Kolmiokorvat

Töiden jälkeen pikapiipahdimme kentällä: Kepit hypyn kautta pari kertaa per puoli, puomi x 2, keinu 2 + 2, lisäksi hypyt: suhinalla hidastettuja käännöksiä ja oikea-vasen-käännökset.

Alla on video, siinä on myös parin viikon takainen pujottelu pihalta. Nurmikolla oli palkkana pallo ja tänään ruoka (miksi ihmeessä?) - nopeuseroa on ainakin omaan silmääni. Keinun kiipeilytin pallopalkalla, noin se menee nykyään. Ei mitään supervauhtia, mutta ihan reippaahko. Tarkoituksella en Lystiä siihen pysäyttänyt. Oli videosta taas hyötyä, olisin voinut koiraa kehaista jessillä jo keinun päällä, kuten normaalisti luulin tehneeni. Lysti on tuollainen, kun treenataan kahdestaan. Mutta kun se näkee harjoituksissa edelliset kentällä, niin “meni jo”.

Parin viikon tauon jälkeen olimme ryhmätreeneissä. Ensimmäinen rata näytti tältä ja toinen oli tästä suorempi versio (kuvaa kannattaa klikata, jos näyttää pieneltä):

Itse radalla oli tarkoitus saada 3. esteen jälkeinen kaarros pienemmäksi, mikä lopulta onnistui parhaiten vastakkaista kättä käyttämällä. Jotta sain koiran putkeen 7, olin hyppyesteen takana ohjaamassa, tässä ei ollut ongelmaa. Kontakteille Lysti ei pysähtynyt, otti ne kyllä, mutta sillä oli ihan älytön vauhti! Olisi pitänyt saada videolle. Tämä kostautui kepeillä, Lysti törmäsi lavallaan 3. keppiin ja selvästi hämmästyi. Sadasosasekunnin mietin, että nyt tuli keppisiedätystä puoli vuotta, mutta samalla ohjasin koiran hypylle ja kepeille uudelleen. Ilmeisesti hurtta oli niin vietissään, ettei keppikolhaisusta ottanut itseensä, ainoastaan oli vähän tarkempi uudessa pujottelussa. Tästä putkeen mentiin ok, mutta 14.- 15. välillä välistäveto ei onnistunut eka kerralla. Sitten onnistui, kun pidin rintamasuuntani ja käteni oikealla tavalla.

Ennen harjoituksia ehdin tehdä keinun. Olin hämmästynyt, kun Lysti sille suorastaan hinkui ja reippaasti kiipesi! Ei mitään epävarmuutta! Itse treeneissä minulla oli käsissäni oikea sähikäinen, se menee siis niin lujaa ettei silmät pysy perässä ohjatessa. Tämä oli pelkästään nautinnollista. Ryhmätreenin loputtua oli pakko käydä puomin ja A:n kontaktit muistuttamassa, nyt hurtta pysähtyi kuin enkeli. Mutta se veto niille esteille ja menemiselle, siinä on Sitä Jotakin.

Tänään oli omassa seurassa Seppo Savikko kouluttamassa. Eilisen reissun vuoksi olin vaihtanut itseni iltapäiväryhmään. Se yhdistettiin vielä toiseen ryhmään, joten lopulta oli 6 koiraa, enemmistö möllejä, joten rataa helpotettiin.  Ensin rataan tutustuttiin, sitten sitä mentiin kolmessa osassa eli jokainen oli kolmesti radalla: ensin 6 esteen alkupätkä (5 hyppyä ja putki), sitten pelkät kepit x 2 (Lystin kohdalla, muille alkeisopetusta koira kerrallaan) ja lopuksi 4-5 esteen loppupätkä (puomi, A ja hypyt). Aikaisemmat ryhmäläiset olivat tehneet reilu puoli tuntia putkeen per koirakko. Meille oli parempi tuo pätkävaihtoehto.

-Kommentit Lystistä: “Supernopee”, hakee esteet hyvin, tekee kiltisti. Tänään oli kontaktitkin upeita, eikä kepeissä ollut ongelmaa. Aluksi varasti lähdöstä, sittemmin ei.

-Kommentit itselleni: Liike (siis juoksu) hyvää, paitsi ohjaaminen aluksi vähän epämääräistä. Omaa liikettä hidastamalla voin Lystiä jarruttaa ennen käännöstä. Persjättö voi olla sopiva pakkiin.

Neljällä koiralla oli vakavia motivaatio-ongelmia ja oli turhauttavaa odotella, että ne haistelu- ja heinikkoreissuiltaan jaksoivat välillä kiinnostua esteistä tai ohjaajastaan. Savikko sai niiden ohjaajlle annettua hyvin neuvoja ja muutenkin kivasti otti koiran tunnetilan huomioon. Jossakin toisessa ryhmässä olisin saanut enemmän irti. Nyt kerrotut asiat olivat enimmäkseen tuttuja. Meille reilun 4 tunnin kentälläolon anti: jos jarrutan ennen käännöstä, Lysti hidastaa. Itsetunnon kannalta parasta oli se, että Lystissä on paljon hyvän agilitykoiran ominaisuuksia. Oma fiilis ja koiran ilme treenissä ja sen jälkeen olivat aivan eri positiivisuus-sfääreissä kuin tokokisoissa.

P.s Löysin netistä biisin, jota kuuntelin toko-kokeesta palatessani. Sanat sattuivat, vaikka on kirjoitettu eri tilanteeseen. Laura Närhi “Tämä on totta”: http://www.youtube.com/watch?v=TSJ7Gd0lsgg&feature=related

Jos joku lukee tätä blogia vahingonilon kutkutellessa, niin nyt on hyvä hetki rapsauttaa tervehermoista koiraa ja sihauttaa auki oluttölkki ilman ajatusta, että koira äänen kuultuaan vaihtaa huonetta.

Jos taas joku hakee täältä rohkaisua harrastamiselleen ääniherkän ja muutenkin vinksahtaneen koiransa kanssa, en suosittele jatkamaan. Jos pentu on juuri haettu ja naapurin täti sanoo, että “onpas se arka”, kannattaa uskoa ja viedä pentu takaisin ennen kiintymistä. Jos et älynnyt siitä luopua niin lätäkössä seisot lenkkareinesi koirasi kanssa sen koko elämän ajan, muut kirmaavat kuivalla hiekalla. Kuuntelet kateellisena kavereitasi, jotka pohtivat kuinka saada puruote vähän paremmaksi. Itse tappelet täysin toissijaisten asioiden parissa “kuinka saada koira olemaan pelkäämättä keltaista hattua” ja harmittelet myöhemmin kuinka et älynnyt raidalliseen hattuun siedättää. Kirjahyllyyn tulee muutama metri erilaisia siedätys- ja koirapsykologiakirjoja ja cd-levyt saavat jatkumoa siedätysäänitteistä. Usko pois, koirastasi EI IKINÄ TULE HYVÄÄ HARRASTUSKOIRAA.  ”Kun on lusikalla annettu, ei kauhalla voi vaatia” -sanonta on täyttä totta.

Lähdimme kokeisiin kotoa aamulla. Riitta Räsänen oli tuomarina. Kenttä oli nurmikkoa. Aluksi satoi ja lopuksi vähän tuuli. Välillä hulmuavat koirakerholiput olivat kerhorakennuksen ja toimitsijateltan vieressä. Lysti puhisi ja haukkui kerhorakennuksen lipulle. Kävelin siitä ohi muutaman kerran, noin 2 metrin päähän päästiin koiran paineistumatta. Liikekaavio kehässä meni aika kaukana lipusta, joten luulin siitä selviävämme.

Ensin oli juoksutarkastus, mistä tuomari teki shown. Siitä tuli perusteellinen luoksepäästävyystesti. Ohjaajat eivät saaneet koskea koiraansa, vaan lopulta maksimissaan hihnaan tai kaulapantaan. Yhden koiran tuomari otti hihnasta ja vei pienelle kävelylle. Lystiä siveli aikansa. Ei hän mitään juoksuja tarkastanut. Yksilöliikkeet oli ensin, paikkamakuu lopuksi. Minusta järjestys oli hyvä, ehtipä koira tottua koealueeseen ennen paikkamakuuta. Ennen kehään menoa Lysti oli reipas ja innokas tokoilija.

2. Seuraaminen taluttimetta 8: Lysti kyttäsi toimitsijateltan vieressä ollutta lippua, joten välillä jätätti, muuten seuraamisesta tuomari tykkäsi. Lopun istuma-asentoa koira ei ottanut, vaan jäi tuijottamaan tuomaria, jota juuri alkoi kutittaa kasvoista. Ehkä Lysti pelkäsi aivastuksen tulevan (säikähtää sitä ääntä).

3. Maahanmeno 10.

4. Luoksetulo 6½: Lystin taakse jäänyt lippu tai toimitsijateltta heilahti, jolloin koira nousi seisomaan ja liikkui “alle 2 koiranmittaa” kohti. Pysäytys oli “vähän yli koiranmitta”. Niistä pistevähennykset. Tämän jälkeen sihteerit laittoivat itsenäisesti lipun hulmuamattomaksi.

5. Seuraamisesta pysähtyminen 9: En tiedä, mikä meni pieleen.

6. Kaukokäskyt 0: Näin, kuinka tuomari laittoi edellisten koirien viereen hyppyesteen laudan maahanmenokäskyn jälkeen. Ilmeisesti katsoi siitä liikkuuko koira. Lauta oli valmiiksi maassa, joten kysyin, voinko Lystin laittaa sopivaan kohtaan makaamaan, koska koira on lautoja säikkynyt - jottei hän metrinen lauta kädessä lähestyisi koiraa, kun se on käsketty maahan. Hän sanoi tekevänsä kaikille koirille samalla tavalla, lisäksi hän totesi ettei koirani säiky, koska olen sen vieressä. Niin, valitettavasti olin koiran toisella puolella enkä edessä puolustamassa. Koira nousi istumaan vasta kolmannen nousukäskyn jälkeen. Tap-tap, tuomari.

7. Nouto 10: Lysti oli vauhdikas, ote oli hyvä, palautti eteen tiiviisti.

8. Hyppy 8: Lysti varasti himpun paluuhyppyyn lähtiessään.

1. Paikkamakuu 0: Ennen tätä joku alkoi sirkkelöidä viereisellä tontilla. Lysti sinne pöhisi ja haukkui. Normaalisti se ei tällaisesta välitä, mutta alkoi näköjään ottaa jo hermoon. Sain sen rentoutumaan. Lystin makuupaikka oli lähinnä toimitsijatelttaa ja lippua. Oli kuitenkin varsin tyyntä, joten se jäi maihin vapautuneesti. Viereinen koira oli noussut istumaan. Ajan lopulla näin Lystin juoksevan matalana ja säikkynä kehästä ulos selvästi minua etsien. Se juoksi tielle päin ja huusin sen luokseni. Sen verran oli koiraparka säikähtänyt, ettei muistanut missä olen. Toimitsijatelttaan oli iskenyt kova tuulenpuuska ja tuomari omien sanojensa mukaan roikkui sen kattorakenteessa, jottei teltta lähtenyt kokonaan lentoon. Tämä katsottiin kohtuuttomaksi häiriöksi ja Lysti laitettiin uusimaan paikkamakuu. Sanoin, ettei varmasti enää onnistu. Eikä onnistunutkaan. Ehdin kävellä 5 metriä, kun koira jo seisoi.

Kokonaisvaikutus 8.

Kokonaispisteet 117.5.

Eniten ottaa päähän paikkamakuu. Milläs vakuutan koiralleni, että paikkamakuu on turvallista, kun AINA sattuu jotakin. En anna pisteitä kaukokäskyjen vaikeutuksestakaan. Ääniherkkyyden lisäksi voin nyt lisätä listaan “lepatusherkkyyden”.

Tämän jälkeen kävin siskoni luona. Hänen 8-vuotias poikansa leikki pihalla Lystin kanssa keppileikkejä. Lysti leikki hirmu hyvin, vaikkei pienten lasten kanssa ole tekemisissä ollutkaan. Lysti pelkäsi pressuista katosta. Näytin tokoilua juustopalkalla, tulipa samalla palauttavaa harjoitusta. Sisällä siskon luona koira teputti levottomasti ympäriinsä, joten ilmeisesti tein oikean ratkaisun lähtiessäni vasta aamulla kokeisiin.

Olette varmaan pienenä keinuneet keinulaudalla liian painavan ihmisen kanssa? Jossakin vaiheessa jäätte ilmaan killumaan, vaikka kuinka sätkisitte ja nytkyttäisitte. Toinen voi jatkaa leikkiä ponnistamalla jaloillaan ilmaan, mutta jossakin vaiheessa hän jää istumaan alas. Leikki loppuu. Meidän tokoilu on samassa pisteessä.

Koiruuden maha rauhoittui, onneksi. Kipeän oloinen Lysti ei ollut. Toivottavasti se ei mitään stressimahaa kehitä! Toistaiseksi on ruokavaliosta karsittu ihmisruokien mausteiset jämät. Löysin itseni valmistamasta koiran pikkulihapullia, taikina koostui jauhelihasta ja kananmunasta, jälkimmäinen oli koossa pitävä voima. Eipähän ollut lisäaineita tai suolaa.

Eilen kävin meidän molempien stressimahaa ehkäisemässä eli pitkällä metsälenkillä. Tänään oli jo tosi kysymyksessä. Pihalla Lysti sai noutaa kahdesti. Ensimmäisellä huusin sivu ja koira toi sivulle. Toisella en huutanut mitään ja koira toi laukalla tiiviisti eteen. Mielenkiinnolla odotan mitä kokeessa tapahtuu. Enää en ehdi tehdä mitään. Estehypyn teetin kahdesti, ekalla istumisesta palkka, tokalla koko liikkeestä. Upeat oli molemmat suoritukset. Sitten laitoin vielä 6 keppiä pystyyn ja kokeilin pakkovalssilla lähetystä kepeille. Ei haitannut koiraa. Lähetin sitä kepeille myös pitkästä matkasta ja upeasti löytyy eka väli ja pujottelu on rytmikästä.

Siitä lähdettiin varsinaiselle lenkille, jonka yhteydessä kävimme kentällä. Narupalloa vilautin taskustani ja sen jälkeen seuraaminen oli ihan huippua. Niin täpäkkä oli Lystikki että! Luoksetulon pysäytys ei ollut yhtä kukkeaa. Ilmeisesti pallopalkalla koira vähän kiihtyy ja tuppasi unohtumaan paikalla istuminen ja pysähdykset. Toistoja tuli öpaut 5, kun muistutin Lystille mistä liikkeessä on kyse. Hienoja suorituksia tuli sitten. Paitsi koira tekee kolme pikkuteputusta pysäytyksen jälkeen. Blaah.

Kaukot olivat napakat, sarjana pelkkä istu-maa. Paikkamakuussa koira ehti olla 3½ min, kun lapset lähestyivät pesäpalloräpylät tarakoillaan. Huidoin heille pusikon takaa, että odottakaa. Lapset hiipivät kuuliaisesti penkille. Vapautin ja palkkasin Lystin. Selitin istumaan asettuneille pikkupojille, että lauantaina on tottelevaisuuskoe. He vaan tuijottivat. Minusta he näyttivät pettyneiltä, kun treenimme päättyi siihen. Lystin paikkamakuu oli ensiluokkainen, vaikka näköetäisyydellä oli myös bortsupentu ja muuta kohtalaista liikennettä.

Kotipihalla oli ihan pakko vielä kokeilla, miten koira pysähtyy. Seuraamisesta pysähtyminen on priima.

Lauantaina on tokokoe, paikka on rauhallisehkolla nurmikolla. Sadetta on luvattu sääkartalle ”kaksi pisaraa”, suomeksi kumpparit ja sadeasu. Ajomatka on kevyet 3 tuntia, onneksi koepaikan vieressä asuu sisko. Huonoa on se, että Lysti ei osaa kylässä asettua, vaikka siskola on jo tuttu. Siis koira tepsuttaa ja tutkii hereilläoloajan. Yöllä se rauhoittuu kainalooni. Nyt pähkäilen sitä, onko järkevintä ajaa jo huomisiltana siskolle, jolloin on riskinä koiran stressaantuminen ennen koetta vai ajanko koepaikalle vasta aamulla, jolloin koira voi myös stressata tai ainakin ohjaaja on kesken unien herätetty. Probleemi ratkeaa 24 tunnin sisällä.

Olisi ollut agilityn ryhmätreenit. Lapsi pääsi koulusta tultuaan siivoamaan, oli Lystin maha ollut sekaisin. Emme menneet siksi harjoituksiin muita tartuttamaan. Koira on muuten terveen oloinen, mutta siinä oli illemmallakin pirtelökoneen ominaisuuksia.

Kävin normaalisti lenkillä, eikä energiaa pursuva Lysti tokoilulta säästynyt. Vilautin taskussani ollutta palloa ja seuruutin Lystin kentän päähän. Kaikki askelsiirtymät ja käännökset koira oli kuin nakutettu paikoillaan, kontakti herkeämätön - siis uskomaton suoritus!

Luoksetulon pysäytyksissä vahvistin nyt pysähtymistä ja erityisesti siinä pysymistä, mistä Lysti on oppinut vähän varastamaan. Ihme, etten ole tähän kunnolla tarttunut aiemmin. Pysähdykset olivat hyviä ilman takapalkkaa, mutta jos sanoin “käsky”, etujalka otti askeleen. Etenin tästä huutelemaan kaikenlaista ohikulkijoiden riemuksi. Koira hokasi pian mistä on kyse ja kuunteli tarkkaavaisesti. Otin pysäytyksiä myös erikseen ja jopa vedin Lystiä kaulapannasta käskyn jälkeen, mutta se vaan jökötti paikoillaan.

Paikkamakuu oli noin 3½ min. Lysti oli oikeassa vireessä, rentoutunut ja tarkkaavainen.

Oli reipas vesisade ja joka paikassa märkää, mutta eipä tuo haitannut. Kumpaakaan.

Olen pitkään haaveillut kuvista, joissa koira juoksentelee kentällä vapautuneesti narupallo suussaan. Pisti vihaksi, kun kaikki sopivat kentät oli varattuja.  

Pihalla tokoilin. Tein kaukoja vaihtelevalla tavalla: laitoin Lystin taakse palkan, jonka se sai yllätyksenä jo loitotessani tai kun olin vasta ottamassa käskytysasentoa. Tuli virkeämpi koira, jos verrataan siihen, että se normaalisti haukottelee ja katselee maisemia ennen siirtymiä. Oli yksi istumaannousukin otettava, hyvä oli. Ei kaukoja enempää.

Hyppyjä otin myös. Varmat on istumiset ja hypyt, varsinkin jos lihapulla tuoksahtelee.

En halua pitää teitä enää jännityksessä, lukemattomat (huom. sanaleikki) lukijani, vaan nyt rävähtää näytölle kuva patentoidusta Emppu-esteestä. Ainesosat: muistitaulu ja kaksi pujottelukeppiä, tyynellä pysyy pystyssä myös yhdellä kepillä tai jollakin muulla karahkalla. Muistitaulusta ei kannata ottaa suojamuovia pois. Ideaa saa lainata vapaasti, mutta en laita pahakseni, jos hökötyksen nimi on Emppu.   Homma toimii parhaiten, jos koiran säkä on n. 60 cm. Esteen voi asentaa vaihtelun vuoksi myös vinoon (kuva). Kuvaa klikkaamalla se suurenee yksityiskohtien tarkastelua varten, myös alempia voi klikata, jos suurennos kiinnostaa.

Emppu-este

Epävakaalla koirallani on selvä viha-rakkaus-suhde narupalloon. Lisäksi lapsi sai näyttää kurre-tempun (Lysti seisoo takajaloillaan) ja yksi kummallinen hyppypiruetti ikuistui.

Lysti sydän Pallo

Lysti vihaa Palloa

Piruetti

Kurre

On ollut hinku metsään koiran kanssa. Eilen kävimme kokeilemassa vastaako se toiveitani. Laitoin Lystille husky-valjaat, itselleni vetovyön. Luonnossa oli nautinnollista. Lysti paljasti veto-ominaisuutensa, oli tosi hyvä! Alamäissä se hidasti tai pysähtyi, riippuen siitä miten sanoin “soo” - kuin olisin tukkirekeä hevosella vedättänyt (en oikeasti ikinä ole). Räpsin kuvia vanhalla tasku-digikameralla, minkä valotussysteemi tai joku on rikki. Pitää ostaa lapselle uusi kamera.

Vetosammakko sammalikossa

Päivemmällä mallasin juoksua. Kyllähän sitä voi hölkätä, vaikka alaselästä kulkee kiristävä piikkilanka pakaran ja reiden läpi polveen. Agility vaan ei ole suoraviivaista hölkkää. Viikko sitten kisoissa venyttelin joka välissä ilman mainittavaa hyötyä. Peruin siis osallistumiseni. On typerän kupliva olo.

Filosofoin vähän. Tämän vuoden agilitytavoite on saavutettu, on aika kylläinen olo. Jos olisin oikein tavoitteellinen, niin kannattaisi varmaan nyt haalia kisoja ja yrittää kalastaa nollatuloksia. Toisaalta meillä on ollut kesän jälkeen lähes joka viikonloppu jotakin, joten itse alan kaivata ohjelmatonta viikonloppua. Lysti on nuori ja sen hermot piippaa aika herkästi, joten tämän päivän peruutus tuskin sillekään teki huonoa. Agilityssa on useita selkeästi parannettavia kohtia, mm. kontaktit. Ehkä keskitymme niihin tarmokkaammin. Ensi lauantaina koeputki jatkuu vielä tokoilulla, jospa edes sen hinkkaamisesta päästäisiin. Turkkiansa hurtta tiputtaa parhaillaan, harjaamalla lähtee muutama chihuahuallinen. Tietää sitä, että kohta Lystikin hormonit hyrrää siihen malliin, että on vuoden toisen taukokuukauden aika. Mennään nyt näin. 

Otsikon olotilalle altistavat ajankohta (työviikko ohi, ei herätystä lauantaiaamuna), hyvä ilma ja iso & tyhjä koirakenttä. Oireisto näkyy mm. ylienergisyytenä, toimeliaisuutena, idearikkautena ja poikkeavana/liiallisena hyväntuulisuutena, suoranaisena hilpeytenä.

Työviikon ja kauppareissun jälkeen menin sitten viime talven ensimmäistä kertaa pk-kentälle. Siellä ei ollut ketään, vesikuuro lakkasi ja aurinko paistoi.

Ensin oli vuorossa lyhyt seuraaminen. Lysti vähän katseli maisemia, joten nyhtäisin kevyesti hihnasta ja tein äkkikäännöksen oikeaan. Lysti korjasi välittömästi, nosti vireensä ja haki takaraivollaan paikkaa lonkastani/mahastani. Tästä tuli kehut ja narupallopalkka.

Se hyppi jo kapulan nähdessään saadakseen siitä otteen. Teetin ensin yhden tavallisen noudon. Sitten jätin Lystin istumaan, kävelin siitä poispäin, tiputin kapulan ja jatkoin matkaani 30 m. Käskystä koira toi kapulan vauhdilla sivulle. Oli pakko kokeilla myös hyppynoutoa. Ensimmäisellä ote oli kovin varovainen ja kapula tipahtikin kerran. Toisella ote oli hyvä ja koiran ilme innokas. Tästä lensi taas narupallo. Hyppynoudatuksen omakeksimä tarkoitus on parantaa koiran otetta ja innokkuutta noudossa, tuleepa ainakin laukalla luo.

Luoksetulon otin ensin narupalloon pitkään matkaan. Toisella pysäytin Lystin, koska pysäytys venyi, en palkannut. Kolmannella pysähdys oli napakka ja taas sai pallo kyytiä.

Kaukot teetin kerran narupallo palkkana. Oli todella hyvät istu-maahan-istu.

Hypätä Lystikki sai kahdesti. Ensimmäisellä palkkasin istumisesta, toisella koko liikkeestä.

Yksi maahanmeno seuraamisesta oli nopea ja taas sai hurtta pallotella. Teki mieli tämä kokeilla märällä nurmella, koska seuraava tokokoe on näillä näkymin nurmikentällä. Vaikka Lysti lätäköt kiertää, niin toistaiseksi märkä nurmi ei ole tokoilua haitannut.

Lopuksi pidin Lystiä paikkamakuussa noin 3½ min. Jo maahanmeno oli vapautunut ja koko makuu tummennettujen auton ikkunoiden takaa tihrustettuna hyvä.

Olipas hyvää mieltä tuonut treeni. Annoin sen taas painella pitkät pätkät narupallon kanssa ennen seuraavaa liikettä. Ei se kokonaan yksin leikkinyt, välillä malttoi haastaa minut kaverikseen. Lysti oli vapautunut ja innokas. Oli kiva antaa sen päästellä luvan kanssa, tarvitsematta pelätä tuleeko jostakin joku. Aloitan taas pk-kenttäkauden. Kotimatkalla jäätiin vielä metsään samoilemaan. Teki hyvää.

Alla oleva kuva on otettu pk-kentällä kesällä 2009, siihen on ikuistettu Lystin tyypillisin ilme.

Kuvaaja Terhi Kahila

Ylösmerkintä: Töiden jälkeen kiireinen piipahdus agikentällä, saalispalkka unohtui kotiin. Keinua teetin sitten aluksi ruokapalkalla tarkoituksena heittää koiralle pihvin pala, kun on “osu”-käskyllä oikealla paikalla. Lysti meni kerran tosi varovaisesti, seuraavalla hyppäsi kesken kaiken pois ja alkoi haukkua keinua, mikä on huono merkki. Löysin sukan, jota olen joskus käyttänyt esineruudun esineenä. Siitä tuli oiva saalislelu. Sillä leikitin, sain Lystiin virtaa, irrotutin sukan ja juoksin keinulle “keinu”. Näin menetellen keinusta tulikin yhtäkkiä hyvä paikka ja koira juoksi sille innolla, tätä myös hypyn kautta. Välittömästi alastulokontaktille pysähtymisestä tuli palkka. Kokeilin kerran ilman pysäytystä, mutta silloin hurtta vain hyppäsi kiireisen pelokkaasti pois. Olisiko tullut noin 8 toistoa.

Lopuksi kepit 1 per puoli. Ei sitten muuta. Keinu jäi kaivelemaan, ei ole ollenkaan varma este meille. Keväällä oli, mutta silloin olikin alla massiivinen siedätysputki.