Kolmiokorvat

Koska lunta oli satanut, olimme hallissa ensimmäistä kertaa sitten viime kevään. Kouluttajana oli Vappu Alatalo. Lysti oli luennon jälkeen ensimmäinen koira, joten katsojia oli jkv ja pari koiraakin katsomossa. Lysti haukkui jo tuolille, jonka päällä oli lampaantalja. Tuolien kolina ja parin koiran haukku sai sen lisää pälyilemään, joten koirat saivat mennä pois.

Ensin tehtiin yhtä hyppyä. Lysti istui hyvin kouluttajan mielestä - silläkin on paljon merkitystä hyppäämisen kannalta. Yksittäisesteen anti oli se, että tekniikka on ihan ok. Muutaman toiston jälkeen alkoi etupää tömistä, minkä hän tulkitsi johtuvan eturaajojen (syvien?) lihasten väsymisestä - Lystin etukulmaukset ovat aika suorat.

Seuraavalla kierroksella oli viiden hypyn suora. Sillä mitattiin koiran kokoamista ja ponnistustekniikkaa. Eka hypyt olivat jännittyneitä, tokalla käsittääkseni petrasi ja kolmannella tuli hyväksytty suoritus. Ponnistukset olivat ok, koira hyppäsi rytmikkäästi ja rennosti. Jätettiin tähän, jotta jäi hyvä mieli.

Tässä vaiheessa neuvot: 1. Erilaisia halleja jännityksen takia. 2. Itse hypyissä ei ole erityistä ongelmaa, paitsi 3. eturaajojen vaimennus näyttäisi väsyvän toistoissa. Sovin jo tapaavani eläinfysioterapeuttia, hän lupasi tsekata koko koiran. Jotakin etuosajumppaa lie luvassa. 4. Yksi sopiva treeni on sarja pikkuoksereilla. 5. Samanlaista ei kannata toistaa, koiran motivaatio tipahtaa, näkyi yksittäisesteellä.

Olen katsonut Lystin etuosan (lapa,olka) olevan aika pysty - tulipa siihen varmistus, valitettavasti. Jatkossa haetaan fysioterapeutilta apua sen aiheuttaman rasituksen minimointiin ja muutenkin otetaan asiantunteva kropan huolto mukaan. Tarkoitus ei ole, eikä ole ollut, tehdä Lystikistä kehäraakkia. Huomenna koulutus jatkuu.

Aamusta tokoilimme lähikentällä vähän aikaa, intensiivisesti. Teemana oli vire (yritän toteuttaa sitä oikeasti) ja pysähtymiset.

Ensin seuraamisesta pysäytykset x 2, olivat napakat. Siitä jatkumona luoksetulon pysäytyksiä: Koska pysähtymismatka on hiljalleen virunut pariin metriin, otin ensimmäisen 8 metrin päästä, siitä kasvatin matkaa koemittaan. Toistoja tuli noin 4 ja pysähtymiset olivat välittömiä. Sitten jätin Lystin seisomaan, otin etäisyyttä ja huutelin kaikenlaista “Jes! Käsky!” Koira nytkähti, mutta malttoi paikoillaan. Näistä sivulletulo x 2.

Lopuksi oli 3 x paikkamakuun alku. En mennyt piiloon saakka, vaan palasin leikittämään aiemmin. Tässäkään ei enää ole namipalkka, vaan leikki. On skarpimpi koira ja ehkä kestää häiriötä paremmin.

Eilen oli lomapäivä. Kävelimme ja kiipeilimme metsissä ja kallioilla kolme tuntia. Lystikki oli valjaissa ja otti vetopelin hommat automaattisesti itselleen. Välillä pysähdyimme nauttimaan evästä ja katselemaan maisemia. Reissu teki hyvää.

On ollut hinku metsään koiran kanssa. Eilen kävimme kokeilemassa vastaako se toiveitani. Laitoin Lystille husky-valjaat, itselleni vetovyön. Luonnossa oli nautinnollista. Lysti paljasti veto-ominaisuutensa, oli tosi hyvä! Alamäissä se hidasti tai pysähtyi, riippuen siitä miten sanoin “soo” - kuin olisin tukkirekeä hevosella vedättänyt (en oikeasti ikinä ole). Räpsin kuvia vanhalla tasku-digikameralla, minkä valotussysteemi tai joku on rikki. Pitää ostaa lapselle uusi kamera.

Vetosammakko sammalikossa

Päivemmällä mallasin juoksua. Kyllähän sitä voi hölkätä, vaikka alaselästä kulkee kiristävä piikkilanka pakaran ja reiden läpi polveen. Agility vaan ei ole suoraviivaista hölkkää. Viikko sitten kisoissa venyttelin joka välissä ilman mainittavaa hyötyä. Peruin siis osallistumiseni. On typerän kupliva olo.

Filosofoin vähän. Tämän vuoden agilitytavoite on saavutettu, on aika kylläinen olo. Jos olisin oikein tavoitteellinen, niin kannattaisi varmaan nyt haalia kisoja ja yrittää kalastaa nollatuloksia. Toisaalta meillä on ollut kesän jälkeen lähes joka viikonloppu jotakin, joten itse alan kaivata ohjelmatonta viikonloppua. Lysti on nuori ja sen hermot piippaa aika herkästi, joten tämän päivän peruutus tuskin sillekään teki huonoa. Agilityssa on useita selkeästi parannettavia kohtia, mm. kontaktit. Ehkä keskitymme niihin tarmokkaammin. Ensi lauantaina koeputki jatkuu vielä tokoilulla, jospa edes sen hinkkaamisesta päästäisiin. Turkkiansa hurtta tiputtaa parhaillaan, harjaamalla lähtee muutama chihuahuallinen. Tietää sitä, että kohta Lystikin hormonit hyrrää siihen malliin, että on vuoden toisen taukokuukauden aika. Mennään nyt näin. 

Perjantaina alkanut flunssa ei parantunut lauantain agility-talkoissa eikä eilen toko-kisoissa, vaan äityi kuumeiseksi. Piti jäädä töistä pois, joten ollaan sitten koneella. Lisäsin linkkeihin kesäisiä valokuvia (Lystin kuvat) ja SKL:n luonnetestin säännöt, mistä löytyy selitykset Lystinkin arvosanoille ja käyttäytymiselle. 

Kävin välikössä: Lysti sai noutaa kahdesti broileripalkalla, oli tosi innokkaat noudot, paluu laukalla ihan eteen. Kaksi luoksetulon pysäytystä tein niin, että sekä koiran edessä (siis takanani) ja koiran takana oli ruokaa. Hyvin Lysti pysähtyi, etupalkan avulla ei ennakoi. Pidin Lystiä seisoma-asennossa 3 sek ennen vapautusta, koska eilen vähän varasti. Kaukoja tein yhden 6 siirtymän sarjan takapalkan motivoimana. Oli tosi hyvät! Tämä selostus on vakuudeksi sille, että vaikka toko-kokeiden suoritukset ovat viime aikoina olleet huonoja, niin harjoittelu näyttäisi Lystistäkin olevan hauskaa (kun palkasta sovitaan). Mitä tekisimmekään, jos AVO1 joskus napsahtaisi?

Jos toko-kokeiden järjestäjiltä saisi jotakin toivoa, niin se on pakettiauto teltan sijaan, mutta auton ovia ei saa avata tai laittaa kiinni. Reunanauhat pitää vaihtaa paksuksi rautakaupan naruksi, joka ei lepata.

Ajelin noin 2,5 tuntia per sivu toko-kokeisiin. Kenttä oli kivasti vähän syrjässä. Otin koiran ulos autosta, se haukkui ja murisi mustalle roskasäkille, joka heilui tuulessa. Kävelimme ohi muutaman kerran. Sitten aloin kuunnella kaukaista jympsettä tai pauketta että ei hel…ti, paalutuskone jossakin. Ei ollut paalutuskone, vaan armeijan ammunnat muutaman kilometrin päässä. Lysti älysi mistä on kyse, veti korvat luimuun ja hännän turvaan takajalkojen väliin, alkoi kiskoa kohti autoa. Ammunta taukosi, tutustuimme kenttään ja tokoilimme viritykseksi. Pamaukset alkoivat taas ja koira kuolasi.

Ennen paikkamakuuta ammunta taukosi ja koira tuntui toipuneen, joten menimme kehään. Toivoin, että hiljaisuus jatkuu ja Lysti saa hyvän kokemuksen. Sanoin mennessä tuomarille, että Lysti on säikähtänyt, että saas nähdä miten kestää. Juuri piiloon mentyäni jytke yltyi ja kohta liikkuri totesikin “yhden belgialaisen tulevan”. Lystikkihän se. Tulosten kuulemista varten piti mennä kehään, eikä ollut helppoa, kun koiran mielestä pahin paha asui siellä. Vein Lystin auton turvaan rauhoittumaan.

Ennen yksilösuoritusta kokeilin seuruuta namipalkalla. Lysti seurasi korvat luimussa ja sylkäisi herkun suustaan. Se kiskoi pois kehän lähettyviltä. Keskeytin. Tuomari rapsutti Lystiä lohdutukseksi. Symppis - Harri Laisi. Kohta Lysti kipusi jo syliini tai painautui kiinni ja tuijotti: “Mennään pois, täällä ei ole turvallista.” Luokan loputtua, ennen tuloksia ammunta taukosi kokonaan, joten otin koiran turva-autosta ja tokoilin kentällä: seuruuta, maahanmeno, pysähtyminen, kaukojen istumaannousuja useita nameja kopiksi heittäen, luoksetulon pysäytys ja nouto. Kaikki oikein hyvällä vireellä ja teknisesti puhtaasti, paitsi noudon paluu reippaalla ravilla, mitä en saa kitkettyä pois.

Tuomari palautti kilpailukirjani ennakkoon, pahoitteli yhdessä liikkurin kanssa olosuhteita. Kanssakilpailijoilta sain myötäelämistä, kahdella oli ollut paukkuarka koira. Kotimatkan sadattelin kohtaloani. Käänsin sitten niin päin, että Lystin kanssa tokoillessa pitää olla hirmuisesti hyvää tuuria, jotta sattuu ideaaliolosuhteet. Tänäänkin olisi pitänyt tajuta mennä toisen paikkakunnan kisoihin. Kuten myös viime kerralla jne.

Palaan vielä luonnetestiin. Tuomareilta sain vahvistuksen käsitykseeni, että Lystillä ei ole kaikki rattaat kohdillaan. “Oikealla omistajalla ja käsittelyllä se pystyy elämään kuitenkin.” Kuulemma moni olisi varmaan jo luovuttanut ja todennut, että on liian iso haaste.  Tänään oli ensimmäinen kerta, kun mietin, että olisiko armeliainta päästää Lysti pois tämän elämän peloista. Kyse on myös normaalielämästä. Se otti torstaina olohuoneesta lähdöt, kun kylässä olleen isäni kuppi osui lautaseen. Se pelkää myös kokis-tölkkejä (naksautus ja sihinä). Mutta enimmäkseen vielä nauttii ja toimii kuten kuuluu. En siis ole Lystiä minnekään viemässä. Yllätyin itsekin, että moisia pohdin.

Tässä videoita:

Tutustuminen, leikki ja pimeään huoneeseen meno: Pimeään huoneeseen meno on ajallisesti väärässä kohdassa, koska se oli oikeasti haalarin ja tynnyrin jälkeen. Mutta vähänkö jo kyllästytti näiden lataus, kesti 40 min per pätkä! http://www.youtube.com/watch?v=Qa2dXXfGw0A

Kelkka ja hyökkäyspätkä (lapsi oli väärässä ikkunassa, koska ei voinut tietää mitä tapahtuu seuraavaksi): http://www.youtube.com/watch?v=O2tYJkWI6eE

Haalari ja tynnyri kokonaan: http://www.youtube.com/watch?v=BssCpdhoIGw 

Seinä: Lysti keskittyi kammoksumaan kilisevää metallikettinkiä, mihin oli kiinnitetty eikä puolustautunut. Tämän jälkeen kävimme palautuslenkillä, millä Lysti taas rauhoittui. Sen jälkeen ammuttiin yksi laukaus, millä se todettiin laukausalttiiksi. Sitä ei ole videolla, koska “kuvaustalossa” ei ollut ikkunoita siihen suuntaan. http://www.youtube.com/watch?v=TaVitfYDJtw

Kelkan ihmettelyä (kuva Mari K.)

Tänään noudatin kapulan kahdesti nurmikolla. Lysti oli tosi vauhdikas, myös palatessaan. Poissa oli kapulan tapposaalistukset, haukkumiset, tiputtelut ja puolen metrin päähän jäämiset. Huoh.

Illalla ajoimme vieraammalle kentälle. Siellä seuruutin narupallopalkalla pidemmän pätkän. Luoksetulon teetin ensin luokse, sitten pysäyttämällä ja siitä perille. Oli upea! Nouto ilman hillumista oli samaa tasoa kuin keväällä ennen kapulan kolahdusta. Lysti laukkasi kapulalle, mutta palasi reippaalla ravilla häntä pystyssä. Kaukojen istu-maa olivat hyvät n. 10 metristä. Paikkamakuu kesti 3 min 15 sek. Koira tipahti lonkalle, senkus tipahtaa. Ehkä se on rentoutumisen merkki. Kunhan pysyy maassa.

Tänään tuumiskelin luonnetestiä. Yhteenvetona muotoilin mieleeni: “Lystissä on toimintakykyä, jos se ei säikähdä. Valitettavasti se säikähtää aika helposti.”

Toistan itseäni (aiemmista kommenteista), mutta laitan silti tähän vielä luonnetestin haalariosuuden reaktion. Oletan, että siitä näkyy yksi syy, miksi tuomarit totesivat, että “sen mielettömyyden” täytyy näkyä jossakin. (Tehotoistoa taas, mutta: “Älä ole huomaavinasi” tai “Leikitä sitä” eivät tepsi tuossa kohtaa. Ja toko-kokeen voi todella pilata musta roskasäkki tai tuulessa pullisteleva toimitsijateltta.) Mainittakoon myös, että tuon jälkeen tynnyrin kolina sai taas lähdöt aikaiseksi. Erikoista, että näidenkin jälkeen se palautui ja pimeä huone meni erinomaisesti.

P.s. Katsoin luonnetestisäännöistä, että “normaali” säikähdysreaktio on 2 m järkevä pako ja sen jälkeen kääntyminen kohti pelotuksen aiheuttajaa.

Luonnetestissä Hgissä, Söderholmin ja Haanpään arvioinnissa. + 24 ja aurinkoista. Kerron ensin miten koe meni minun näkövinkkelistäni, sitten tuomarien arvion ja lopuksi omat ajatukseni.

Aluksi Söderholm kyseli Lystistä ja paijasi sitä sitten. Lysti tykästyi häneen heti. Leikissä Lysti puri puukeppiin, irrotteli otettaan, välillä veti paremmin vastaan ja murisi, kun S siveli kädellä sen päätä. Lysti ei oikein syttynyt, mutta ilmeisesti tarpeeksi, joten mukanani ollutta leikkipatukkaa ei tarvittu.

Kelkkakokeessa Lysti höristi korvansa heti kelkan nähdessään. Se murisi ja haukkui karvat pystyssä, pysyi minun ja kelkan välissä, kunnes aivan lopuksi väisti. Haistelemaan ihan kiinni se meni vasta, kun otin itse askeleen kohti kelkkaa. Kävelykierroksella se ei pelännyt, tutki tipahtaneen lakin.

Sitten ilmiömäiset näyttelijäntaidot omaava naistuomari tuli meitä uhkaamaan. Lysti haukkui, murisi edessäni ja piti tädin loitolla. Kun hän lopetti hyökkäyksensä, Lysti oli kaveria.

Haalaria Lysti säikähti niin, että hyppäsi liki metrisen metallisen putken yli, säikähti sen räminää ja panikoi entistä enemmän. En uskaltanut laskea irti, ettei juokse ties minne. Tuomari otti hihnan minulta ja testi jatkui. Tynnyrin räminä ei sen jälkeen helpottanut yhtään, Lysti veti nelivetoa joka suuntaan. Sitten se vähän rauhoittui. Uusintakierroksella haalari hirvitti, mutta ohi päästiin. Tynnyrin lähelle ei ollut menemistä. Tämän jälkeen sain rauhoitella koiraa, kävimme kauempana kävelemässä.

Pimeässä huoneessa oli pressu, metallia ja puutarhatuolin patja lattialla. Huoneiden perällä istuin minä. Lysti tuli ripeästi, haisteli ensin tuomarin ja jatkoi sitten suoraan luokseni. Olin ylpeä ja yllättynyt! Siitä löytyi potkua tuollaisten koettelemusten jälkeen.

Seinään se piti jättää metalliketjuun, jonka kilinä vei parhaat mehut. Miestuomarille se ei puolustautunut mitenkään. Oli hänen kanssaan ystävä heti, kun tämä lopetti uhkauksensa.

Sitten oli laukaukset. Ensimmäisestä Lysti ryntäsi hihnan päähän, eikä toista ammuttu. Sen jälkeen sai(mme) taas rauhoittua.

Arvostelu:

Toimintakyky: Kelkan Lysti selvitti, pimeä huone meni erinomaisesti. Mutta muutamissa kohdissa “ei ole mitään järkeä sen toiminnassa”, “menee täysin pieleen”. Koska erikoiskokeet ja puolustushalu olivat hyviä, kohtuullinen +1. (Kerroin 15 = +15)

Terävyys: Erikoiskokeessa laimea: +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Helpotus. (x 1 = +1)

Puolustushalu: +3 kohtuullinen, hillitty, “just kuten kuuluu”. Lysti otti vahvasti kantaa naisen hyökkäykseen ja palautui hyvin. (x 1 = +3)

Taisteluhalu: Leikki ei ollut kummoinen, mutta taistelu näkyi kelkalla ja “jos taistellaan jotakin vastaan ja jossakin”. Kohtuullisen hyvä + 2. (x 10 = +20)

Temperamentti: Heilui laidasta laitaan erittäin vilkkaasta flegmaattiseen ja kaikkea siltä väliltä  -1c impulsiivinen. ”Se ei ole terve temperamentti. missään tapauksessa.” (x 15= -15)

Hermorakenne: -1 vähän hermostunut, mutta normaalitilanteessa hallitsi kaiken hyvin. (x 35 = -35)

Kovuus selkeästi pehmeä -2, muistaa kaiken epämiellyttävän. (x 8 = -16)

Luoksepäästävyys:  Alkuun jo kaveria, eikä hyökkäysten jälkeen tai muuallakaan ollut ongelmia +3. (x 15 = +45)

Laukaukset: Näkyi jo yhdellä laukauksella: laukausaltis. (Paukkuarka koira menee ihan hyytelöksi, Lysti ei ollut niin paha.)

Saldo +18.

Omat tunnelmat: Laskin kotona pisteitä, oletin että menevät miinukselle. Lysti yllätti positiivisesti luoksepäästävyydellään, kelkkakokeessa, meitä puolustaessaan ja pimeässä huoneessa. Negatiiviset puolet tiesinkin. Tuomarit olivat asiantuntevia ja ottivat Lystin reaktiot huomioon, joten se sai tehdä palautuslenkkejä. Ei kuulemma ole helppo koira, moni olisi jo todennut ja luovuttanut, että on liian iso haaste. S kunnioitti suuresti ja H nosti hattua, että olen vienyt kaveria eteenpäin. Lysti on nyt virallisesti haasteellinen. Olen helpottunut.

P.s. Lapsi videoi alueen talossa. Juuri naisen hyökkäyksen aikana lapsi etsi minua toiselta puolen taloa, joten sitä ei ole videolla. Ottaa päähän, kun juuri siinä Lysti olisi loistanut. Onneksi kukaan ei ollut arvioimassa luonnettani paluumatkalla.

Tänään uimme ja nautimme hyvästä kesäilmasta. Iski haikeus, koska tällaista ei loputtomiin riitä. Tuuliselle hiekkarannalle otin pokkarin kuten eilenkin. Niin kai se menee, että paras kamera on se, joka kulkee mukana. Ja turha on jälkikäteen itkeä kameran nopeuden perään.

Agilitykentällä otimme A:lla kontaktit namialustan kera. Hyppyjä oli valmiina ennen ja jälkeen A:n, joten vauhtiakin saatiin. Pystyhäntäni (viittaus ed. kuvaan) pysyi paikoillaan namit syötyään, vaikka liikuin seuraavan esteen taakse. Myöskään ohijuoksut eivät haitanneet. Kiinnitin erityistä huomiota iloiseen käskytykseen. Puomilla sama yht. x 2. Keinulla Lysti liu’utti taas takajalkansa pois keinulta, joten siihen otin namialustan tueksi. Sitten koiruus kesti. Näitä yhteensä 4. Seuraavaksi pyritään namialustasta eroon. (Ihan kuin olisin ennenkin noin kirjoittanut.)

Pujotteluun koirani sai kipaista hypyn kautta ja 90 asteen kulmista. Avopuolelta se kerran sujahti toiseen väliin. Kun skarppasin ohjaustani, homma toimi. Yht. 3 toistoa. 

Hypyillä treenasimme “oikea”, “vasen” ja kierrot. Ne sujuvat. Kokeilin x 1 ”layerointia“, mikä pelitti hyvin. Sitä jatkossa lisää. Koska ottoja oli niukalti, ei aikaa paljon mennyt. Vaikka on jo viilentynyt, niin 24 varjossa on ihan kohtalaisesti. Varsinkin auringossa.

Kun on ilman lämpö 24, veden vähän enemmän, aurinkoista, mukava tuuli eli vaahtopäitä, niin on mentävä uimaan. Olen aina pitänyt tuulesta. Pienenä oikein metsästettiin vaahtopäitä, joita ihan pieni puhuri ei saa aikaiseksi. 

Aluksi Lysti ui yksin lelun perässä, sitten liityin kaveriksi. Se kipusi vedessä päälleni, joten sai jäädä rannalle. Siellä se vonkui perääni, kunnes sovitusti lapsi laski sen irti uutta kokeilua varten. Voi että se tuli läpi tyrskyjen luokseni hirmu totisena! En antanut sen nyt pelastaa (itseään), vaan innostin, että palataan rannalle lapsen luo ja silloin se lähti uimaan vierelläni - hetkeksi. Jäin nimittäin auttamatta jälkeen, vaikka kokeilin vaikka mitä uimatyylejä. Kroolia en osaa kunnollisesti, enkä ollut arvannut, että vain sillä pysyisin (ehkä) koirani rinnalla.  On se nopea uimaan, en olisi uskonut!   Tämän jälkeen Lystin vierellä uiminen onnistui hyvin ilman päämääriäkin, välillä sillä oli lelu suussa, välillä ei. Aallot olivat niin isoja, että välillä koira hävisi laineen taakse. Oli kivaa! 

Alla on tuoreita kuvia, joko minun tai lapseni ottamia. Klikkaamalla ne suurenevat.

- “Melkoranta on tänään estynyt, hänen sijaisenaan toimii Räisänen. Ole hyvä, Räisänen.”

- “Ei kahta sannoo, Melekoranta on raveissa, ei eppäilystäkää. Kiskasta tähän nyt minut melekein pystymetästä. Ai mitä? Ai tulloo ulos jo? Hyvää huomenta Mikkelistä. Täällä pyörii agilitykisat kahdella kentällä yhtä aikaa. Lämpötila on 25 astetta, on selkeää, ei vielä sellaista hellettä kuin Suomessa on viime aikoina totuttu pitämään.”

- “Lysti on toinen kisaaja ja istuu tuolla omistajansa vieressä ihan väsähtäneen turistin näköisenä. Nyt tulee edellinen koira ulos ja Lysti villiintyy. Elikko kiskoo kentälle takatassujensa varassa hihna kireällä. Se istuu lähtöön. Näin startataan, Lysti on vauhdissa eikä äskeisestä tyyneydestä ole tietoakaan. Ensin hyppy… toinen ja ollaan jo putkessa. Tämän jälkeen muuri ja kolmella seuraavalla hypyllä kierretään takaisin putkeen. Kolahdus kuuluu, Lysti tiputtaa riman! 5 virhepistettä. Putkesta käännytään takaisin puomille. Alastulokontaktin Lysti hyppää yli, nyt on jo 10 virhettä. Seuraavana hyppy, jonka takaa kaukaa, omistaja ohjaa Lystin U-putkeen ja sinne koira vilahtaa. Ohjaaja oikoo ja pääsee kutsumaan Lystiä putkesta renkaan toiselta puolelta. Lysti mallaa sivuaskelia, mutta hyppää epäröinnin jälkeen renkaan läpi. Sitten on keinu, omistaja menee vierellä ja no nyt! Lysti hyppää kesken kaiken pois, mutta kiipeää uudelleen ja ottaa kontaktin. Tämän jälkeen on U-putki, jonka kauimmaiseen päähän pitäisi koira saada. Ei onnistu, koira livahtaa väärään päähän ja siinä sitä ollaan. Hylky. Ei tämä kyllä ole mistään ollut kotoisin muutenkaan. Seuraavaksi A, jolla kontaktit hyvät ja taas hyppy, sieltä kepeille. Lysti aloittaa hyvin, mutta kolmannelta kepiltä karkaa haukkumaan ja haistelemaan hyppynumeroa. Kutsusta se aloittaa kepit alusta ja pujottelee erehtymättä loppuun saakka. Kaksi hyppyä vielä ja maalissa ollaan. No olipas huitaisu. Etsitään nyt omistaja käsiin.”

- “Mitäs sanot radasta? Hylky tuli.”

- “Pelkäsin etukäteen, että Lysti on liian löysä helteen takia, mutta turhaan. Riman se pudotti ensimmäisen kerran elämässään, toivottavasti ei toistu. En tiedä häiritsinkö putkeen käskemällä. Puomin kontaktivirhe ottaa päähän. Putkeen lähetys pitkästä matkasta onnistui ja ilahdutti. Keinun keskeytys harmittaa. Se taisi tehdä viime kisoissa saman, olisiko kaikki vieraat keinut vielä hirveitä. Putken väärään päähän irtoamista ihmettelin. Olisiko Lysti hakenut sokkokulman? Kepeiltä numerokyltille irtoaminen oli kyllä täysi show, ei se minusta paineistunutkaan ollut. No, eipä jäänyt harmittamaan liian hyvän radan hylkäys. Iloinen olen Lystin innosta. Ja siitä, että että se oli radan ulkopuolella kuin viilipytty.”

- “Mitä seuraavaksi?”

- “Huomenna kaksi agilityrataa. Jos on tosi kuuma, jätetään yhteen. Ei ole kuin parannettavaa.”

Loppuun laitetaan vielä arkistosta tuoreita, eilisiä uintikuvia. Lysti taisi päästä uimisen jujusta kiinni. Se haki kaikki kelluvat (=myös heittämättömät) kepit oma-aloitteisesti. Katsoi, sanoi “uiui” ja molskahti menemään.

Keppiä hakemassa

Tassumoottorit käynnissä :)