Kolmiokorvat

Tuohon tapaan kommentoitiin luonnetestissä Lystin pehmeyttä ja lause sai tänään vahvistusta.

Tapasin Kokkosen Tuijaa. Hän teki sellaisen agilityradan, missä minun ei tarvinnut juosta ja hän ystävällisesti hoiti kantamisenkin. Rata oli kiva: Pääsin treenaamaan takaakiertoa ja niistoa, erilaisia kepeille lähetyksiä, välistävetoa, vastakkaista kättä ja leijeröintiä (pujottelussa onnnistuen). Tuli vinkkejä siihenkin kuinka radan ohjausta kuuluu miettiä. Varsinkin treenin alku meni onnistuneesti ja tapaaminen tuli tarpeeseen monessa mielessä!

Muttamutta: Ohjaan Lystin keinulle sanalla “keinu” eikä “kiipee” kuten muille kontakteille, jotta sillä olisi mahdollisuus erottaa ne toisistaan. Tänään se silti kapusi keinulle poikkeuksellisen reippaasti, luuli ilmeisesti puomiksi. Keinu oli herkempi kuin kotihallissa, kääntökohdassa Lysti säikähti, ei pysähtynyt alastulolle vaan otti lentokeinun ja bonuksena sai ylös nousevasta keinusta takalistoonsa. Tämän jälkeen sain sen keinulle uudelleen. Sitten se ei enää voinut mennä edes muutaman metrin päähän kidutuskeinusta. Keinu siirrettiin sivummas, olihan jo onnistunut toisto takana.

Seuraavalla radalla minä onneton törmäsin estesiivekkeeseen, joka römähtäen kaatui. Tämä oli Lystille viimeisin silaus. Sillä meni toimintakyky, häntä laski ja syliin teki mieli. Narupallo ei kelvannut, mutta broileri upposi. Nyt pelotti jo hyppyesteetkin eikä höntsäilytauko auttanut. Koiran kuppi oli nurin, muumit paenneet laaksosta, inkkarit tippuneet kanootista, maito maassa, hissi lakkasi kulkemasta ylimpiin kerroksiin, ym. vertauskuvat. Pari onnistunutta hyppyä saatiin ulko-ovelle päin ja lopetettiin harjoitus siihen, koska Lysti ei toipunut. Ulkona koira kirmasi vapautuneena. Tuija antoi jatkotreeneihin eväitä - hyvä että on nyt kätevä rata, jota voi variaatioineen treenata.

Jäi Lystin reaktio kaivelemaan. Kotimatkalla mietin mikä olisi järkevintä, pitäisikö käydä hallilla “neutraloimassa” muistot. Huono puoli olisi se, että jos koira olisi samanlainen, niin ikävää fiilistä vahvistettaisiin. Toisaalta jos juoksut alkaa (niitä olen odottanut alkavaksi, jotta menisivät yhtä aikaa selän parantamisen kanssa), niin sitten on pitkä tauko ja viimeisin kokemus agilitysta ikävä.

Sain houkuteltua lapseni tällä kertaa kahvilapalkalla hallille. Lysti hyppeli pihalla ja hallissa innosta. Ensin otettiin hyppyjä, koska varmistelin koiran nupin tilanteen. Tein 3 esteen serpentiiniä päällejuoksusysteemillä x 3. Koiran into ja hyppykyky olivat palautuneet. Sitten kiipeilytin keinun yhteensä 6 kertaa, Lysti kiipesi sille rohkeasti, mutta oli keinun päällä vähän varovaisempi kuin normaalisti. Kaksi viimeistä keinua mentiin niin, että heilutin lelua keinun päässä, lapsi piti Lystiä kaulapannasta ja vasta kun se hyppi ja vinkui, päästi keinulle.

A:n kiipeilytin kahdesti, koska siitä Lysti pitää. A oli keinun vieressä ja nyt Lysti olisi hinkunut keinulle, joten jouduin kuljettamaan sen A:lle ohi keinun kaulapannasta pitäen (hyvä). Loppupalkkaus oli yhtä riehakas kuin väliosioissa. Siihen lopetettiin touhu ja kauhea ahdistus hellitti ainakin itseltäni.

Kaikki on edelleen noin herkässä. Ei Lystin perusluonne muutu mihinkään ja on ihan ajan kysymys milloin se säikähtää niin paljon, että agilitykin loppuu. Treeneissä joutuu välillä keskittymään aivan muuhun kuin pääasiaan. Tässä on käyttölinjainen malinois tai tervu ollut hyvän aikaa mietinnän alla. Selän takia olen miettinyt rotuvalintaani, mutta jos ja kun kerran saalispalkalla retuuttaminen ei ole välttämätöntä aikuisella koiralla, niin eiköhän se ole siinä.

7/10 kisoissa, kuva Mika Virtala

Aloin olla epävarma muistaako Lysti enää agilitya, joten hallille oli lähdettävä. Pakkasta oli muikeat 15 astetta. Koiran lisäksi raahasin ja lahjoin kaverikseni (kantajaksi) poikani. Lysti pomppi yläpystyä tajuttuaan missä ollaan, se oli kerrassaan riemuissaan!

Eniten minua epäilytti keinu, joten se mentiin x 6. Lysti meni sen tuttuun tyyliinsä: ravaa innokkaasti keskikohtaan, missä odottaa keinun kääntymisen, minkä jälkeen pysähtyy alastulokontaktille, mistä vapautan narupallolle. Lystihän on väärin opetettu, pitäisi juosta loppuun saakka täysillä, mutta en sen arkuuksilla sitä paremmaksi ole saanut. (Enkä alun perin osannut sellaiseen kiinnittää huomiota.) 

Kepit pujoteltiin kahdesti. Huomasin Lystin tassujen luistavan sivulle, plääh, joten pujottelu oli siinä. A:n koiruus kiipesi kahdesti, hyvin oli 2o2o-kontakti muistissa. Kahdella esteellä (korkeus 30 cm) hyppyytin kerran oikean ja vasemman sekä kerran päällejuoksun. Sitten oli jo näpit jäässä ja epävarmuus hellittänyt, joten lähdettiin kotia.

Yksi väliepisodi sattui. Hallin toisella puolella joku kolautti oven. Lysti juoksi oman hallin ovelle “nyt riitti” olemuksestaan huokuen. Ei me sellaiseen lopetettu, narupallo ja kananugetit tekivät tehtävänsä ja päästiin takaisin vauhtiin.

Muoks: Unohdin mainita, että kävimme eilen jäällä. Lunta oli vajaa 10 cm eli oli yhtä ihanteellista kuin kevätjäillä. Kuu mollotti ja vaikkei vielä täysikuu ollutkaan, siitä tuli varjot. Ketään muita ei ollut, joten Lysti sai juosta ympäriinsä ihan vapaasti. Voi miten oli kaunista ja rauhallista.

Edellisen kirjoituksen jälkeen skarppasin luoksetulossa ja otin seuraavana päivänä systeemin kahdesti niin, että koiruus kuunteli käskyt eikä karannut palkkaamaan itseään ennenaikaisesti. En tehnyt mitään eri lailla, mutta ehkä “nyt tehdään kunnolla” -asenteeni huokui? Sama iloinen ja odottava fiilis säilyi Lystillä, mikä oli parasta. Metallikapulaan ei olla kajottu, koska sen välttämättömyydestä en ole vakuuttunut. Kaukoja on treenattu lähietäisyydellä, tulee samalla hyvää jumppaa Lystikille. Tontut kävivät tuomassa ennakkoon Lystille tornado-aktivointilelun, jonka se taisi samana iltana pähkäillä selväksi.

Lenkkikäyttäytymiseen olen kiinnittänyt erityistä huomiota. Taskussani on marketista ostettu pahviin kiinnitetty metallikaulain eli räminäpurkin pehmennetty versio. Ravistin sitä max 5 kertaa, kun koira ei “nätisti”-käskystä välittänyt. Se tepsi ja olen erittäin tyytyväinen Lystin hihnakäytökseen.

Lannerankani magneettikuvista löytyi mm. välilevyn pullistumat ja vahvaa “degeneroitumista”. Löydökset selittävät säteilykivun, mikä loppuu pullistuneen välilevyn kuihtuessa. Aikaisempi hoitolinja pääosin säilyy liikuntasuosituksineen ja rajoituksineen. Samalla yritetään estää luisten muutosten eteneminen. Surullista - vielä lokakuussa luulin olevani terveselkäinen. Jos olisin agilitykoira, olisin juuri aloittanut varhaiseläkkeen. 

Lapsi löysi mukavaa 80-luvun musiikkia. Olisi sopiva kipale agilitykisojen taustamusiikiksi, mutta mielestäni sopii nykytilanteeseeni. Sen voi kuunnella täällä.

Tänne tuli 20 asteen pakkanen. Lystin tassujen kanssa olen nyt tarkka. Viime talvena anturoihin tuli rekikoirien kylmähaavaumat, joita yritän tänä talvena välttää. Jos koira nostelee tassujaan, niin lähdetään oitis kotia kohti. Vauvojen sinkkivoidetta sivelen tassukarvoihin, jottei lumi paakkuuntuisi niin pahasti. Karvojen lyhentäminen ei auttanut. Tossut on ostamatta. Viime talviset fleece-töppöset olivat surkeat ja seuraavat jäätyivät kopiseviksi pakkasella. Olisi varmaan tilattava ihan oikeat rekikoirien kengät.

Eilen tokoilimme sisällä. Tunnari oli hyvä, tällä kertaa kellotaulun malliin 1 + 6. Sitten löysin metallikapulan. Lysti ei siitä pidä. Laitoin sen maahan ja pyysin hakemaan. Koira haisteli ja käveli pois. Innostin, millä Lysti alkoi haukkua ja tehdä tappohyppyjä kapulan viereen. Sitten se kaapi ja heitteli tassuillaan 1×2.5-metrisen käytävämaton kapulan alta toisen maton päälle. En saanut sanotuksi mitään, koska tuijotin huvittuneena näytöstä. Maton hävittyä Lysti alkoi raapia parkettia kapulan alta. Havahduin ja otin kapulan pois. Näytin kädessäni ollutta juustomöllykkää ja ehdotin “hae”, turhaan. Avasin Lystin suun varovaisesti, jolloin se otti kapulan ja tuli nättiin luovutusasentoon. Ilme oli “inhoan tätä kapulaa senkin ämmä”. Tein vielä pari lisää niin että kapula oli käsivarren mitan päässä ja pyysin koiraa hakemaan. Nätisti Lysti sen otti juuston himossaan. Tähän otan kyllä sanaksi “metalli”, jottei puukapulan nouto pilaannu. Ehkä harjoitellaan talven ajan vain metallikapulan pitoa superpalkalla. Itse nouto on opetettava korkeassa vireessä, muuten siitä tulee innoton eli kauhea.

Illalla Lysti sai paikkamaata ruuan odottamisen ajan. Nätisti pysyi.

Tänään otin yhden luoksetulon. Tarkoitus oli tehdä molemmat pysähtymiset takapalkalla. Lysti seisahtui yhdestä hypystä, painui bortsumaiseen vaanimisasentoon ja odotti pari sekuntia vapautusta. Sitä ei kuulunut, jolloin koiruus käännähti iloisesti häntä pystyssä, haki narupallon ja iloisena kirmasi ympäri hankea. Olisi pitänyt kieltää, mutten ehtinyt. Uusiksi en ottanut, koska olin itse jo jäässä. Ensi kerralla treenaan kestoa, lupaan. Toisaalta tällaista on hömpsöttelytreeni, kun ei ole tavoitteita.

Treenin vähyys ei juuri Lystissä ole näkynyt. Tosin viime päivinä sitä on pitkästä aikaa kiinnostanut talutushihnassa roikkuminen varsinkin loppulenkistä tai ”nätisti”-pätkän jälkeen. Siksi tokoilimme lumisella pikkutiellä ja nurmikolla. Oli kiva ilmakin, muutama aste pakkasta, tyyntä. 

Seuraamiseen kuului käännökset, hidas kävely, sivuaskeleet. Koira piti kontaktin ja paikan. Seuraamisesta seisahtuminen, maahanmeno ja istumaanmeno olivat ensiluokkaisia eli nopeita ja oikea asento joka kerta. Luoksetulon seisahdus oli välitön, maahanmeno myös, vauhti kovaa laukkaa. Kaukokäskyt 10 metristä takapalkalla maa-istu napakat, takapuoli ei inahtanutkaan paikoiltaan. Paikkamakuussa olin kulman takana noin minuutin. Olin niin, että näin juuri etutassut. Niiden perusteella koira ei liikkunut. Palkkasin 1-3 liikkeen välein narupallolla, Lysti pitää kiinni kädensijasta ja antaa pallon hakata kylkiinsä. Sopii minulle vaikkei vastavuoroista leikkiä tuekaan, mutta ei siihen ole mahdollisuuksiakaan.

Ostin Lystille lasten leluosastolta 2-metrisen pehmokäärmeen. Lysti on toistaiseksi vain tökkinyt sitä kuonollaan, sisältöön se ei ole vielä käynyt käsiksi.

Tokoiltu on minimaalisesti. Eilen seuruutin sivuaskelia ja peruuttamisen. Maasta kutsuin koiran sivulle eli siinä oli luoksetulon loppu. Yksi tunnari sisällä oli virheetön, haistelu ja kapulaote ensiluokkaista. Tänään otin kaukojen istu-maahan-istu 10 metristä. Ei pitäisi pitää etupalkkaa, koska koira loikkasi maihinmenossa metrin eteenpäin. Milloinkahan uskon itseäni? Seuraamisesta istumisessa koiruus lakosi maihin x 2. Yhden teetin hidastamalla ja sen jälkeen pidin leukani ylhäällä käskyttäessäni. Näin tuli varmoja istumisia. Paikkamakuu oli minuutin mittainen. Kauemmin en raskinut koiraa hyytävässä viimassa makuuttaa.

Kivaa on se, kun sanon “tokoillaan”, niin Lystikki alkaa pörrätä innostuneena edessäni: “Milloin lentää narupallo?” Ehkä vietinnostoprojekti alkaa toimia. Toinenkin hauska ennakointi löytyy. Eilisiltana sanoin: “Tehdäänkö tunnari?” Lysti kipaisi lapsen huoneeseen. Rutiiniimme kuuluu käskytys sinne kapuloiden järjestelyn ajaksi. Pitänee harkita tämän rituaalin purkamista.

Ulosmenossa käsken Lystin istumaan ja vasta vapautuksesta saa lähteä. Samoin teen ulkona ennen irti päästämistä. Vahvistan agilityn lähdössä pysymistä näin. Agilitya olen harrastanut videoita katsomalla, jospa niistä tarttuisi jotakin päähän.

Lystin “selkäköyry” eli se, ettei tule ihan normaali notko, on mielestäni hävinnyt. Sen liikkeissä en ole huomannut mitään oireita. Ft:n ohjeiden mukaan jatketaan jumppaa ja venyttelyä. Kaatumisista tuli mieleen, että vetihän se nurin yksissä agi-harjoituksissakin. Sen vaikutukset?

Viime kirjaamisen jälkeen tervehtymistaika raukesi takareiteni hermosäryn palattua keskiyöllä. Onneksi edes lievittymisvälähdyksiä alkaa olla. Kolmansiin agi-kisoihin osallistuminen on nyt peruttu. Hirmuinen hinku on radalle, joten peruminen oli vaikeaa vaikka maalaisjärjellä ajateltuna ilmiselvää. Jo 500 m autolla-ajon jälkeen pitää asentoa alkaa vaihdella, kävelyssä askelpituus on normaalia lyhyempi eikä lyhytaskelinen hölkkä onnistu (tärinä). Pitäähän radalla voida luottaa omiin jalkoihinsa. Sitä paitsi s-lomalaisena on moraalinen velvoite yrittää toipua eikä rassata itseään. Jospa tammikuussa?

Olen ehtinyt ajatella kuinka selkäni ei parane, välilevytyrä leikataan, saan multiresistentin sairaalabakteerin selkäytimeeni, mikä on kohtalokseni ja teho-osastolle hyvästelemään laskettu Lysti joudutaan ampumaan mahani päälle, koska ei laske piuhojen irrottajia sänkyni luokse. (Amélie-elokuvan nähneet tietävät kuinka pitkälle ajatukset voivat kulkea.) Tämä pitkälle hiottu ajatusketjuni, josta puuttui enää virsivalinnat, keskeytyi eilen alkuunsa. Sain kuulla, ettei näillä löydöksillä selkääni lähestytä veitsen kera.

Fysioterapian jälkeen kävelin lähes normaalin mittaisilla askelilla kivuitta, se oli taivaallista! Moisesta “revittelystä” huolimatta tyrä ei kostanut tänään. Koska liikunta on minulle suotavaa ja Lystin selän köyry oli laskeutunut, oli käväistävä agi-hallilla. Hain lapsen koulusta kantajakseni. Lupasin ottaa iisisti ja keskeyttää heti, jos kumpikaan koirakon jäsen näyttäisi tai tuntisi kipua tai jäykkyyttä.

Koira oli riemuissaan hallin pihalla. Lapsi laittoi 3 hyppyestettä, rimakorkeus oli n. 20 cm. Palkkana oli narupallo. Kokeilin muistaako Lysti takaakierrot kera twistin x 1 ja pakkovalssin x 1. Muisti. Harjoiteltiin agi-videon yllyttämänä uutena päällejuoksu x 3 eikä koira ollut moksiskaan. Ennakoiva valssi (x 3, koska ensin kaarre venähti), backlap x 2 ja jaakotus x 1 per puoli muisteltiin myös. Teki yhteensä n. 20 hyppyä apuhyppyineen. Lopuksi Lysti kipusi keinun kolmesti ja siinä treeni oli. Ehkä olisi kannattanut tehdä vain jotakin tiettyä, mutta teki mieli tehdä noin ja rataharjoituksessa sekalaista ohjausta vasta olisi ollutkin.

Tämän päivän tokoiluun kuului minuutin paikkamakuu, Lysti pysyi vaikka kävin avaimilla sisällä. Luoksetulossa otatin pelkän pysäytyksen ja sitten pysäytyksen + maahanmenon. Jälkimmäisin on upea. 

Otsikkoon vielä. Toivon ettei toipumisen alku raukea klo 24. Erään hurmaavan sadun kohtauksen voi silti klikata katsottavakseen tästä.

Tilanteeni suhteen ei ole tapahtunut edistymistä.  Ulkona käymme pari kertaa päivässä ja sisällä yritän keksiä aivojumppaa. Lysti ottaa päikkäreitä kanssani ja makoilee rauhallisesti.  Onneksi myös lapsi Lystikkiä ulkoiluttaa ja jaksaa sen kanssa peuhata.

Lysti on edelleen pujotellut muutaman sentin levyistä kujaa. Narupallo on valmiina odottamassa tai heitän lopuksi palkaksi. Lysti ei enää hämäänny siitä, etten kulje koko matkaa vierellä vaan pujottelee loppuun saakka. Lumi tuli viime yönä, joten ulkopujottelut ovat vissiin tässä tältä syksyltä.  Tästä klikkaamalla näkyy video eiliseltä.

Eilen tokoilimme vähän välikössä: Ensin seuraamista pienillä siirtymillä. Otin kaksi luoksetulon pysäytystä: ekalla pysähdys ok, toisella venähti vähän. Maihin en käskyttänyt.

Tänään kävimme hiekkakentällä. Lumen alla maa oli paikoitellen ihan jäässä, Lysti kellahti nurin. Olimme sitten kentän laidalla. Teetin lyhyitä seuraamisia ja siitä peruutuksia, Lysti istuu parin peruutusaskeleen jälkeen. Toisaalta juuri sellaista on keittiön matolla harjoiteltu. Seuraamisesta seisahtumisessa koira jäi istumaan x monta, otin pysähtymisen erikseen ja sen jälkeen se osasi seista. Seuraamisesta istumisessa (liekö oli järkeä ottaa heti perään) koira meni maihin. Uusinnoilla vähän hidastaessani se istui. Pari onnistunutta toistoa ja koira sai riehua narupallon kera. Nopeasti liikkeet näköjään unohtuu!

Kotona on tehty tunnaria ja kaukoja. Yritin saada Lystin takajalat tasapainolaudalle. Lysti tälläsi laudalle aina etujalat, sitä liikettä on joskus tehty. Vaihdoin tempun tähän tuttuun, koska Lysti oli niin skarppi ja tohkeissaan. Sitä paitsi liike voisi mahdollisesti heikkoa etupäätä auttaa. Videolta  *klik* voi huomata, että olen alkeistasolla tässä hommassa. Harmitukseksi sattui videolle sininen purulelu tasapainolaudan eteen, mutta menkööt.

Syysillan kuva:

Ärtynyt iskiashermo ei hoidoista välitä vaan askelpituus on lyhyt ja …seestä koko elämä. Itsesyytökset ovat kukkeimmillaan, koska en älynnyt aiemmin tilanteen vakavuutta.

Metsään ei ole asiaa, koska siellä on liukasta enkä pääse ylämäkiä. Tänään Lysti sai pujotella 3 cm kapeaa kujaa, ideana lisätä nopeutta (saada melomistyyli myös suorille kepeille) ja itsenäisyyttä. Vein lelun keppien taa palkaksi (koska en pysty sivulla juoksemaan, valivali nyyskyhyy). Ensimmäisellä Lysti pujotteli vain kaksi keppiä oikaistessaan ja kaahatessaan innoissaan lelulle, palkkasi itsensä upeasti. Toisella otin muutaman kepin etumatkaa, kiritin sivulta ja heitin lelun keppien taakse palkaksi. Pari kertaa Lysti kääntyi katsomaan minne jäin, mutta sitten pujotteli loppuun palkalle. Hyvä treeni itsenäisen pujottelun kannalta.

Löysin metsästämäni kappaleen. Jotenkin sen sanat osuvat nyt kohdalleen. Tämän bloggauksen otsikko on tarkoitettu koiralle, itse kuunteluelämys sanoineen on tässä.

Koirarintamalla ei paljon tapahdu. Ohjaajasta todettakoon, että hermosäryn nujertamiseksi aloitettiin uusi kipulääke. Tarkistin, että mikään lääkearsenaalistani ei kuulu doping-aineisiin. Edistystä on se, että tänään vihlonta ei ole mennyt niin alas takareiteen kuin eilen.

Paikkamakuun Lysti teki ulkona, kesto noin 1 min. Perusasentoa ja kaukoja on harjoiteltu. Lysti nousee seisomaan nyt metrin päästä, mutta vähän hutera on siirtymä ja asento. Tunnarin otin videolle *klik* kahteen otteeseen. Ehkä Lystiin iski ramppikuume, koska sellaiset virheet ikuistuivat, mitä en ennen muista nähneeni. Toisessa se tiputtaa kapulan ja toisessa siirtää vääriä kuonollaan. En silti teettänyt kolmatta yritystä saadakseni tänne virheetöntä versiota. Tämä on kuitenkin päiväkirja eikä koira- ja ohjaajamainos.