Kolmiokorvat

Tuohon tapaan kommentoitiin luonnetestissä Lystin pehmeyttä ja lause sai tänään vahvistusta.

Tapasin Kokkosen Tuijaa. Hän teki sellaisen agilityradan, missä minun ei tarvinnut juosta ja hän ystävällisesti hoiti kantamisenkin. Rata oli kiva: Pääsin treenaamaan takaakiertoa ja niistoa, erilaisia kepeille lähetyksiä, välistävetoa, vastakkaista kättä ja leijeröintiä (pujottelussa onnnistuen). Tuli vinkkejä siihenkin kuinka radan ohjausta kuuluu miettiä. Varsinkin treenin alku meni onnistuneesti ja tapaaminen tuli tarpeeseen monessa mielessä!

Muttamutta: Ohjaan Lystin keinulle sanalla “keinu” eikä “kiipee” kuten muille kontakteille, jotta sillä olisi mahdollisuus erottaa ne toisistaan. Tänään se silti kapusi keinulle poikkeuksellisen reippaasti, luuli ilmeisesti puomiksi. Keinu oli herkempi kuin kotihallissa, kääntökohdassa Lysti säikähti, ei pysähtynyt alastulolle vaan otti lentokeinun ja bonuksena sai ylös nousevasta keinusta takalistoonsa. Tämän jälkeen sain sen keinulle uudelleen. Sitten se ei enää voinut mennä edes muutaman metrin päähän kidutuskeinusta. Keinu siirrettiin sivummas, olihan jo onnistunut toisto takana.

Seuraavalla radalla minä onneton törmäsin estesiivekkeeseen, joka römähtäen kaatui. Tämä oli Lystille viimeisin silaus. Sillä meni toimintakyky, häntä laski ja syliin teki mieli. Narupallo ei kelvannut, mutta broileri upposi. Nyt pelotti jo hyppyesteetkin eikä höntsäilytauko auttanut. Koiran kuppi oli nurin, muumit paenneet laaksosta, inkkarit tippuneet kanootista, maito maassa, hissi lakkasi kulkemasta ylimpiin kerroksiin, ym. vertauskuvat. Pari onnistunutta hyppyä saatiin ulko-ovelle päin ja lopetettiin harjoitus siihen, koska Lysti ei toipunut. Ulkona koira kirmasi vapautuneena. Tuija antoi jatkotreeneihin eväitä - hyvä että on nyt kätevä rata, jota voi variaatioineen treenata.

Jäi Lystin reaktio kaivelemaan. Kotimatkalla mietin mikä olisi järkevintä, pitäisikö käydä hallilla “neutraloimassa” muistot. Huono puoli olisi se, että jos koira olisi samanlainen, niin ikävää fiilistä vahvistettaisiin. Toisaalta jos juoksut alkaa (niitä olen odottanut alkavaksi, jotta menisivät yhtä aikaa selän parantamisen kanssa), niin sitten on pitkä tauko ja viimeisin kokemus agilitysta ikävä.

Sain houkuteltua lapseni tällä kertaa kahvilapalkalla hallille. Lysti hyppeli pihalla ja hallissa innosta. Ensin otettiin hyppyjä, koska varmistelin koiran nupin tilanteen. Tein 3 esteen serpentiiniä päällejuoksusysteemillä x 3. Koiran into ja hyppykyky olivat palautuneet. Sitten kiipeilytin keinun yhteensä 6 kertaa, Lysti kiipesi sille rohkeasti, mutta oli keinun päällä vähän varovaisempi kuin normaalisti. Kaksi viimeistä keinua mentiin niin, että heilutin lelua keinun päässä, lapsi piti Lystiä kaulapannasta ja vasta kun se hyppi ja vinkui, päästi keinulle.

A:n kiipeilytin kahdesti, koska siitä Lysti pitää. A oli keinun vieressä ja nyt Lysti olisi hinkunut keinulle, joten jouduin kuljettamaan sen A:lle ohi keinun kaulapannasta pitäen (hyvä). Loppupalkkaus oli yhtä riehakas kuin väliosioissa. Siihen lopetettiin touhu ja kauhea ahdistus hellitti ainakin itseltäni.

Kaikki on edelleen noin herkässä. Ei Lystin perusluonne muutu mihinkään ja on ihan ajan kysymys milloin se säikähtää niin paljon, että agilitykin loppuu. Treeneissä joutuu välillä keskittymään aivan muuhun kuin pääasiaan. Tässä on käyttölinjainen malinois tai tervu ollut hyvän aikaa mietinnän alla. Selän takia olen miettinyt rotuvalintaani, mutta jos ja kun kerran saalispalkalla retuuttaminen ei ole välttämätöntä aikuisella koiralla, niin eiköhän se ole siinä.

7/10 kisoissa, kuva Mika Virtala

Aloin olla epävarma muistaako Lysti enää agilitya, joten hallille oli lähdettävä. Pakkasta oli muikeat 15 astetta. Koiran lisäksi raahasin ja lahjoin kaverikseni (kantajaksi) poikani. Lysti pomppi yläpystyä tajuttuaan missä ollaan, se oli kerrassaan riemuissaan!

Eniten minua epäilytti keinu, joten se mentiin x 6. Lysti meni sen tuttuun tyyliinsä: ravaa innokkaasti keskikohtaan, missä odottaa keinun kääntymisen, minkä jälkeen pysähtyy alastulokontaktille, mistä vapautan narupallolle. Lystihän on väärin opetettu, pitäisi juosta loppuun saakka täysillä, mutta en sen arkuuksilla sitä paremmaksi ole saanut. (Enkä alun perin osannut sellaiseen kiinnittää huomiota.) 

Kepit pujoteltiin kahdesti. Huomasin Lystin tassujen luistavan sivulle, plääh, joten pujottelu oli siinä. A:n koiruus kiipesi kahdesti, hyvin oli 2o2o-kontakti muistissa. Kahdella esteellä (korkeus 30 cm) hyppyytin kerran oikean ja vasemman sekä kerran päällejuoksun. Sitten oli jo näpit jäässä ja epävarmuus hellittänyt, joten lähdettiin kotia.

Yksi väliepisodi sattui. Hallin toisella puolella joku kolautti oven. Lysti juoksi oman hallin ovelle “nyt riitti” olemuksestaan huokuen. Ei me sellaiseen lopetettu, narupallo ja kananugetit tekivät tehtävänsä ja päästiin takaisin vauhtiin.

Muoks: Unohdin mainita, että kävimme eilen jäällä. Lunta oli vajaa 10 cm eli oli yhtä ihanteellista kuin kevätjäillä. Kuu mollotti ja vaikkei vielä täysikuu ollutkaan, siitä tuli varjot. Ketään muita ei ollut, joten Lysti sai juosta ympäriinsä ihan vapaasti. Voi miten oli kaunista ja rauhallista.

Olen ehtinyt ajatella kuinka selkäni ei parane, välilevytyrä leikataan, saan multiresistentin sairaalabakteerin selkäytimeeni, mikä on kohtalokseni ja teho-osastolle hyvästelemään laskettu Lysti joudutaan ampumaan mahani päälle, koska ei laske piuhojen irrottajia sänkyni luokse. (Amélie-elokuvan nähneet tietävät kuinka pitkälle ajatukset voivat kulkea.) Tämä pitkälle hiottu ajatusketjuni, josta puuttui enää virsivalinnat, keskeytyi eilen alkuunsa. Sain kuulla, ettei näillä löydöksillä selkääni lähestytä veitsen kera.

Fysioterapian jälkeen kävelin lähes normaalin mittaisilla askelilla kivuitta, se oli taivaallista! Moisesta “revittelystä” huolimatta tyrä ei kostanut tänään. Koska liikunta on minulle suotavaa ja Lystin selän köyry oli laskeutunut, oli käväistävä agi-hallilla. Hain lapsen koulusta kantajakseni. Lupasin ottaa iisisti ja keskeyttää heti, jos kumpikaan koirakon jäsen näyttäisi tai tuntisi kipua tai jäykkyyttä.

Koira oli riemuissaan hallin pihalla. Lapsi laittoi 3 hyppyestettä, rimakorkeus oli n. 20 cm. Palkkana oli narupallo. Kokeilin muistaako Lysti takaakierrot kera twistin x 1 ja pakkovalssin x 1. Muisti. Harjoiteltiin agi-videon yllyttämänä uutena päällejuoksu x 3 eikä koira ollut moksiskaan. Ennakoiva valssi (x 3, koska ensin kaarre venähti), backlap x 2 ja jaakotus x 1 per puoli muisteltiin myös. Teki yhteensä n. 20 hyppyä apuhyppyineen. Lopuksi Lysti kipusi keinun kolmesti ja siinä treeni oli. Ehkä olisi kannattanut tehdä vain jotakin tiettyä, mutta teki mieli tehdä noin ja rataharjoituksessa sekalaista ohjausta vasta olisi ollutkin.

Tämän päivän tokoiluun kuului minuutin paikkamakuu, Lysti pysyi vaikka kävin avaimilla sisällä. Luoksetulossa otatin pelkän pysäytyksen ja sitten pysäytyksen + maahanmenon. Jälkimmäisin on upea. 

Otsikkoon vielä. Toivon ettei toipumisen alku raukea klo 24. Erään hurmaavan sadun kohtauksen voi silti klikata katsottavakseen tästä.

Tilanteeni suhteen ei ole tapahtunut edistymistä.  Ulkona käymme pari kertaa päivässä ja sisällä yritän keksiä aivojumppaa. Lysti ottaa päikkäreitä kanssani ja makoilee rauhallisesti.  Onneksi myös lapsi Lystikkiä ulkoiluttaa ja jaksaa sen kanssa peuhata.

Lysti on edelleen pujotellut muutaman sentin levyistä kujaa. Narupallo on valmiina odottamassa tai heitän lopuksi palkaksi. Lysti ei enää hämäänny siitä, etten kulje koko matkaa vierellä vaan pujottelee loppuun saakka. Lumi tuli viime yönä, joten ulkopujottelut ovat vissiin tässä tältä syksyltä.  Tästä klikkaamalla näkyy video eiliseltä.

Eilen tokoilimme vähän välikössä: Ensin seuraamista pienillä siirtymillä. Otin kaksi luoksetulon pysäytystä: ekalla pysähdys ok, toisella venähti vähän. Maihin en käskyttänyt.

Tänään kävimme hiekkakentällä. Lumen alla maa oli paikoitellen ihan jäässä, Lysti kellahti nurin. Olimme sitten kentän laidalla. Teetin lyhyitä seuraamisia ja siitä peruutuksia, Lysti istuu parin peruutusaskeleen jälkeen. Toisaalta juuri sellaista on keittiön matolla harjoiteltu. Seuraamisesta seisahtumisessa koira jäi istumaan x monta, otin pysähtymisen erikseen ja sen jälkeen se osasi seista. Seuraamisesta istumisessa (liekö oli järkeä ottaa heti perään) koira meni maihin. Uusinnoilla vähän hidastaessani se istui. Pari onnistunutta toistoa ja koira sai riehua narupallon kera. Nopeasti liikkeet näköjään unohtuu!

Kotona on tehty tunnaria ja kaukoja. Yritin saada Lystin takajalat tasapainolaudalle. Lysti tälläsi laudalle aina etujalat, sitä liikettä on joskus tehty. Vaihdoin tempun tähän tuttuun, koska Lysti oli niin skarppi ja tohkeissaan. Sitä paitsi liike voisi mahdollisesti heikkoa etupäätä auttaa. Videolta  *klik* voi huomata, että olen alkeistasolla tässä hommassa. Harmitukseksi sattui videolle sininen purulelu tasapainolaudan eteen, mutta menkööt.

Syysillan kuva:

Ärtynyt iskiashermo ei hoidoista välitä vaan askelpituus on lyhyt ja …seestä koko elämä. Itsesyytökset ovat kukkeimmillaan, koska en älynnyt aiemmin tilanteen vakavuutta.

Metsään ei ole asiaa, koska siellä on liukasta enkä pääse ylämäkiä. Tänään Lysti sai pujotella 3 cm kapeaa kujaa, ideana lisätä nopeutta (saada melomistyyli myös suorille kepeille) ja itsenäisyyttä. Vein lelun keppien taa palkaksi (koska en pysty sivulla juoksemaan, valivali nyyskyhyy). Ensimmäisellä Lysti pujotteli vain kaksi keppiä oikaistessaan ja kaahatessaan innoissaan lelulle, palkkasi itsensä upeasti. Toisella otin muutaman kepin etumatkaa, kiritin sivulta ja heitin lelun keppien taakse palkaksi. Pari kertaa Lysti kääntyi katsomaan minne jäin, mutta sitten pujotteli loppuun palkalle. Hyvä treeni itsenäisen pujottelun kannalta.

Löysin metsästämäni kappaleen. Jotenkin sen sanat osuvat nyt kohdalleen. Tämän bloggauksen otsikko on tarkoitettu koiralle, itse kuunteluelämys sanoineen on tässä.

Kävimme ensin metsässä päästämässä höyryjä ja sieltä suoraan ajoin agilityhallille.

Hyppyharjoituksen perussarjan hyppyytin x 5, viimeistä välimatkaa muuttelin.

Ennakoivaa valssia treenattiin molemmille puolille. Löysin matkan, jolloin koira ei enää hyppää, vaan kääntyy ennen hyppyä. Backlappia harjoiteltiin myös molemmille puolelle. Estekannakkeet olivat leveää sorttia ja piti avustaa pallon kanssa, jotta lopputulos oli kuten pitikin. Välistävedot sujuivat nyt hyvin. Kepit haetutin eri kulmista 2 x puoleltaan. A:n kontaktit otatin kolmesti, kerran piti Lysti avustaa tarpeeksi alas, ja keinun kerran.

Nyhjö olo tuli siitä, että metsälenkin jäljiltä koira ei ollut niin virtaa pursuva kuin normaalisti. Lisäksi hallin toiselta puolelta alkoi kuulua lopussa kolinaa, metallista raahausta ja kilkettä. Lysti ei tästä pitänyt yhtään. En uskaltanut keinua ottaa kuin kerran, jottei siihen yhdistä maailmanlopun meininkiä. Narupallon se vain otti hampaisiinsa, irrotti ja juoksi ovelle. Sain sen vielä hallissa jotenkin riehaantumaan, mutta painuttiin sitten ulkokentälle rentoutumaan.  On joitakin asioita, joista ei pääse ikinä tuon koirulin kanssa eroon.

Tapasin Tuijaa. Mentiin ratapätkää, uusina ohjauksina tuli meille ennakoiva valssi ja backlap. Nämä opeteltiin kädestä pitäen ja sain ne radalla toimimaan. Molemmat tulevat ehdottomasti työkalupakkiin jatkossa. Eniten ongelmia tuotti välistäveto, en saanut jalkojani pysähtymään, eikä niiden yläpuolella olevan kropan liikehdintäkään ollut kuten kuuluu. Puomin kontaktit oli hyvät. Kerran käskytin useiden metrien päästä hypyn takaa ja hurtta pysähtyi. Lähdöstäkään se ei varastanut.

Lystiä kummeksutti aluksi hallissa tuulen humina, ettei meinannut sivulle uskaltaa, mutta onneksi pääsi sen yli eli saatiin rohkaiseva kokemus. Jäi taas selkeä (= hyvä) olo.

Ryhmätreenit oli tänään. Kaksi rataa mentiin, ekalla kontaktina puomi. Kepit olivat ensin niin, että putkesta tultua piti kääntyä takaisin päin pujottelemaan sulkukulman kautta. Hypyiltä oli käännyttävä takaisin jne. Lysti oli tosi innoissaan, nopeutta riitti. Kontaktin se otti kuten piti, kepit pujotteli taas erehtymättä. Pääsin kokeilemaan tositoimissa “vasen”-käskyä, toimi! Muutaman kerran lähetin koiran väärään putkeen tai esteelle. Kerran nousi hauvan pylly ennen lähtökutsua, siitä palautus. Muuten vuhve pysyi lähdöissä hyvin.

Päivän tärkein anti oli itselleni se, että vaikka vauhdilla juoksen, niin en saa Lystiä puskea seuraavan esteen ohi, vaan ajoissa hidastamalla hidastan myös Lystikin.  Lystin into tehdä - se tosiaan tarttuu! Vannon, että sen silmät loistaa radan jälkeen: “Enkös ole hyvä!”

Yhdessä kaarroksessa Lystillä lipesi tassut ja se kävi kyljellään. Ei sille mitään näyttänyt sattuneen, mutta harmitti. Pitää jatkossa seurata. Jos noita lipeämisiä sattuu useammin, niin kiemuraratoja en uskalla tehdä.

Omaa vuoroa odotellessa tokoilimme vähän. Kokeilin liikkeestä istumista muutamia kertoja. Lysti muisti sen kesästä, mutta muutaman kerran meni maihin. Seuraamisessa teetin sivuttaisaskeleet oikealle ja vasemmalle (vasemmalle kävelytyylillä), lisäksi paikallani täyskäännöksen vasemmalle ja peruutuksen. Jestas sentään, miten hienosti Lystikki haki perusasennon. Kun tämä oli vielä suht uutta, niin skarppina pysyi koira. Pitää ottaa videolle todistusaineistoa joskus.

Kuten edellisestä voi päätellä, vilkaisin eilen tokon voittajaluokan liikkeitä: Paikkamakuuseen tulee minuutti lisää. Tunnaria on tehty. Liikkeestä istuminen opeteltiin bh-kokeeseen. Ruudun alkeita, kaukokäskyjen seisomista ja metallikapulan pitoa on opiskeltu vuosi sitten. Hyppynoutoa on harjoiteltu myös vähän. Liikkeestä maahanmenoa olen metsässä kokeillut joskus. Listaus ei nyt tarkoita sitä, että silmissä siintää kokeet, eieiei. Voin vihdoin tunnustella tokoa ihan rauhassa vaihteluksi & virkistykseksi, erityisesti vireeseen ja hauskuuteen huomiota kiinnittäen. On ihanaa, kun ei ole enää paineita mistään! Katsotaan sitten joskus, onko ääni-, häiriöherkkyys ja into sillä tasolla, että testataan virallisesti osaamistamme. Paikkamakuita yritän muistaa tehdä pari kertaa viikossa lenkin tms. lomassa, jottei liike katoa muistista. 

Sunnuntaita olen vielä mietiskellyt. Erityisesti mieltä lämmittää, kun luoksetulossa kutsuin Lystin ja sen ilmeestä ja kontaktista tiesin, että vaikka vauhti on luja, niin koira pysähtyy varmasti. Toinen hieno oli kaukokäskyt, ekan istumaannousun jälkeen hoksasin, että nyt sujuu. Siirtymät olivat vielä niin nopeat, viiveettömät, tarkat ja täydet, että huh! Lukuisten epäonnistumisten jälkeen, vihdoin. Ja vieraassa hallissa, missä ei pitänyt olla mahdollisuuksia. (Pientä leijumista vielä hetki.)

Tihuuttaa vettä ja päivällä on niin pimeää, että sisällä on pidettävä valot. Lähdin hallille koirani kera. En ollut ainut suunnitelmineni. Odotin ulkona ja sain toisesta koirasta hyvän häiriön. Seuruutin Lystiä, eikä kontaktissa ollut ongelmaa.

Ensin tein hyppykoulusta kääntymisharjoituksen. Siinä tuli oivaa lähtöharjoittelua samalla. Lysti ei tömissyt eikä kaartanut lapa edellä. Sain otettua etäisyyttä lähetyksessä. Ainakin koira tykkäsi. Omiin havaintoihini ei ehkä ole luottamista.

Tämän jälkeen oli vuorossa toko-estehyppy, pari lautaa liian matala. Lystillä kolahti toisella jalka lautaan ja tosi epääluuloisesti tutkiskeli estettä sen jälkeen. Tämän jälkeen oli otettava 2 hyppyä, jotka onnistuivat hyvin. Palkkasin joko istumisesta tai sivulta.

Noudossa palkkasin narupallolla, x 2 eri tavalla varioiden oli innokas ja moitteeton.

Sitten jatkui agility: keinu x 4 ja hyppyharjoituksina takaakierrot edestä ja takaa ohjaten. Edessä voin olla n. 1.5 metrin päässä ja onnistuu, kahdesta metristä Lysti kiertää vain minut. Sitten kokeilin Tuijan näyttämää päinvastoin-takaakiertoa, onnistui. Tähän tajusin lopettaa.

Metsässä piilotin Lystille kepin pari kertaa, muuten oli vapaata juoksentelua. Hyvän ilman huono puoli - saa ihan yksikseen metsäillä ja sadekin unohtuu puiden katveessa. Nimim. Märät lenkkarit ja sukat

Lomapäiväksi piti keksiä taas vähän ajelua, joten käytiin meille uudessa hallissa totuttelemassa. Sinänsä siinä on järkeä, että siellä järjestetään toko- ja agi-kisoja. Toisaalta mietin, että alan tarvita lomaa myös tästä koirahössötyksestä enkä vain töistä.

Noh, ennen halliin menoa poika käytti Lystin ulkona. Järjestin itse vähän esteitä, tein hyppykoulutuksen alastuloharjoituksen. Halliin tultuaan Lysti veti luokseni ja oli heti sinut hallin kanssa. Hyppysarjoja tein 5-6, siirsin viimeistä estettä koiralle vaihteluksi. Ei mitään alastulotömähtelyjä. Tosin pohja oli pehmeämpi ja vaimentavampi kuin omassa hallissamme. Mainittakoon, että yksi fysioterapeutti on luvannut ottaa yhteyttä 2 viikkoa sitten enkä toiseen ole saanut yrityksistäni huolimatta yhteyttä. Vähän kaivelee.

Sitten oli ajatus mennä esteet (erityisesti kontaktit) kertaalleen läpi, niitä olikin tuplaten kahdella radalla. Lysti hyppäsi ekalla kerralla pois keinulta kesken kaiken, mutta toinen keinu meni sitten ekalla. Ensin se myös loikkasi puomin alastulokontaktin, mutta sitten otti kaikki kontaktit kuten kuuluu. Pujotteluun lähetin Lystin hypyn kautta x 2 niin, että joutui kiertämään takaisin - samaan tyyliin kuin oli viime kisoissa. Hyvin meni, kun ohjasin ajoissa. Oikean ja vasemman testasin x 1 hyppysarjalla ja koiruus kääntyi just kuten kuuluu! Pöytä ja 2 erilaista rengasta tuli myös testattua. Kokeilin vielä ohjausta siihen, miten saan Lystin hyppäämään kulkusuuntaan pituussuunnassa olevan esteen oikein päin. Yläraajaani liikuttamalla meni juuri oikein.

Välillä koira sai huilia, käydä ulkona. Sitten jatkettiin tokolla. Siinä otin seuruuta esteiden välissä. Estehypyn teetin agility-esteellä, koska tokohyppyä en löytänyt mistään. Lysti ei hypännyt ekalla, toisella istahti huonosti, hyytyi ja alkoi haistella esterimaa. Tyytymättömyyteni oli varmaan laskeutunut sen olemukseen, joten skarppasin itseni pirteäksi ja uusinnalla koko touhu sujui. Kaukokäskyissä lapsi oli koiran takana ja palkkasi Lystin broileripullalla, tein vain istu ja toisella istu-maahan. Noudossa juoksin ensin karkuun palautuksessa. Toisella jäin paikoilleni. Lysti ravasi viimeiset 2 metriä. Luoksetulon pysäytyksessä se ennakoi, halusi palata takana odottaneelle narupallolle. Piti ottaa uudelleen niin, että narupallo oli minulla. Ihan lopuksi oli paikkamakuu, ensin 30 sek, sitten vähän yli 3 min. Hyvä suoritus koiralta, oli käynyt miltei heti lonkalleen. Niihin en puutu, pidän sitä rentoutumisen merkkinä eli Lystin kohdalla hyvänä asiana. Sen jälkeen Lysti sai paljon broileripullia. Lopuksi leikittiin vielä narupallolla. Aika maraton-treeni tuosta tuli, mutta ei kait koiruus rikki mennyt.

Kuva taannoiselta metsäreissulta ihan reissun lopusta:

 P.s. Illalla eksyin lähikentälle. Luoksetulon pysäytys oli pakko kokeilla. Jätin narupallon tulolinjalta sivuun muutaman metrin päähän. Pyysin Lystin ensin sivulle, koira 30 metristä oikein revitteli jalkani viereen. Siitä vapautin narupallolle. Toisella kerralla pysäytin Lystin, se pysähtyi hienosti ja madaltui bordercolliemaiseen vaanimisasentoon kyttäämään vapautussanaa. Siitä laskinkin ja jäi hyvä mieli. Lopuksi leikittiin niin, että välillä juoksin karkuun narupallon ominutta koiraani, välillä käännyin jahtaamaan sitä ja välillä normaalia vetoleikkiä. Oli hauskaa! Bc:maisuudesta vielä, hyppykoulutuksessa kääntymisharjoituksissa koira oli kuulemma bc:mainen tehdessään toistoja. Wau!