Kolmiokorvat

Ennen agilityharjoituksia kävelin autolle. Meidän pikkukadulle tuli vihdoin asfaltti ja siihen liittyen jotakin työmaa-ajoneuvoa siirrettiin, mistä lähti metallinen rahina. Lysti veti autolle korvat luimussa. (Yksi esimerkki yllättävästä häiriöstä, jota ei voi treenata ja jota koira pelkää. Kas, kun ei sattunut seuraaviin tokokisoihin.) 

Avasin agilitykentällä auton oven pahaa aavistamatta. Pikku-Lystikistä oli jälleen ottanut vallan sen toinen persoona - pahamainen hirmususi. Tämä eläin riuhtoi kohti kenttää takajaloillaan ja haukkui siellä menevälle edelliselle koirakolle. Lähdöstä hirmususi varasti, mutta se saatiin ruotuun. Sitten se veti harmaa turkki hulmuten putkesta toiseen ihan itse keksimässään järjestyksessä. Hirmu ei kontakteista piitannut, vaikka omistaja kirosi niin, että olisi saanut kisoissa kilpailukiellon ja joutunut pesemään suutaan mäntysuovalla kolme tuntia. Toistoilla villisusi myöntyi pysähtymään kontakteille maksapihvin toivossa. Se myös keskittyi pujottelemaan ja veti kepit upeasti läpi. Toistolla sen räiskiminen oli maltillisempaa.

Toiselle radalle autosta hyppäsi ihan tavallinen Lysti. Ennen omaa vuoroa oli seuraamis- ja pysähtymisharjoitus, josta ei intoa puuttunut. Tällä radalla kontaktit sujuivat ja koira ohjautui hienosti. Se tuntui älyttömän nopealta, hui! Vedin sen nenästä kepeille ja hyvin onnistui.

Lopuksi jäimme kentälle kahdestaan. Mentiin kepit kunnon vauhdilla molemmilta puolilta. Puomilla ja A:lla tehtiin kontaktit useaan otteeseen ja nyt ei ollut ongelmaa, vaikka juoksin 3 metriä sen sivulla enkä hiljentänyt, vaikka Lystin pysäytin.

Hyvä mielihän sen intoa katsoessa tulee, vaikka ensin radalla hallinta olikin aivan hukassa. Siinä vietissä sille saa sanoa tosi tomerasti eikä sekään uppoa. Tuttu kenttä ja kunnon vietti, niin se on kova tyttö!

Kävimme vielä metsässä päästämässä höyryjä. Koiralla oli rallivaihde päällä. Sammalpiehtarointi oli viimeisin silaus ja sitten päästiin kotiin huilimaan.

Perjantaina alkanut flunssa ei parantunut lauantain agility-talkoissa eikä eilen toko-kisoissa, vaan äityi kuumeiseksi. Piti jäädä töistä pois, joten ollaan sitten koneella. Lisäsin linkkeihin kesäisiä valokuvia (Lystin kuvat) ja SKL:n luonnetestin säännöt, mistä löytyy selitykset Lystinkin arvosanoille ja käyttäytymiselle. 

Kävin välikössä: Lysti sai noutaa kahdesti broileripalkalla, oli tosi innokkaat noudot, paluu laukalla ihan eteen. Kaksi luoksetulon pysäytystä tein niin, että sekä koiran edessä (siis takanani) ja koiran takana oli ruokaa. Hyvin Lysti pysähtyi, etupalkan avulla ei ennakoi. Pidin Lystiä seisoma-asennossa 3 sek ennen vapautusta, koska eilen vähän varasti. Kaukoja tein yhden 6 siirtymän sarjan takapalkan motivoimana. Oli tosi hyvät! Tämä selostus on vakuudeksi sille, että vaikka toko-kokeiden suoritukset ovat viime aikoina olleet huonoja, niin harjoittelu näyttäisi Lystistäkin olevan hauskaa (kun palkasta sovitaan). Mitä tekisimmekään, jos AVO1 joskus napsahtaisi?

Jos toko-kokeiden järjestäjiltä saisi jotakin toivoa, niin se on pakettiauto teltan sijaan, mutta auton ovia ei saa avata tai laittaa kiinni. Reunanauhat pitää vaihtaa paksuksi rautakaupan naruksi, joka ei lepata.

Etelärannikolla tuomaroi miellyttävä ja napakka Pernilla Tallberg. Tuuli puuskaisesti, isot koivut ja kuuset taipuivat latvoistaan. Puuskan sattuessa toimitsijateltta pullisteli ja pamahteli, kehänauhat räpättivät. Lysti haukkui niskakarvat pystyssä hirviöteltalle ja kauhisteli kehänauhoja. Olimme ajoissa paikalla, joten ehdin hyvin siedättää Lystiä hirvityksiin. Se ei riittänyt.

1. Paikalla makaaminen 8 x 3 = 24: Koirat olivat telttaan päin, me sen takana piilossa. 15 sek ennen ajan loppumista tuli iso puuska, joka pullotti ja läpsytti teltan pressuja. Lysti oli tässä kohtaa nostanut toisen kyynärpään ilmaan. Kunnioitan sen sinnikkyyttä, oli varmasti tekemässä lähtöä monta kertaa.

2. Seuraaminen taluttimetta: 7.5 x 2 = 15: Seuraamiskaavio olisi lähtenyt teltan vierestä ja jatkunut sen ohi, mutta Lysti harasi vastaan. Sanoin, että se pelkää. Tuomari muutatti kaavion! Lysti sai kehuja pätkistä jolloin seurasi. Seuraamispaikka hukkui, kun kyttäsi kehänauhoja ja telttaa, näkyi erityisesti käännöksissä.

3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 x 2 = 18: Tämä tehtiin teltasta poispäin, olisiko ollut hitaahko maahanmeno, oli myös kehänauhojen tuijotusta.

4. Luoksetulo 7 x 3 = 21: Annoin käskyn liian aikaisin, pitää kuulemma sanoa vasta merkillä eikä pysäyttää merkille. Lysti otti 2 askelta eteenpäin ennen toista luoksetulokäskyä. Se tuli hyvin eteen, sivulle tarvitsi toisen käskyn, koska tuijotti vieressäni räpättävää kehänauhaa.

5. Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 x 2 = 20: Hieno olikin.

6. Noutaminen 6 x 2 = 12: Kapulan tiputus ja erittäin hiljaisella ravilla palautus kiertolenkin kera. Tähän sightseeingiin sisältyi kehänauhojen tutkailu.

7. Kauko-ohjaus 5 x 3 = 15: Koiran selkä hirviönauhaan päin. Ensimmäinen istuminen ja maahanmeno ok. Sen jälkeen Lystin katse oli nauhassa ja sain huitoa merkkini niskalle.

8. Estehyppy 7 x 2 = 14: Tämä oli lähellä toimitsijatelttaa. Lysti kuunteli hyppykäskyn, vaikka katsekontakti oli teltassa. Juuri istu-käskyn aikana jokin kolahti ja Lysti jätti istahtamisen kesken. Loppuasento ok.

9. Kokonaisvaikutus 8 x 1 = 8: Tuomari huomioi jokaisen liikkeen jälkeen Lystin pälyilyn ja tiputti siitä myös kokonaisvaikutuksen tuohon. Sanoi minun ohjanneen rauhallisesti. Hän kehui, että Lysti teki kaiken, vaikka pelkäsi teltan tulevan päälle. Sitten hän vielä paijasi ja rohkaisi Lystiä.

Kokonaispisteet 147.

Lystin häiriöherkkyys näkyy näin. Olen joskus ajatellut ostaa sille korvatulpat, lisään listalle silmälaput.  Luonnetestin hyvä puoli on se, etten enää syytä itseäni enkä Lystiä itseään, vaan ainoastaan sen hermoja. Harkitsin kokeen keskeyttämistä, mutta koska Lystikki toimi eikä ollut kauhuissaan, jatkoin. Ajattelin, että jos keskeytän kokeen, koira tuumaa, että pidän olosuhteita vaarallisina. Kehänauhojen sisältä päästyään hurtta vapautui, siis samalla sekunnilla, onneksi. Teetin kesken jääneet kaukot loppuun, leikitin ja syötin jauhemaksapihviä. Sitten käveltiin ja nuuskuteltiin paikkoja.

Viikko on seuraavaan tokokokeeseen. Treeniajatuksia: Paikkamakuita eri paikoissa, lyhyitä viretreenejä, noudossa vauhti- ja leikkiharjoituksia. Kaukoissa täytyy tehdä pidempiä sarjoja, esim. 6 siirtymää. Olen harjoitellut vain 1-2 siirtymää, mikä saattoi vaikuttaa tänään. Tyhmä minä. 

Lystikki-parka teki taas sen minkä pystyi. Vaikka se keskittyi taistelemaan tuulen vaikutusten kanssa, niin se ehti sen lomassa vähän tokoillakin. 

Oli tarkoitus mennä kentälle, mutta emme sinne päässeet, joten välikössä oli nopeat tokot: Seuraaminen, siitä maahanmeno, siitä pysähtyminen, kaukojen istu-maa-sivullemeno, luoksetulon pysäytys. Seisoma-asennosta otatin luoksetulon perille. Koira lähti vauhdilla, vaihtelua tehdäkseni käännyin siihen selin, jolloin sillä tuli kiire kiertää eteeni istumaan. Heti lensi suustani lihapulla. Oli ihanaa, kun se niin vauhdilla tuli luo! Paikkamakuu oltiin pihassa, kävelin taas sisälle ja koira nakotti paikoillaan.

Huilin jälkeen pujoteltiin 6 keppiä, neljä toistoa. Ekalla Lysti ei ollut kartalla, mutta sitten oli vauhdikas. Viikonloppuna on talkoita ja koe/kokeita luvassa. Riippuu siitä, saadaanko peruutuspaikka.

Uutisten perusteella muotiblogien pitäjät hankkivat bloggaamalla elantonsa ja jättävät päivätyönsä. Jostakin syystä kukkapaita-juoksucaprit-yhdistelmäni ei ole houkutellut suuria muotitaloja sponsoreikseni edes säälistä. Halu noudattaa muotia on kohdallani ollut kääntäen verrannollinen silmäryppyjeni syvyyteen. Koiran hankkimisen jälkeen olen löytänyt käyttövaatteeni vaatehuoneen hyllyjen perältä tai pojalleni pieneksi jääneistä vaatteista. Joskus ruokakaupassa puolituttuja moikatessa ja hihasta ravan lentäessä voin nähdä säälin häivähdyksen, jolloin lupaan itselleni katsoa peiliin seuraavalla kerralla ennen lähtöä. Pidän siis toistaiseksi päivätyöni ja jatkan entistä linjaa.

Sovin Kokkosen Tuijan kanssa kontakti- ja keppitsekkauksen. Olin etuajassa paikalla, joten ehdin tokoilla. Pallo oli taskussa, mutta en sillä ensin hetsannut vaan leikin koetta. Lysti seurasi tosi hyvin ja sai narupallopalkan. Kaukojen istu-maa olivat mainiot. Estehyppy meni hienosti jo ekalla. Sen jälkeen Lysti haisteli pelokkaasti estettä, joten hyppäytin uudelleen. Istumisesta lensi lihapulla. 1. luoksetulon juoksutin narupalloon. 2.:lla huusin “top” ihan turhaan, koira tuli perille. Voi kääkky! 3.:lla pysähdys toimi. Otin vielä neljännen varmuudeksi ja siitä lensi palkka. Paikkamakuussa Lysti nousi seisomaan heti. Huidoin koiran maahan ja niin se kesti paikoillaan. Otin paikkamakuita vielä kolme, kaksi hyvin lyhyttä ja kolmannen pitkän. Tulipa rutiinia paikkamakuun aloitukseen, jos Lysti on siinä kerran epävarma. Olin jo unohtaa, ennen kentälle lähtemistä Lysti sai noutaa kapulan kahdesti, molemmissa oli kilpajuoksuosioita ja virkku koira.

Pujottelua otettiin ensin pelkästään, sitten hypyn kautta. Lysti oli hyvä. Kauhominen on sittenkin eniten kiinni vauhdista. Neuvot kiteytettynä: odota keppien sisäänmeno, kunnon vauhti, katse koiraan, käsky päällä ja luota koiraan!

Kontaktit ehdin ottaa ennen Tuijan tuloa ja ne olivat taattua Lysti-laatua. Onneksi ongelmat palasivat hänen saavuttuaan. Narupallopalkalla mentiin ja toistoja piti ottaa, koska kontakti ei osunut millään, joko Lysti pysähtyi liian ylös tai sitten varasti. Käskytykseni ajoitus oli hakusessa, kontakti koiraan huono, asento etukumara. Neuvot: Jos koira räiskii, kunnon käskytys. Jos se jää liian ylös, käskytä/auta se kohdilleen. Nyt jäin seisomaan viereen, että “no ei se nyt mennyt kuten piti”. Näyttää myös siltä, että saan alkaa pysäytellä Lystiä ylösmenolle.

Olen aika urvelo välillä tuon koiran kanssa. En tajua säädellä käskytystäni sen vireen mukaan. Toisaalta varon, koska olen sen kerran kisoissa saanut puomilta hyppäämään maahan haistelemaan ja syömään evästä. Koiranlukutaitoa muutama kauhallinen, kiitos.

Agilityn ryhmätreeniä ennen ehdin ottaa kaikki kontaktit: puomi, A ja keinu. Ennen ja jälkeen niitä oli yksi hyppy, silti Lysti teki täydellisesti kontaktit: pysähtyi oikeaan kohtaan ja odotti vapautuksen. Ainut on keinu, missä se ei uskalla olla yksin, jos menen metriä kauemmas. Pitää jatkossa lisätä etäisyyttä 10 cm kerrallaan.

Ryhmätreeneissä minulla oli aivan eri koira. Se vonkui, haukkui ja pomppi takajaloillaan edellisen koiran ollessa radalla. Jos se olisi hevonen, olisi ollut pukkilaukkaa luvassa. Se varasti, roiski röyhkeästi kontaktien yli ja sukelsi putkesta toiseen. Se juoksi kuin ei olisi ikinä ennen ollut vapaana. En saanut sitä ohjattua, joten vähäeleisesti otin kiinni ja kuljetin autoon jäähylle. Uusi yritys ei ollut paljon parempi. Kontaktit jouduttiin ottamaan uusiksi. Toisella radalla oli A ja ihan vieressä A:n ali menevän putken väärä pää. Tätä vähän hinkutettiin, lopulta “Lysti” ja reipas oma liike kohti seuraavaa oikeaa estettä auttoi. Pujottelun jälkeen oli myös putken väärä pää ensin tarjolla. Sinne sujautin Lystin pari kertaa, kunnes otin jo pujotellessa sivuttaisetäisyyttä, jolla sain Lystin vedettyä oikeaan päähän. Tämä sivuttaisetäisyyskikka täytyy muistaa jatkossa.

Koiran into oli niin uskomaton, että minua vain hymyilytti. Se saalisti esteitä vapautuneen ahnaasti. Kontakteja ja putkiansoja lukuunottamatta tuli oikeasti hyviä osioita, joilla se ohjautui uskomattoman hyvin. Meillä asustaakin varsinainen hirmususi.

Töiden jälkeen teetin tuossa välikössä putkeen noudon, kaukot ja hypyn. Ihan hyvin meni, mutta Lysti pelkäsi hyppytelinettä aluksi. Fiksu koira, muistitaulu tuettuna pujottelukeppiin ei välttämättä ole kaatumaton ratkaisu. Oli sitten otettava muutama toisto reilujen kehujen kera. 

Illemmalla kävimme yhdellä hiekkakentällä paikkamakuussa. Levollisesti makasi hurtta reilu 3 min. Seuruutin myös harvinaisen pitkän pätkän, sisällytin siihen käännökset, mutkittelua ja rytmivaihdokset. Hyvin peesasi Lystikki. Luoksetulon otin ilman pysäytystä suoraan narupalloon. Koira tuli lujaa! Sillä on yllättävän kantavat lento-ominaisuudet. 

Tämä on tosiaan treenipäiväkirja, koska joka päivä riittää tekstiä. Olen taas miettinyt syntyjä syviä, priorisoinut asioita, miettinyt koiran parasta, omia motiivejani jne. Tulos on muuta odottaneille pettymys: Haluan sen TK2:n. Perustelut: Lysti osaa ne liikkeet. En tahdo, että koko (harvinaisen hankala) toko-uramme jää vaille titteliä. Pari viime koetta on mennyt puihin äänien takia. Joskus täytyy käydä hyvä tuuri, että onkin sopivan hiljaista. En halua lykätä seuraavaa koettelemusta hamaan tulevaisuuteen. Jokainen, joka on koiraansa valmentanut kokeisiin, tietää että se vaatii suunnitelmallista (leikin nyt parempaa ihmistä kuin oikeasti olen) treeniä. En siksi jätä nyt tokoa tauolle ja ala koiralle muistuttaa liikkeitä ensi keväänä. Yhteenveto: Keskitymme tänä syksynä kulkemaan toko-kisoissa, kunnes AVO1 napsahtaa tokouramme päätökseksi. Sitten alkaa Agilityliiton kisakalenterin plaraus. Siis toivottavasti jo tänä syksynä.

Tämän aivopainin jälkeen tein taas hienoja päätöksiä. Joka päivä paikkamakuu eri paikassa ennen seuraavaa koetta, jotta koira tajuaa, että aina ei ala sota, kun se käy paikkamakuuseen. (Eiliseen palaan vielä, että Lysti-parka istui paikoillaan paukkeessa liki pari minuuttia ennen luovuttamistaan.) Tuplasin tavoitteen, koska aamukävelyllä satuin tyhjälle hiekkakentälle. Lysti nousi istumaan, kun häivyin pusikon taakse. Huidoin sen kaukaa maihin. Toisella kertaa sama juttu. Kolmannella se pysyi maissa. Palasin sen luokse minuutin kohdalla, jottei ehtinyt nousta.

Päivällä Lysti pujotteli x 4 kuuden kepin sarjaa eri lähetyksillä. Keskityn merkkaamaan kehullani ekan keppivälin.

Illemmalla ajoin vaihtelun vuoksi toisella puolen kaupunkia olevalle pururadalle. Pysäköin autoni urheilukentän viereen, jossa päätin tehdä päivän toisen paikkamakuun lenkiltä palattuamme. Kävelimme ja juoksentelimme ihanan pehmeällä alustalla 5 km. Tasan 10 metriä ennen autoa lensi joku h…tin hornetti tai muu hävittäjä ylitsemme. Niitä lentää täällä taivaalla kerran kymmenessä vuodessa ja just nyt! Lysti tietenkin panikoi ja kiskoi autolle. Tiesin, että koneen/koneiden täytyy jatkaa matkaansa eli äänen kaikota, enkä laskenut Lystiä autolle. Sanoin vain tyynesti, että “Ei vedä” (normaalikäsky, jos kiskoo liikaa). Se tuli itse sivulle, jolloin sitä sivelin ja rohkaisin. Kohta se taas rynni kohti autoa ja sama toistui. Kone ei onneksi palannut ja koira rauhoittui. Kävimme 100 m ekstrajuoksun, jolloin se jo haisteli normaalisti, autolla juotin. Koska se siis pystyi haistelemaan ja juomaan ja oli muutenkin normaali, jätin sen neljän männyn keskelle paikkamakuuseen. Kyttäsin auton takana levollisesti lonkka-asennossa makaavaa koiraani 3 minuuttia, palasin luo ja kehujen kera annoin herkkuja. Kun nykymaailmassa arvostetaan positiivisuutta, niin laitetaan se näkökulma tähän: Onneksi en ehtinyt Lystiä laittaa paikkamakuuseen ennen hävittäjän tuloa!

Alla on 1.8. otetut kuvat rannalta pojasta ja Lystistä. Ja voitte uskoa: Jos saisin valita, lähtisin huomenna viikoksi Lystin kanssa jonnekin korpeen patikoimaan. Yritän toteuttaa haaveeni 2-3 päivän kestoisena tänä syksynä. Hyviä vinkkejä sopivista reiteistä otetaan vastaan.

Ajelin noin 2,5 tuntia per sivu toko-kokeisiin. Kenttä oli kivasti vähän syrjässä. Otin koiran ulos autosta, se haukkui ja murisi mustalle roskasäkille, joka heilui tuulessa. Kävelimme ohi muutaman kerran. Sitten aloin kuunnella kaukaista jympsettä tai pauketta että ei hel…ti, paalutuskone jossakin. Ei ollut paalutuskone, vaan armeijan ammunnat muutaman kilometrin päässä. Lysti älysi mistä on kyse, veti korvat luimuun ja hännän turvaan takajalkojen väliin, alkoi kiskoa kohti autoa. Ammunta taukosi, tutustuimme kenttään ja tokoilimme viritykseksi. Pamaukset alkoivat taas ja koira kuolasi.

Ennen paikkamakuuta ammunta taukosi ja koira tuntui toipuneen, joten menimme kehään. Toivoin, että hiljaisuus jatkuu ja Lysti saa hyvän kokemuksen. Sanoin mennessä tuomarille, että Lysti on säikähtänyt, että saas nähdä miten kestää. Juuri piiloon mentyäni jytke yltyi ja kohta liikkuri totesikin “yhden belgialaisen tulevan”. Lystikkihän se. Tulosten kuulemista varten piti mennä kehään, eikä ollut helppoa, kun koiran mielestä pahin paha asui siellä. Vein Lystin auton turvaan rauhoittumaan.

Ennen yksilösuoritusta kokeilin seuruuta namipalkalla. Lysti seurasi korvat luimussa ja sylkäisi herkun suustaan. Se kiskoi pois kehän lähettyviltä. Keskeytin. Tuomari rapsutti Lystiä lohdutukseksi. Symppis - Harri Laisi. Kohta Lysti kipusi jo syliini tai painautui kiinni ja tuijotti: “Mennään pois, täällä ei ole turvallista.” Luokan loputtua, ennen tuloksia ammunta taukosi kokonaan, joten otin koiran turva-autosta ja tokoilin kentällä: seuruuta, maahanmeno, pysähtyminen, kaukojen istumaannousuja useita nameja kopiksi heittäen, luoksetulon pysäytys ja nouto. Kaikki oikein hyvällä vireellä ja teknisesti puhtaasti, paitsi noudon paluu reippaalla ravilla, mitä en saa kitkettyä pois.

Tuomari palautti kilpailukirjani ennakkoon, pahoitteli yhdessä liikkurin kanssa olosuhteita. Kanssakilpailijoilta sain myötäelämistä, kahdella oli ollut paukkuarka koira. Kotimatkan sadattelin kohtaloani. Käänsin sitten niin päin, että Lystin kanssa tokoillessa pitää olla hirmuisesti hyvää tuuria, jotta sattuu ideaaliolosuhteet. Tänäänkin olisi pitänyt tajuta mennä toisen paikkakunnan kisoihin. Kuten myös viime kerralla jne.

Palaan vielä luonnetestiin. Tuomareilta sain vahvistuksen käsitykseeni, että Lystillä ei ole kaikki rattaat kohdillaan. “Oikealla omistajalla ja käsittelyllä se pystyy elämään kuitenkin.” Kuulemma moni olisi varmaan jo luovuttanut ja todennut, että on liian iso haaste.  Tänään oli ensimmäinen kerta, kun mietin, että olisiko armeliainta päästää Lysti pois tämän elämän peloista. Kyse on myös normaalielämästä. Se otti torstaina olohuoneesta lähdöt, kun kylässä olleen isäni kuppi osui lautaseen. Se pelkää myös kokis-tölkkejä (naksautus ja sihinä). Mutta enimmäkseen vielä nauttii ja toimii kuten kuuluu. En siis ole Lystiä minnekään viemässä. Yllätyin itsekin, että moisia pohdin.

Tässä videoita:

Tutustuminen, leikki ja pimeään huoneeseen meno: Pimeään huoneeseen meno on ajallisesti väärässä kohdassa, koska se oli oikeasti haalarin ja tynnyrin jälkeen. Mutta vähänkö jo kyllästytti näiden lataus, kesti 40 min per pätkä! http://www.youtube.com/watch?v=Qa2dXXfGw0A

Kelkka ja hyökkäyspätkä (lapsi oli väärässä ikkunassa, koska ei voinut tietää mitä tapahtuu seuraavaksi): http://www.youtube.com/watch?v=O2tYJkWI6eE

Haalari ja tynnyri kokonaan: http://www.youtube.com/watch?v=BssCpdhoIGw 

Seinä: Lysti keskittyi kammoksumaan kilisevää metallikettinkiä, mihin oli kiinnitetty eikä puolustautunut. Tämän jälkeen kävimme palautuslenkillä, millä Lysti taas rauhoittui. Sen jälkeen ammuttiin yksi laukaus, millä se todettiin laukausalttiiksi. Sitä ei ole videolla, koska “kuvaustalossa” ei ollut ikkunoita siihen suuntaan. http://www.youtube.com/watch?v=TaVitfYDJtw

Kelkan ihmettelyä (kuva Mari K.)

Eilen teetin paikkamakuun kolmesti. Menin sisälle, jätin ulko-oven auki ja kohta Lysti hipsi rappusten eteen hajun perässä. Mesoin sille “Nyt sinä!!!”, johon se vastasi kutsumalla leikkiin takapuoli pystyssä. Ei sattunut leikityttämään, jolloin Lysti tajusi mennä takaisin makuupaikalleen. Toisella kerralla se nousi istumaan. Kolmannella pysyi makuulla. Mistä ihmeestä se nyt tuon keksi!? Illemmalla pujoteltiin, hyvässä iskussa oli vuhveli.

Tänään noudatin heti töiden jälkeen, oli hyvät noudot x 2. Sitten ajoin agilitykentälle. Teemana oli kontaktit. Juttelin Tuijan kanssa ja hän oli sitä mieltä, että Lysti ei vaan vielä osaa kontakteja jos on monta estettä. Ja niinhän se on. Laitoin puomin eteen ja jälkeen hypyt. Ensimmäisellä Lysti roiskaisi kontaktin yli. En sanonut mitään, vaan vaiti kävelin hypyn taakse. Sen jälkeen se tajusi homman ja saimme siitä lähtien virheettömät kontaktit. Kokeilin vielä “oikea”- ja “vasen“-käskyt. Hurtta oli erehtymätön. 

Illalla kokeilin kaukojen istumaannousua rehvakkaasti 10 metristä ja koira oli kuin ei olisi ikinä liikettä tehnyt. Helpottamalla 5 metriin onnistui. Hyppy x 3 eri vaiheista narupallolla palkaten hyvä. Paikkamakuu oli priima.

Huomenna ajellaan taas tokokokeeseen. Jos kesäkuussa oli olo, että osataan tokoilla, niin ei ole enää.