Ryhmätreenit oli tänään. Kaksi rataa mentiin, ekalla kontaktina puomi. Kepit olivat ensin niin, että putkesta tultua piti kääntyä takaisin päin pujottelemaan sulkukulman kautta. Hypyiltä oli käännyttävä takaisin jne. Lysti oli tosi innoissaan, nopeutta riitti. Kontaktin se otti kuten piti, kepit pujotteli taas erehtymättä. Pääsin kokeilemaan tositoimissa “vasen”-käskyä, toimi! Muutaman kerran lähetin koiran väärään putkeen tai esteelle. Kerran nousi hauvan pylly ennen lähtökutsua, siitä palautus. Muuten vuhve pysyi lähdöissä hyvin.
Päivän tärkein anti oli itselleni se, että vaikka vauhdilla juoksen, niin en saa Lystiä puskea seuraavan esteen ohi, vaan ajoissa hidastamalla hidastan myös Lystikin. Lystin into tehdä - se tosiaan tarttuu! Vannon, että sen silmät loistaa radan jälkeen: “Enkös ole hyvä!”
Yhdessä kaarroksessa Lystillä lipesi tassut ja se kävi kyljellään. Ei sille mitään näyttänyt sattuneen, mutta harmitti. Pitää jatkossa seurata. Jos noita lipeämisiä sattuu useammin, niin kiemuraratoja en uskalla tehdä.
Omaa vuoroa odotellessa tokoilimme vähän. Kokeilin liikkeestä istumista muutamia kertoja. Lysti muisti sen kesästä, mutta muutaman kerran meni maihin. Seuraamisessa teetin sivuttaisaskeleet oikealle ja vasemmalle (vasemmalle kävelytyylillä), lisäksi paikallani täyskäännöksen vasemmalle ja peruutuksen. Jestas sentään, miten hienosti Lystikki haki perusasennon. Kun tämä oli vielä suht uutta, niin skarppina pysyi koira. Pitää ottaa videolle todistusaineistoa joskus.
Kuten edellisestä voi päätellä, vilkaisin eilen tokon voittajaluokan liikkeitä: Paikkamakuuseen tulee minuutti lisää. Tunnaria on tehty. Liikkeestä istuminen opeteltiin bh-kokeeseen. Ruudun alkeita, kaukokäskyjen seisomista ja metallikapulan pitoa on opiskeltu vuosi sitten. Hyppynoutoa on harjoiteltu myös vähän. Liikkeestä maahanmenoa olen metsässä kokeillut joskus. Listaus ei nyt tarkoita sitä, että silmissä siintää kokeet, eieiei. Voin vihdoin tunnustella tokoa ihan rauhassa vaihteluksi & virkistykseksi, erityisesti vireeseen ja hauskuuteen huomiota kiinnittäen. On ihanaa, kun ei ole enää paineita mistään! Katsotaan sitten joskus, onko ääni-, häiriöherkkyys ja into sillä tasolla, että testataan virallisesti osaamistamme. Paikkamakuita yritän muistaa tehdä pari kertaa viikossa lenkin tms. lomassa, jottei liike katoa muistista.
Sunnuntaita olen vielä mietiskellyt. Erityisesti mieltä lämmittää, kun luoksetulossa kutsuin Lystin ja sen ilmeestä ja kontaktista tiesin, että vaikka vauhti on luja, niin koira pysähtyy varmasti. Toinen hieno oli kaukokäskyt, ekan istumaannousun jälkeen hoksasin, että nyt sujuu. Siirtymät olivat vielä niin nopeat, viiveettömät, tarkat ja täydet, että huh! Lukuisten epäonnistumisten jälkeen, vihdoin. Ja vieraassa hallissa, missä ei pitänyt olla mahdollisuuksia. (Pientä leijumista vielä hetki.)
