Aloin olla epävarma muistaako Lysti enää agilitya, joten hallille oli lähdettävä. Pakkasta oli muikeat 15 astetta. Koiran lisäksi raahasin ja lahjoin kaverikseni (kantajaksi) poikani. Lysti pomppi yläpystyä tajuttuaan missä ollaan, se oli kerrassaan riemuissaan!
Eniten minua epäilytti keinu, joten se mentiin x 6. Lysti meni sen tuttuun tyyliinsä: ravaa innokkaasti keskikohtaan, missä odottaa keinun kääntymisen, minkä jälkeen pysähtyy alastulokontaktille, mistä vapautan narupallolle. Lystihän on väärin opetettu, pitäisi juosta loppuun saakka täysillä, mutta en sen arkuuksilla sitä paremmaksi ole saanut. (Enkä alun perin osannut sellaiseen kiinnittää huomiota.)
Kepit pujoteltiin kahdesti. Huomasin Lystin tassujen luistavan sivulle, plääh, joten pujottelu oli siinä. A:n koiruus kiipesi kahdesti, hyvin oli 2o2o-kontakti muistissa. Kahdella esteellä (korkeus 30 cm) hyppyytin kerran oikean ja vasemman sekä kerran päällejuoksun. Sitten oli jo näpit jäässä ja epävarmuus hellittänyt, joten lähdettiin kotia.
Yksi väliepisodi sattui. Hallin toisella puolella joku kolautti oven. Lysti juoksi oman hallin ovelle “nyt riitti” olemuksestaan huokuen. Ei me sellaiseen lopetettu, narupallo ja kananugetit tekivät tehtävänsä ja päästiin takaisin vauhtiin.
Muoks: Unohdin mainita, että kävimme eilen jäällä. Lunta oli vajaa 10 cm eli oli yhtä ihanteellista kuin kevätjäillä. Kuu mollotti ja vaikkei vielä täysikuu ollutkaan, siitä tuli varjot. Ketään muita ei ollut, joten Lysti sai juosta ympäriinsä ihan vapaasti. Voi miten oli kaunista ja rauhallista.
Jätä kommentti