinä uskonut että meistä on tuollaiseen. Voitimme, kakkoseksi tuli luokkanousija-kelpie ja kolmanneksi em. belgi-koirakko. Palkinnoksi lahjakortti kisoihin ja kassillinen koiralle leluja ja syötävää. Kepeä on askel ja hymy muikea.

Hyvä lukijani. Jos haluat lukea blogia, joka on täynnä onnistumisia ja edistymistä ja josta tulee lukiessa hyvä mieli, niin suosittelen siirtymistä muille sivuille. Jos Sinua kiinnostaa toistuvat kisa-flopit, myötähäpeä, kokematon ja virheiden siivittämä koiran koulutus, niin saatat olla oikeassa paikassa.

Kisasimme: Eka radalta löytyi puomi, keinu, A, pussi, rengas, pituus, kepit ja erilaiset hypyt. Jännitin eniten renkaan ja pussin suoritusta - turhaan. Pussiin mennessä huusin mene-mene, jottei vuffe kieltäydy. Sen jälkeen oli 180 asteen käännös hypylle, joka vauhdilla ohitettiin (hyl). Johtui varmasti ohjauksestani. En jäänyt paikkaamaan, vaan jatkoimme A:lle. Kepit pujoteltiin vasta kolmannella yrittämällä. Muita virheitä ei tullutkaan. Kontakteilla Lysti oli hyvä ja muutenkin sen kanssa oli kiva mennä, vaikkemme tulosta saaneetkaan. Emme olleet ainoita, hylkyjä oli paljon ja nollatuloksia vain 1 kpl.

Toisella radalla taas kepeillä tökki toinen väli (5 vp), toisella otolla sujui. Varmistin, etten itse kaahannut. Nyt roiskittiin alastulokontakteilta puomilta (5 vp) ja A:lta (5 vp) virheet. Muuten olen rataan ja ohjaukseen tyytyväinen, väistimme pari ansakohtaa ja etukäteen tekemäni ohjaussuunnitelma toimi. Aika oli neljänneksi nopein, Lystin kaasujalka tuntuikin painavalta. Nollatuloksia oli 2 kpl. Harmitti kontaktivirheet.

Mietin pitkään, osallistunko vielä hyppyradalle. Koska kontaktit siitä puuttuvat, starttasimme. Aika alussa oli kepit, joitten ohi Lysti juoksi haistelemaan numerokylttiä, sen jälkeen pujotteli hyvin. Seuraava este hypättiin väärin, samoin sitä seuraava. Jälkikäteen ajateltuna en kertonut koiralle ajoissa minne oli matka. Koirasta oli selvästi puhti pois. Se tajusi että nyt ei mene kuten pitäisi ja vaistosi “Mitä ihmettä koirani puuhaa?” ajatuskuplan pääni yläpuolella. Se alkoi haukkua, joten kipitimme radalta pois enempää sähläämästä. Harmittaa. Olisi pitänyt jättää rata väliin. Kumpikaan meistä ei ollut enää iskussa. Ei edes ollut sellainen helle kuin viime päivinä. Auton mittari näytti 20 astetta, aurinko paistoi ja tuuli vilvoitti.

Hyvää: Ei karkailuja, kontaktit eka radalla, rengas 100 % varma, rohkea meininki  ja Lystin ohjattavuus. Harjoiteltavaa: kepit ja kontaktit. Pointti: 2 lähtöä per päivä on hyvä: Ensimmäisellä radalla polvet ovat huterat, toisella on pahin jännitys kadonnut, kolme on liikaa.

Töitten jälkeen pyrähdimme kokeilemassa agilitya viikon tauon jälkeen.

Teetin kontaktit. A:lla ja puomilla ennen ylösmenoa tepsii parhaiten “odota”, alastulolla tuttu “osu”. Vähän Lysti hakee vielä 2onoffia eli välillä on kaikki 4 tassua kontaktilla, palkkaan kuitenkin vasta oikeasta paikasta. Keinun ylösmeno ei vieläkään kaipaa hidastusta. 

Kahdella hypyllä tein 4 suhinakäännöstä, hyvin meni. Keppejä pujoteltiin noin 2 per puoli joko hypyn kautta tai kauempaa lähettämällä. Lysti meni täysin virheettömästi. Ei sitten muuta tältä kertaa, koska tuolla paistuu ilman turkkiakin.

27 oli auton mittarissa illalla kentälle ajellessa. Päätin palkata lelulla, jotta vietti varsinkin seuraamisessa nousisi matalasta katseluhaahuilusta. Taskun pohjalta löytyi myös broileripulla, jota vuodet eivät olleet kohdelleet armollisesti.

Ensin sivullaoloa, kontaktia, paikalla kääntymistä ja lyhyitä seuraamispätkiä saalisleikkipalkalla. Sitten vähän pidempiä juoksuseuraamisia kääntymisineen ja taas lelupalkkaa. Näin uljaalla tokokoirallani takaosa laskee ja tuntuu eri virkulta, ei katsele maisemia. Joten seuraamiseen tätä lisää.

Luoksetulon teetin ensin perille n. 30 metristä. Olen unohtanut kertoa, että pari päivää sitten Lysti juoksi luokseni ja päin sääriluutani niin, että kopsautti etujalkansa ja linkkasimme tovin. Nyt muisti sen hyvällä eli istui nätisti eteeni. Teetin kaksi pysäytystä pysäyttäen ensin 10 metrin, sitten vielä lyhyemmän juoksumatkan jälkeen. Palkkasin heittämällä jarrutuksesta lelun koiran taakse.

Kaukoissa koira oli vaihteeksi unohtanut, miten noustaan istumaan. Kävin sen nostamassa kahdesti ylös, Lystikki oli vaan, että “jassoo, no noustaan sitten, anna vettä”. Lopetin onnistuneeseen suoritukseen.

Paikkamakuutin lopuksi 1 min auton takana kytäten.

Metsässä kentällä väsähtänyt koira heräsi henkiin. Lelu oli edelleen taskussa. En malttanut olla huutamatta “Lysti - Maa!” Sillä koira kääntyi kohti ja painui maihin. “Sitta” ja koira nousi istumaan. Näitä kolme. Suurten suunnitelmien sarjaan: Kauko-istumaannousuja joka päivä 10 kunnes nokikuono joskus kokeissa nousee kaukokäskynä istumaan.