Kolmiokorvat

“Melkoranta on taas tavoitettu. Annetaan studiosta vuoro hänelle. Ole hyvä, Melkoranta.”

“Iltapäivää hyvät koiraurheilun ystävät. Tänään pidetään tottelevaisuuskoe Lappeenrannan agilityhallissa ja teitä kiinnostaa varmasti eniten Lystin suoritus. Voin kertoa, että paikkamakuu on jo ohi. Lysti sai siitä 7 pistettä, meni muita hitaammin maihin. Lisäksi se nousi ohjaajansa vierelle ennen virallista käskyä. Mutta itse makuu oli hyvä, Lysti makasi levollisesti huolimatta siitä, että kolme ryhmässä maannutta saivat huomautukset piippailuistaan ja juuri Lystin viereinen sakemanni lähti kävelylle heti ohjaajansa hävittyä. Yksi huolestuttava asia hallissa on, Lystin ja hänen ohjaajansa kammoksuma toimitsijateltta on raahattu tänne sisähalliin, se on paikkamakuun piilona. Täällä ei tuule, joten teltta ei toistaiseksi ole huojunut. Lisäksi alokasluokka menee samaan aikaan aidan toisella puolella, mikä tuo häiriötä.”

“No nyt pyydetäänkin koirakko pihalta halliin, kesken narupalloleikin. Seuraamisessa Lysti tekee hyvää suoritusta. Ohjaaja sen sijaan hoipertelee ja vaikeuttaa turhaan koiran työtä, mutta Lysti ei välitä. 9 läpsähtää tuomari Pauli Härkösen tauluun. Ohjaaja kiljahtaa “Jes!” ja Lysti on kohtalaisen vapautunut.

Liikkeestä maahanmenon valmisteleva seuraaminen on hyvävireistä seuraamista ja maahanmeno välitön. Tuomari antaa 9½ pistettä, enkä kuule hänen kommentoivan mitään.

Luoksetulossa Lysti lähtee kovaa laukkaa ja pysähtyy heti käskystä. Loppu on nopeaa laukkaa sivulle. Tästä myös 9½, tuomari kehuu pysähdystä hienoksi. Taas koiraa pörhötetään ja kehutaan.

Seisahtumisesta tulee 10, eikä siinä ole mitään huomauttamista. Tämähän on ollut Lystille vahva liike aina.

Noutoliike on nyt vuorossa. Lysti lähtee kovalla laukalla, ottaa varman otteen kapulasta, ei pureskele sitä yhtään, ravaa viimeisen metrin ja istuu tiiviisti eteen. Luovutus ja sivullemeno on hallittu. 9 pistettä. Nyt ollaan selvästi ykköstuloksessa kiinni ja pidetään nyt parivaljakolle peukkuja, ettei mitään yllättävää satu. Lystihän on hyvin herkkä äänille.

Kauko-ohjaukseen pari ohjataan muovitörpön viereen. Liikkeenohjaaja menee koiraystävällisesti lähemmäs ohjaajaa ja sivulle. Mutta voi voi! Lysti ei mene maahan ensimmäisellä käskyllä! Ohjaaja ei häkelly, vaan antaa toisen käskyn, jolla koira menee vähän vaivalloisen näköisenä maihin. Mitähän tästä nyt tulee! Ohjaaja jättää koiransa ja liikkeenohjaaja jatkaa varovaista linjaansa, samaa mitä on tehnyt muidenkin koirakkojen kanssa. Kuulin Lystin ohjaajan etukäteen häntä tästä kehuvan. Hyvin varovaisesti liikkeenohjaaja kääntää taulua edessään. Ja mitä tekee Lysti - se nousee ensimmäisellä ripeästi istumaan! Ohjaaja ilahtuu. Maahanmeno on myös nopsa ja viiveetön,  koira on selvästi skarppina. Ja seuraava istuminenkin samaa rataa, samoin maahanmeno, kerrassaan täydet siirtymät eikä koiran takapuoli liikahda yhtään! Vapautunut ohjaaja kävelee koiransa rinnalle, taas kuuluu “Jes!” Ja “Hieno koira!” Tästä tulee 8 pistettä, sen verran rokotetaan tuosta maahanmenosta.

Vielä on estehyppy jäljellä. Ohjaaja ei riskeeraa ja taluttaa koiransa kaulapannasta hypyn eteen. Mutta mitä, alokasluokan katsomo taputtaa kovasti ja nyt Lystillä menee pasmat sekaisin esteen toisella puolella. Voi elämän kevät! Se ei kunnolla istu toiselle puolelle, jähmettyy ja kurkottaa epäluuloisena ihan kuin nuuhkiakseen lautaa. Hyppykäsky keskeyttää koiran aikeet, takaisinhyppy ja tulo sivulle on hyvä. Ohjaaja selvästi jännittää pisteitä, tuomari plaraa arvosteluvihkoa ja antaa 7 pistettä! Se riittää!!!

Kokonaisvaikutelma on 9 ja kokonaispisteet 171.5! Ohjaaja on häipynyt pihalle ja luultavasti on laskenut pisteet oikein, koska riemukkaasti heittelee koiralleen narupalloa. Kysytään hänen kuulumisensa:”

-”Mitkäs ovat tunnelmat?”

-”Tämä on ihan uskomatonta, anteeksi… snirf-nyyh-tsiif… Ihan älytöntä herkistellä tällaisesta, mutta helpottaa niin kovasti. Tämä ei ole ollut helppoa meille. Ja nytkin meinasi estehyppyssä käydä köpelösti. Mutta Lysti teki kaiken hyvin ja ihan innolla sitä estehypyn säikähdystä lukuun ottamatta.”

-”Mitä teit nyt eri tavalla?”

-”Tänne ajellessani ajattelin, että minun on autettava ja rohkaistava Lystiä niin paljon kuin pystyn, jotta sen olisi hyvä tehdä. Siihen kuului myös vireen nosto ennen suoritusta. Päätin huomioda, että ääneni on normaali, kävelen Lystin huomioon ottaen pysähdyksissä ja lähtemisissä, kehun sitä jo sivulletulosta ennen liikkeitä ja sanon aina agilityn “Jes!”, josko siihen tarttuisi sama into kuin agilityssa. Toimitsijatelttaa en Lystille esitellyt, Lysti sen kyllä noteerasi ennen kehään menoa ja haukkui sille. Sanoin siitäkin “Jes!” “Look at that” -gamen periaatteiden mukaisesti. Tämä ehkä auttoi, koska Lystiä ei teltta sen koommin haitannut.”

-”Jahas, keskeytetään tämä hetkeksi, on luokan palkintojenjako… Lysti on 3/7 ja saa TK2-tunnuksen eli tulee siirto voittajaluokkaan.”

-”Mitäs jatkossa?”

-”Just tullessani tuumin, että tämä toko ei nappaa kuten agility. On kokeisiin mennessä sellainen olo, että taas epäonnistutaan. Agilityssa taas on yleensä hauskaa, vaikka tulisi minkälainen tripla-hylky. Lysti ei tästä erityisesti nauti, vaikkei tänään hyytynytkään pahemmin, mutta ei se tästä itsestään innostu kuten agilitysta. Voittajaluokan liikkeitä tullaan ehkä tekemään ihan virkistyksen ja aktivoinnin vuoksi, mutta voi olla, että tokoilu kokeissa jää. Keskitytään nyt agilityyn, jos vaan koiran kroppa kestää.”

-”Onko musiikkitoivetta radioon?”

-”On! Tullessa soi Eliza Doolittlen Pack Up, jos sen saisi eetteriin?” “Saahan sen!” *klik*

Kotipihassa tuore TK2

Tihuuttaa vettä ja päivällä on niin pimeää, että sisällä on pidettävä valot. Lähdin hallille koirani kera. En ollut ainut suunnitelmineni. Odotin ulkona ja sain toisesta koirasta hyvän häiriön. Seuruutin Lystiä, eikä kontaktissa ollut ongelmaa.

Ensin tein hyppykoulusta kääntymisharjoituksen. Siinä tuli oivaa lähtöharjoittelua samalla. Lysti ei tömissyt eikä kaartanut lapa edellä. Sain otettua etäisyyttä lähetyksessä. Ainakin koira tykkäsi. Omiin havaintoihini ei ehkä ole luottamista.

Tämän jälkeen oli vuorossa toko-estehyppy, pari lautaa liian matala. Lystillä kolahti toisella jalka lautaan ja tosi epääluuloisesti tutkiskeli estettä sen jälkeen. Tämän jälkeen oli otettava 2 hyppyä, jotka onnistuivat hyvin. Palkkasin joko istumisesta tai sivulta.

Noudossa palkkasin narupallolla, x 2 eri tavalla varioiden oli innokas ja moitteeton.

Sitten jatkui agility: keinu x 4 ja hyppyharjoituksina takaakierrot edestä ja takaa ohjaten. Edessä voin olla n. 1.5 metrin päässä ja onnistuu, kahdesta metristä Lysti kiertää vain minut. Sitten kokeilin Tuijan näyttämää päinvastoin-takaakiertoa, onnistui. Tähän tajusin lopettaa.

Metsässä piilotin Lystille kepin pari kertaa, muuten oli vapaata juoksentelua. Hyvän ilman huono puoli - saa ihan yksikseen metsäillä ja sadekin unohtuu puiden katveessa. Nimim. Märät lenkkarit ja sukat

Lomapäiväksi piti keksiä taas vähän ajelua, joten käytiin meille uudessa hallissa totuttelemassa. Sinänsä siinä on järkeä, että siellä järjestetään toko- ja agi-kisoja. Toisaalta mietin, että alan tarvita lomaa myös tästä koirahössötyksestä enkä vain töistä.

Noh, ennen halliin menoa poika käytti Lystin ulkona. Järjestin itse vähän esteitä, tein hyppykoulutuksen alastuloharjoituksen. Halliin tultuaan Lysti veti luokseni ja oli heti sinut hallin kanssa. Hyppysarjoja tein 5-6, siirsin viimeistä estettä koiralle vaihteluksi. Ei mitään alastulotömähtelyjä. Tosin pohja oli pehmeämpi ja vaimentavampi kuin omassa hallissamme. Mainittakoon, että yksi fysioterapeutti on luvannut ottaa yhteyttä 2 viikkoa sitten enkä toiseen ole saanut yrityksistäni huolimatta yhteyttä. Vähän kaivelee.

Sitten oli ajatus mennä esteet (erityisesti kontaktit) kertaalleen läpi, niitä olikin tuplaten kahdella radalla. Lysti hyppäsi ekalla kerralla pois keinulta kesken kaiken, mutta toinen keinu meni sitten ekalla. Ensin se myös loikkasi puomin alastulokontaktin, mutta sitten otti kaikki kontaktit kuten kuuluu. Pujotteluun lähetin Lystin hypyn kautta x 2 niin, että joutui kiertämään takaisin - samaan tyyliin kuin oli viime kisoissa. Hyvin meni, kun ohjasin ajoissa. Oikean ja vasemman testasin x 1 hyppysarjalla ja koiruus kääntyi just kuten kuuluu! Pöytä ja 2 erilaista rengasta tuli myös testattua. Kokeilin vielä ohjausta siihen, miten saan Lystin hyppäämään kulkusuuntaan pituussuunnassa olevan esteen oikein päin. Yläraajaani liikuttamalla meni juuri oikein.

Välillä koira sai huilia, käydä ulkona. Sitten jatkettiin tokolla. Siinä otin seuruuta esteiden välissä. Estehypyn teetin agility-esteellä, koska tokohyppyä en löytänyt mistään. Lysti ei hypännyt ekalla, toisella istahti huonosti, hyytyi ja alkoi haistella esterimaa. Tyytymättömyyteni oli varmaan laskeutunut sen olemukseen, joten skarppasin itseni pirteäksi ja uusinnalla koko touhu sujui. Kaukokäskyissä lapsi oli koiran takana ja palkkasi Lystin broileripullalla, tein vain istu ja toisella istu-maahan. Noudossa juoksin ensin karkuun palautuksessa. Toisella jäin paikoilleni. Lysti ravasi viimeiset 2 metriä. Luoksetulon pysäytyksessä se ennakoi, halusi palata takana odottaneelle narupallolle. Piti ottaa uudelleen niin, että narupallo oli minulla. Ihan lopuksi oli paikkamakuu, ensin 30 sek, sitten vähän yli 3 min. Hyvä suoritus koiralta, oli käynyt miltei heti lonkalleen. Niihin en puutu, pidän sitä rentoutumisen merkkinä eli Lystin kohdalla hyvänä asiana. Sen jälkeen Lysti sai paljon broileripullia. Lopuksi leikittiin vielä narupallolla. Aika maraton-treeni tuosta tuli, mutta ei kait koiruus rikki mennyt.

Kuva taannoiselta metsäreissulta ihan reissun lopusta:

 P.s. Illalla eksyin lähikentälle. Luoksetulon pysäytys oli pakko kokeilla. Jätin narupallon tulolinjalta sivuun muutaman metrin päähän. Pyysin Lystin ensin sivulle, koira 30 metristä oikein revitteli jalkani viereen. Siitä vapautin narupallolle. Toisella kerralla pysäytin Lystin, se pysähtyi hienosti ja madaltui bordercolliemaiseen vaanimisasentoon kyttäämään vapautussanaa. Siitä laskinkin ja jäi hyvä mieli. Lopuksi leikittiin niin, että välillä juoksin karkuun narupallon ominutta koiraani, välillä käännyin jahtaamaan sitä ja välillä normaalia vetoleikkiä. Oli hauskaa! Bc:maisuudesta vielä, hyppykoulutuksessa kääntymisharjoituksissa koira oli kuulemma bc:mainen tehdessään toistoja. Wau!

Töiden jälkeen lapsen kaveri pääsi liikkuriksi. Teetin Lystillä kaukot ja juttu ajoi asiansa: Lysti vilkaisi häntä, mutta teki silti liikkeen juuri kuten kuuluu. Ensin tein koko sarjan, sitten palkkasin pelkästä istumisesta. Tämän jälkeen pystytin esteen, priima suoritus tuli istumisineen.

Lähikentällä seuruutin Lystiä vähän narupallopalkalla. Aluksi koira oli silti vähän löysä. Liikkeestä maahanmeno oli hieno. Luoksetulon pysäytys upea, otin siitä vielä sivulle ja sitten laskin Lystin takapalkalle. Liikkeestä seisahtuminen oli hyvä myös, hiivin narupalloa kaivellen takaisin Lystin luo. Lopuksi paikkamakuussa Lysti oli levollisesti 4 min. Se näyttää taas unohtaneen toimitsijatelttojen hyökkäykset. Kun sanon hiljaa paikkamakuu, ihan kuin sen suupieleen herahtaisi tippa kuolaa.

Perjantaina pääsen meille uuteen halliin treenaamaan. Siellä tokoillaan ja agiliidetään vierasta paikkaa ja esteitä tutuiksi.

Haimme kaksi hylättyä tulosta eilisistä kisoista. Lystiin olen tyytyväinen. Arvostan tuota urheaa pientä koiraa.

Pieneen syysloman pätkään ja siskovierailuun olin yhdistänyt agi-kisat. Halli oli meille molemmille uusi. Pohjana oli kumimatto, mihin keinu jumpsahti kovaäänisesti. Lysti kuulosteli sitä jo hallin ulkopuolelta ja radan reunallakin keijua tuijotti. Lisäksi oli musiikkia, kuulutukset ja koirien haukkumiset kaikuineen. Ilmoittautumispisteessä piti huutaa, jotta saivat selvää mihin olen tulossa. Käväisin Lystin kanssa hallissa ennen vuoroamme, se haisteli maata, nuuhki ihmisten jalkoja ja söi broileripullia, joten tiesin, ettei se hyydyksissä ollut. Sisko tuli matkaan kuvaamaan ja avuksi pitämään Lystiä ennen hyppäriä, jossa startattiin jo toisena.

Ensimmäinen rata oli agilityrata *klik*. Olin jo ennakkoon päätellyt Lystin tuijotuksesta, ettei keinu onnistu. Mietin muutenkin, miten Lysti olosuhteissa pärjää. Se ei varastanut lähdöstä. Toinen este oli muuri, paksun pylvään vuoksi Lysti ei nähnyt ohjaustani, joten tuli turhia lenkuroita. Videolta katsottuna ohjaus on myöhässä muutenkin. Kepeille vedin sen nenästä, tätä ei tule ikinä harjoiteltua, mutta parissa kisoissa olen niin tehnyt onnistuneesti. Puomilla en uskaltanut tarpeeksi kovaa komentaa “osu”, jottei koira lamaannu. En ehtinyt tajuta, että Lystikki oli keskittynyt agilityyn eikä arkaillut olosuhteita (vai miltä se teistä näyttää?). Videolla näkyy ja kuuluu, kuinka se oikein innosta vinkaisee ennen alastulokontaktin yli hyppäämistä. A:n jälkeen ilmeisesti juoksulinjani tai rintamasuuntani on väärään putken päähän päin ja siitä hylky. Keinulla varovaista menoa, mutta häntä heiluu. Hihkaisin itse jee ja kyllä Lystikin siinä jotakin kiljuu. Loppusuora ok. Olin tosin törmätä viimeiseen estekannakkeeseen.

Hyppyradalla *klik* Lysti haukkui ja vinkui edellisen koiran perään, silti pysyi lähdössä käskyyni saakka. Toisen putken jälkeen en ehtinyt ohjaamaan esteen taakse, siinä tuli sählinki, hyppy väärään suuntaan ja extrabonuksena väärään putkeen irtoaminen. Loppurata kohtalaisen sujuvaa menoa. Lopun slalom oli mielestäni siisti, eka este niistä oli okseri.

Pohdintaosuus: Minua jännittää ennen kisoja. Jo ajatus lähtöviivalla olosta saa ylämahan muljahtamaan. Kisapaikalla suuta kuivaa ja jalat tuntuvat voimattomilta (näyttävätkin videolla siltä). Lisäksi jos rata näyttää sellaiselta, että sillä voisi saada nollan, niin hermostuttaa entistä enemmän. Yritän psyykata itseni niin, että pidän Lystin kanssa hauskaa ja nautin siitä, että ylipäätänsä kisataan. Jatkossa yritän kääntää ajatukseni niin, että keskityn pelkästään ohjaukseen: ohjaan, kuten olen tutustumisessa päättänyt, ajoissa ja selkeästi. Se olisi reilua myös Lystiä kohtaan. Ihaillen olen katsonut joitakin täsmällisiä ja rauhallisia ohjaajia. Lisäksi asenteeni kaipaa viilausta, olen jo valmiiksi häviäjä “ei me kuitenkaan onnistuta” tai ”se ei mee keinua kuitenkaan”.

Lystikki ylitti itsensä. Se ei mennyt niin kiihkeästi kuin tutuilla kisa- tai treenipaikoilla, mutta pääsi radalla ääniherkkyytensä yli. Lähdöissä ei ollut ongelmaa, ei myöskään kepeillä. Kontakteilla pitää taas skarpata. Sekin on omasta reaktiokyvystäni kiinni - en osaa muuttua Lystin tahtiin käskytyksessäni. Oletan yhteistyön vielä kehittyvän. On luottavainen olo.

Töiden jälkeen kiirehdin hirmu höngällä agilityhallille, jotta ehdin tehdä jotakin ennen ryhmien alkua. Rakensin hyppykoulutuksen alastulotreenin. Hyppyytin Lystin sen x 5 = 20 hyppyä. Siirsin viimeisintä estettä joka kerta, jotta koira ei kyllästynyt. Jätin ruokapalkan alustalle hyppysuoran jälkeen. Lysti sai istua ja lopulta menin sarjan sivulle katsomaan. Vasta sieltä vapautin ruokaan katseensa fiksoineen Lystin “mene”-käskyllä. Tuli siis hyvää lähtötreeniä ja mene-treeniä = juokse eteenpäin kaikki esteet, mitkä ovat linjallasi. Etujalat eivät tömähtäneet kertaakaan! Jälkikäteen katsoin etäisyydet uudelleen, olin tehnyt pätkän minien välimatkoilla, mutta ei kai tuo kuolemaksi ole. Katsoinkin, että oli aika kompakti kokonaisuus.

Keinua otettiin 2 x per puoli, pysäytin Lystin alastulokontaktille. A mentiin x 3. Joskus voisin taas kasvattaa sivuttaisetäisyyttä, nyt olin maltillisesti metrin päässä. Kepit pujottelutin hypyn kautta 2 x 2 niin, että tuli avo- ja sulkukulmaa. Lopuksi tsekkasin medikorkeudella suhinakäännökset 2 x 2 ja “oikea & vasen“. En tiedä, osaako koira todella puolet vai katsoiko se syrjäkulmalla käsiäni. Joka tapauksessa se oli erehtymätön. Kisoissa en tätä ole vielä uskaltanut soveltaa, mutta sen aika tulee vielä. Kaikki meni virheittä! Vuffe ei edes varastanut.

Lopuksi pihalla tokoilin vähän. Hetsasin pallolla ja otin seuraamisesta pysähtymiset x 3. Lystin pysähdyttyä jatkoin matkaani ja eri mittaisen matkan jälkeen yhtäkkiä käännyin ja hiivin hämmästyneen koirani luo narupalloa esiin kaivaen. Sitten kehaisin ja palkkasin. Luin vinkin jostakin blogista ja sillä on tarkoitus saada koira skarpiksi jäävässä liikkeessä. Näytti toimivan.

Lystille oli luvassa tokoilua isolla kentällä narupallon kera.

Pallon heiluttelun jälkeen tungin sen taskuun ja seuruutin innostunutta Lystiä lyhyen pätkän. Vitsit mikä oli vire! Sitten oli luoksetulon pysäytysten vuoro. Jätin takapalkaksi broileripullaa. Kasvatin välimatkan 10 metristä 30 metriin. Pysähdysten venymisistä ei ollut tietoakaan ja Lysti sai palata joka kerta takapalkalle pienen viiveen jälkeen. Siksi viive, koska aiemmin alkoi varastaa. Palkalta kutsuin sen lopuksi sivulleni ja palkkasin narupallolla.

Seuraamisesta maahanmenossa Lysti jäi ekalla kyynäristä ilmaan, joten otin toisen perään. Se oli hyvä. Yhden sarjan kaukoja teetin narupallo takapalkkana. Olin itse 8 metrissä. Hienoa työtä teki koiruli. Lopuksi pidin sitä paikkamakuussa ensin 20 sek, sitten 4 min. Vuhve makasi tarkkaavaisena ja levollisena. Erikseen oli vielä hämyjä: Lysti makasi vieressäni ja huutelin kaikenlaisia sanoja. “Käsky”:llä koira aluksi nousi puoliksi ylös. Lopuksi hauva pysyi maassa, kunnes tuli suustani oikea sana.

Oli vielä melkein valoisaa, joten lähdimme metsälenkille. Sade yltyi. Tunnissa kastuu aika hyvin, jos ei ole sadevaatteita. En olisi muuten tuntia seikkaillut, mutta pimeän tultua kävelin vieraassa metsässä pari kertaa harhaan.

Jääkaapin oven alaosassa on tällaiset vakio-osat

Ryhmätreenit pidettiin tänään hallissa. Oli kaksi eri rataa, ensimmäisellä mm. kepit, puomi ja pussi. Toisella radalla oli rengas. Harjoiteltiin mm. ansaputkien välttelyä, putken “väärään” päähän lähetystä ja välistävetoja. Rimat olivat pääosin medi-korkeudella yhtä koiran herättävää poikkeusta lukuunottamatta.

Nyt tulee hehkutusta!    Lysti ei nähnyt toisia koiria ennen rataansa, joten ei kuumunut kuten normaalisti. Ensimmäisellä kerralla se nousi lähdöstä ennen kutsuani, joten lähtö otettiin uusiksi. Tämän jälkeen se istui aivan nakutettuna lähtöviivalla. Sain ihan rauhassa kehua ennen kutsumistani. Kontaktit se otti upeasti ja siihen rauhoituin palkkaamaan. Kepit Lysti haki erehtymättä nurjalta puolelta. Ansaputkien välttely onnistui hyvin, vuhveli oli kuulolla ja luki ohjaustani juuri kuten pitikin. Lisäksi se oli nopea. Ja niin iloinen! Radan jälkeen se katsoi minua ja vannon, että samalla hymyili ylpeänä ja tyytyväisenä. Vitsit, jos tämän treenin tunnelman saisin sunnuntain kisoihin!

Sain eilen jonkin herätyksen Lystin lihashuoltoa ajatellen. Olen muinoin käynyt ihmishierontakurssin ja sitä hyödyntänyt. Isältäni sain kesällä syntymäpäivälahjaksi koirahierontakirjan, mihin syvennyin nyt kunnolla. Ihan samoja juttuja oli kuin ihmisillä! Illalla sivelin ja hieroin kevyesti Lystiä. Aluksi se oli vähän ihmeissään, mutta sitten rentoutui, huokaisi ja sulki silmänsä. Oli hyvä saada näppituntuma sen kropasta. Se ei sormiini kipeältä tai jäykältä tuntunut mistään. Ehkä tuollaisella kevytkäsittelyllä on ainakin rauhoittava vaikutus. Kas, kun en aiemmin ole moiseen ryhtynyt!

Äsken iltalenkillä teetin paikkamakuun, ensin vain käväisin piilossa ja palkkasin. Sitten olin 4 min piilossa ja koira oli tyynesti paikoillaan. Oli tuulista ja kaukaista kolketta kuului, mutteivat ne nyt haitanneet. Paluumatkalla treenasin Lystin kulkemista oikealla puolellani, sai siinä imutella broileripullaa. Siitä on hyötyä joissakin tilanteissa. Mietin pitkään millä alan liikettä kutsumaan. Oikea ei käy, koska se jo tarkoittaa oikealle kääntymistä. Väärä kuulostaa väärältä, right teennäiseltä, höger oudolta, rechts liian saksalaiselta, mutta siitä väännös rett suuhun passelilta. Yhden kaukojen istumaannousun otin pihassa.

Pitkään olen pohtinut toista koiraa. En ole sellaista hankkinut, koska: *Lysti on ollut niin keskeneräinen. *Hirvittää riski - seuraava voi myös olla surkea hermoiltaan tai kropaltaan, takuuta ei saa. *Vähän on vaikeaa nähdä itseäni kahden koiran omistajana, sitten alkaisin jo oikeasti olla “koiraihminen tai -harrastaja”. *Välillä olen harkinnut akvaariota tai lainakoiraa agilityyn. *Elämä on nyt ihan täyttä: työ, huushollin pyöritys ja lapsi. Tosin joku sisälläni tilasi autooni häkin kahdelle koiralle, tosin siitä toisen puolen ”treenivarusteita varten”, jotteivat mutaisina lentele ympäriinsä.

Katselin koko eilisillan ja tämän päivän Pikku-Lystikin etuosaa - voisivat lavat taaempana olla. Siksi se näyttää edestäkin niin ruipelolta. Jos katastrofiajatteluni käy toteen eli Lystin etuosa on oikeasti huono, siis sellainen, jota ei saa jumppaamalla fiksattua, niin se jää ennenaikaiselle eläkkeelle psyykkisistä ja fyysisistä syistä, mikä voisi olla armollisin ratkaisu.  Mainitsen tähän väliin, että eilen Lysti pelkäsi lapsen uusia talvikenkiä ihan tosissaan. Uusia mielekkäitä harrastuksia en keksi, siis sellaisia, joihin siitä olisi huonojen hermojensa vuoksi. Siinä vapautuisi paikka harrastuskoiralle. Ja vaikka Lystin rakenne olisi ihan kelpo, niin sekin olisi tietysti vain hyvä uutinen. Mutta joka tapauksessa voisi lajitoverista olla mukavaa seuraa. Lapsikin on innostunut ajatuksesta. 

Tähän huusholliin on alettu katsoa malinoisia sillä silmällä.

Tänään oli porukkaa vähemmän ja halli tutumpi, joten Lysti oli ihan erilainen kuin eilisaamuna. Se oli rentoutunut ja teki innokkaasti.

Katsottiin ensin tasaisesti pitenevä sarja ja sitten alastulotreeni. Välillä etujalkojen tömähdys oli selvempi, välillä vaimeampi eli ihan ok, itse hyppyjen arviointi oli käsittääkseni hyvää. Alastulotreeni tulee jatkoharjoitteeksi.

Toisena tsekatiin taipumiset: Lysti valitsi kaarteissa oikeat laukat ja oli tässä hyvä. Oikealle taipumisessa tahtoo vasen lapa edellä tulla ulos, siitä uusi treeni meille. Lysti piti erityisesti tästä harjoituksesta. Tämän lopuksi oli “suoristussarja”. Lysti ei tässä tömissyt, lisäksi se jarrutti hienosti takapäällään, mikä oli oikein mallikasta.

Etäisyyden arvioinnista Lysti sai täydet pisteet. Se osaa arvioida ja takapään moottori tuottaa sen mitä tarvitaan. Lisäksi tämän harjoituksen alkuhypyillä etujalkojen töminä hävisi, joten vaimennus pelasi. Eli tätä kuviota voi käyttää vaimennuksen parantamiseen, vaikkei koira etäisyyden arviointiin treeniä tarvitsekaan.

Nyt siis etuosaan lisää tukea. Mitään taukoa ei tarvitse pitää, mutta treeneissä ei kannata täysillä korkeuksilla hyppyyttää, ennen kuin vaimennus pelaa. Tömähdys ei rasita pelkkiä kyynäriä, vaan koko etuosaa.

Omaa pohdintaa: Huolta tuo se, että kyseessä on mahdollisesti rakenteellinen vika ja jää nähtäväksi paljonko hyppytreeni ja fysioterapia voi tätä kompensoida. Hyvää on se, että koiran hypynlukutaito on mainio, kuten etukäteen olin varovaisesti arvioinutkin.