Kolmiokorvat

Töiden jälkeen kiirehdin hirmu höngällä agilityhallille, jotta ehdin tehdä jotakin ennen ryhmien alkua. Rakensin hyppykoulutuksen alastulotreenin. Hyppyytin Lystin sen x 5 = 20 hyppyä. Siirsin viimeisintä estettä joka kerta, jotta koira ei kyllästynyt. Jätin ruokapalkan alustalle hyppysuoran jälkeen. Lysti sai istua ja lopulta menin sarjan sivulle katsomaan. Vasta sieltä vapautin ruokaan katseensa fiksoineen Lystin “mene”-käskyllä. Tuli siis hyvää lähtötreeniä ja mene-treeniä = juokse eteenpäin kaikki esteet, mitkä ovat linjallasi. Etujalat eivät tömähtäneet kertaakaan! Jälkikäteen katsoin etäisyydet uudelleen, olin tehnyt pätkän minien välimatkoilla, mutta ei kai tuo kuolemaksi ole. Katsoinkin, että oli aika kompakti kokonaisuus.

Keinua otettiin 2 x per puoli, pysäytin Lystin alastulokontaktille. A mentiin x 3. Joskus voisin taas kasvattaa sivuttaisetäisyyttä, nyt olin maltillisesti metrin päässä. Kepit pujottelutin hypyn kautta 2 x 2 niin, että tuli avo- ja sulkukulmaa. Lopuksi tsekkasin medikorkeudella suhinakäännökset 2 x 2 ja “oikea & vasen“. En tiedä, osaako koira todella puolet vai katsoiko se syrjäkulmalla käsiäni. Joka tapauksessa se oli erehtymätön. Kisoissa en tätä ole vielä uskaltanut soveltaa, mutta sen aika tulee vielä. Kaikki meni virheittä! Vuffe ei edes varastanut.

Lopuksi pihalla tokoilin vähän. Hetsasin pallolla ja otin seuraamisesta pysähtymiset x 3. Lystin pysähdyttyä jatkoin matkaani ja eri mittaisen matkan jälkeen yhtäkkiä käännyin ja hiivin hämmästyneen koirani luo narupalloa esiin kaivaen. Sitten kehaisin ja palkkasin. Luin vinkin jostakin blogista ja sillä on tarkoitus saada koira skarpiksi jäävässä liikkeessä. Näytti toimivan.

Ryhmätreenit pidettiin tänään hallissa. Oli kaksi eri rataa, ensimmäisellä mm. kepit, puomi ja pussi. Toisella radalla oli rengas. Harjoiteltiin mm. ansaputkien välttelyä, putken “väärään” päähän lähetystä ja välistävetoja. Rimat olivat pääosin medi-korkeudella yhtä koiran herättävää poikkeusta lukuunottamatta.

Nyt tulee hehkutusta!    Lysti ei nähnyt toisia koiria ennen rataansa, joten ei kuumunut kuten normaalisti. Ensimmäisellä kerralla se nousi lähdöstä ennen kutsuani, joten lähtö otettiin uusiksi. Tämän jälkeen se istui aivan nakutettuna lähtöviivalla. Sain ihan rauhassa kehua ennen kutsumistani. Kontaktit se otti upeasti ja siihen rauhoituin palkkaamaan. Kepit Lysti haki erehtymättä nurjalta puolelta. Ansaputkien välttely onnistui hyvin, vuhveli oli kuulolla ja luki ohjaustani juuri kuten pitikin. Lisäksi se oli nopea. Ja niin iloinen! Radan jälkeen se katsoi minua ja vannon, että samalla hymyili ylpeänä ja tyytyväisenä. Vitsit, jos tämän treenin tunnelman saisin sunnuntain kisoihin!

Tänään oli porukkaa vähemmän ja halli tutumpi, joten Lysti oli ihan erilainen kuin eilisaamuna. Se oli rentoutunut ja teki innokkaasti.

Katsottiin ensin tasaisesti pitenevä sarja ja sitten alastulotreeni. Välillä etujalkojen tömähdys oli selvempi, välillä vaimeampi eli ihan ok, itse hyppyjen arviointi oli käsittääkseni hyvää. Alastulotreeni tulee jatkoharjoitteeksi.

Toisena tsekatiin taipumiset: Lysti valitsi kaarteissa oikeat laukat ja oli tässä hyvä. Oikealle taipumisessa tahtoo vasen lapa edellä tulla ulos, siitä uusi treeni meille. Lysti piti erityisesti tästä harjoituksesta. Tämän lopuksi oli “suoristussarja”. Lysti ei tässä tömissyt, lisäksi se jarrutti hienosti takapäällään, mikä oli oikein mallikasta.

Etäisyyden arvioinnista Lysti sai täydet pisteet. Se osaa arvioida ja takapään moottori tuottaa sen mitä tarvitaan. Lisäksi tämän harjoituksen alkuhypyillä etujalkojen töminä hävisi, joten vaimennus pelasi. Eli tätä kuviota voi käyttää vaimennuksen parantamiseen, vaikkei koira etäisyyden arviointiin treeniä tarvitsekaan.

Nyt siis etuosaan lisää tukea. Mitään taukoa ei tarvitse pitää, mutta treeneissä ei kannata täysillä korkeuksilla hyppyyttää, ennen kuin vaimennus pelaa. Tömähdys ei rasita pelkkiä kyynäriä, vaan koko etuosaa.

Omaa pohdintaa: Huolta tuo se, että kyseessä on mahdollisesti rakenteellinen vika ja jää nähtäväksi paljonko hyppytreeni ja fysioterapia voi tätä kompensoida. Hyvää on se, että koiran hypynlukutaito on mainio, kuten etukäteen olin varovaisesti arvioinutkin.

Koska lunta oli satanut, olimme hallissa ensimmäistä kertaa sitten viime kevään. Kouluttajana oli Vappu Alatalo. Lysti oli luennon jälkeen ensimmäinen koira, joten katsojia oli jkv ja pari koiraakin katsomossa. Lysti haukkui jo tuolille, jonka päällä oli lampaantalja. Tuolien kolina ja parin koiran haukku sai sen lisää pälyilemään, joten koirat saivat mennä pois.

Ensin tehtiin yhtä hyppyä. Lysti istui hyvin kouluttajan mielestä - silläkin on paljon merkitystä hyppäämisen kannalta. Yksittäisesteen anti oli se, että tekniikka on ihan ok. Muutaman toiston jälkeen alkoi etupää tömistä, minkä hän tulkitsi johtuvan eturaajojen (syvien?) lihasten väsymisestä - Lystin etukulmaukset ovat aika suorat.

Seuraavalla kierroksella oli viiden hypyn suora. Sillä mitattiin koiran kokoamista ja ponnistustekniikkaa. Eka hypyt olivat jännittyneitä, tokalla käsittääkseni petrasi ja kolmannella tuli hyväksytty suoritus. Ponnistukset olivat ok, koira hyppäsi rytmikkäästi ja rennosti. Jätettiin tähän, jotta jäi hyvä mieli.

Tässä vaiheessa neuvot: 1. Erilaisia halleja jännityksen takia. 2. Itse hypyissä ei ole erityistä ongelmaa, paitsi 3. eturaajojen vaimennus näyttäisi väsyvän toistoissa. Sovin jo tapaavani eläinfysioterapeuttia, hän lupasi tsekata koko koiran. Jotakin etuosajumppaa lie luvassa. 4. Yksi sopiva treeni on sarja pikkuoksereilla. 5. Samanlaista ei kannata toistaa, koiran motivaatio tipahtaa, näkyi yksittäisesteellä.

Olen katsonut Lystin etuosan (lapa,olka) olevan aika pysty - tulipa siihen varmistus, valitettavasti. Jatkossa haetaan fysioterapeutilta apua sen aiheuttaman rasituksen minimointiin ja muutenkin otetaan asiantunteva kropan huolto mukaan. Tarkoitus ei ole, eikä ole ollut, tehdä Lystikistä kehäraakkia. Huomenna koulutus jatkuu.

Pääsen kerrankin hehkuttamaan. Ensimmäinen rata sisälsi noin 11 estettä, siinä oli kepit, hypyt, putket, A ja puomi. Toinen rata oli siitä lyhennetty versio ja kolmas U:n mallinen vauhti-ilotulitus, siinäkin tosin oli A.

Lysti kiihtyi taas nähdessään toisen koiran radalla, joten pidin sitä pimennossa ja broileripullaa imuttamalla vein lähtöön. Se ei varastanut, paitsi kerran takapuoli ehti kohota ilmaan juuri kun aloin sanoa “hyppy”, en ehtinyt vetää sanaani takaisin. Kontakteille se pysähtyi upeasti, paitsi A:lle kerran. Silloin sillä oli vauhti päällä, eikä käskytykseni taso noussut tarpeeksi. Uusinnalla oli ohjausominaisuus palautunut. Nyt kontaktilla rauhoitin tilanteen kunnolla ja syötin broileripullaa pitkään. Kepeillä se oli erehtymätön, kerran kokeilin nenästä vetämistä, onnistui sekin. Uusi takaakierto-jippo onnistui, samoin normaalit takaakierrot. Olin kuin hangon keksi, oli niin upeaa ohjata sukkelaa, innokasta, hyvin irtoavaa ja kuuliaista koiraa.

Lopuksi agilitykaveri oli liikkeenohjaajana hetken eli oli Lystin takana kaukoissa. Teetin ensin istu-maahan-istu-maahan ja sitten pelkän istumaannousun. Lysti teki ne virheettömästi, vaikka pari kertaa vilkaisikin taakseen.

Alla on kuva 3.10. agilitykisoista, sen on ottanut Tuomas Kellman, kiitos hänelle! Lystillä on röyhkeän ahnas ilme. Taitaa olla ohjaukseni myöhässä, kun on tuollainen jarrutus menossa. Mutta niissä kisoissa koira olikin ihan omin luvin etuajassa.

3.10. kisoista (kuva Tuomas Kellman)

Sari oli kentällä sinne mennessäni. Hän ystävällisesti kuljetti koiraansa esteiden välissä ennen kuin aloitin Lystin kanssa. Lysti kuumui kuten harjoituksissa ja kisoissa, joten pääsin treenaamaan hallintaa: istu ja pysy. Koiruus pysyi! On kalkkunanakilla vaan ihmeellinen voima! Pysymisen olen ottanut projektiksi arkielämässäkin. Tänään Lysti sai istua eteisen lattialla ja vasta pihalta huusin sille lähtöluvan. Tämä vaati kolme toistoa, kahdella ensimmäisellä koira varasti.

Tein Tuijan torstaista ratapätkää. Keinun kontaktille rauhoitin Lystin kunnolla ja tämä tuo varmuutta koko keinuun. Radalla keppilähetys ei toiminut, Lysti teki haukkukiekan ennen kepeille sukeltamista. En ehtinyt kunnolla ohjaamaan eli ilmeisesti Lysti ei osaa vielä hakea tätä “takanurjaa” kulmaa niin kaukaa. Helpotin vähän eli otin pelkkää hyppyä ja keppejä, jolloin pääsin itse lähemmäs (n. 3 metriin) lähettämään kepeille. Näin Lysti meni hienosti! Slalomin kiemurat olivat pienempiä, joten hyvä oli. Takaakierto “väärillä raajoilla” ei oikein onnistunut enkä monesti yrittänyt, koska ohjaamisessani oli joku pielessä.

Lopuksi teetin vielä “oikea”ja “vasen”, olivat hyvät. A:n ja puomin kontaktit otatin erikseen, niissäkin rauhoitin itseni ja koiran syömään nakkia kontaktille. Hyvä fiilis jäi!  

Alla on kuva perjantain metsäilystä. Pikkuisen tulee E.T. mieleen. (Historiaa nuoremmille: Kävin katsomassa E.T:n elokuvissa. Se oli aikaa, jolloin tavalliset videonauhurit vasta alkoivat tulla koteihin.)

Tämä on päiväkirjamerkintä, mitä en kunnolla avaa (anteeksi). Tapasin tänään Tuijaa. Menimme pientä ratapätkää, jolla oli keinu, hypyt ja pujottelu. Hypyillä oli slalomia, välistäveto ja työntö. Kepeille meno oli takaviistosta nurjalta puolelta. Lisäksi opin takaakierron väärillä raajoilla, enkä yritä sitä tässä selittää. Sillä koira kääntyi mainiosti.

Oli taas tutun kuuluiset opit:

• Selkä suoraksi! Koira ei pysty lukemaan maahan osoittavaa rintamasuuntaa.
• Slalomissa lähelle esteitä
• Kepeille toisella kädellä, saata nätisti ja omaa käännöstä ei liian aikaisin
• Vastakkainen käsi avuksi tiukkaan kaarrokseen kuljetettaessa
• Keinullekin kunnon käskytys
• Juokse itse kunnolla!

Lystikki ei nyt varastanut, mutta ei ollut toista koiraakaan vääntämässä revitysnappulaa. Keinu oli hyvä ja sitä parempi kontakti, kun käskytin ihan kunnolla “osu” kuten muillakin kontakteilla. Tuijasta koiruus ei keinua säiky. Kepeille löytäminen oli vähän hakusessa, vaati haukkupyörähdyksen, mutta ohjasin itsekin flegmaattisen sekavasti. Treenaa tätä keppikulmaa! Sivuttaisetäisyyttä pystyn hyvin ottamaan, eikä koira pujottelua lopeta kesken. Se on hyvä juttu. Ja loiks-loiks-innoissaan oli koira. Nimim. Rillit kuolassa (Ehkä ilmiölle pitäisi tehdä jotakin.)

Olipa jälleen kerran agilityn ryhmätreenit. Ennen ryhmää teetin A:n, puomin ja keinun kontaktit, olivat priimaa. Muistin vielä kehaista “jes” juuri keinun kääntymisen ja kolahduksen aikana. Oli makea fiilis, kun koiraa veti keinu puoleensa.

Ennen ensimmäistä rataa Lysti oli cool, kunnes näki lämmitellessään agilityradalla koiran. Tällöin alkoi takajaloilla pomppiminen, vinkuminen ja haukkuminen. Lihapullalla ja tokoilulla selvittiin vähän aikaa. Sitten pääsin kokemaan ensimmäistä kertaa elämässäni miltä tuntuu, kun koira seuraamisessa hyppii, vinkuu ja poikittaa. Siihen vasemmalle kaarrosta ja lopulta tyyni “hiljaa”, pysähtyminen, rauhoitus ja palkka. Kohta koiruus taas muisti radalla menevän koirakon ja siltä hävisi kuulo, silmiin syttyi tutut agilitylamput. Koska koira ei korvaansa lotkauttanut selvälle sivu-käskylle saati valjaista nykäisylle, otin sitä rauuuhallisesti niskanahasta kiinni “HALOO - maa kutsuu!” Tämän koira huomasi. Sitten bh:n nätisti-käskyllä mentiin kentälle. Se varasti kerran, mistä palautin. Sitten ei enää rosvoillut, istui vain hiljaa lähtövalmiina. Palasin välillä palkkaamaan kauniista odottamisesta.

Eka rata on alla sellaisena kun sen muistan. Puomille saakka mentiin ok, sieltä se loikkasi alastulokontaktin yli suoraan putkeen tippaakaan käskyistäni välittämättä. Lähdettiin uudelleen puomin alusta, sitten jo kontaktikin muistui mieleen. Kepeille (12) menossa en saanut itse kiirehtiä, muuten koira oli toisessa välissä. Sain sen 13 takaakiertoon, kun otin kepeillä kunnolla sivuttaisetäisyyttä ja käänsin lopussa reilusti rintamasuuntani keppien aloitusta päin.

Paavon rata

Toinen rata oli tuosta radasta kevennetty versio ilman keppejä, rinkula vastapäivään. Nyt puomin alastulotkin olivat kunnossa.

Mietiskelen, mitä jatkossa teen alkuveryttelyn kanssa ja harjoituksissa & kisoissa ennen radalle menemistä. Pidänkö koiran pimennossa ennen suoritusvuoroa? Vaadinko tottis-seuraamispätkän radalle mennessä? Olen iloinen Lystin innosta, mutta hallintaa ja rauhoittumista on saatava, jotta kaahaaminen loppuu ja touhusta tulee jotakin. Vietin määrä ja hermorakenne eivät näin kohtaa.

Töiden jälkeen pikapiipahdimme kentällä: Kepit hypyn kautta pari kertaa per puoli, puomi x 2, keinu 2 + 2, lisäksi hypyt: suhinalla hidastettuja käännöksiä ja oikea-vasen-käännökset.

Alla on video, siinä on myös parin viikon takainen pujottelu pihalta. Nurmikolla oli palkkana pallo ja tänään ruoka (miksi ihmeessä?) - nopeuseroa on ainakin omaan silmääni. Keinun kiipeilytin pallopalkalla, noin se menee nykyään. Ei mitään supervauhtia, mutta ihan reippaahko. Tarkoituksella en Lystiä siihen pysäyttänyt. Oli videosta taas hyötyä, olisin voinut koiraa kehaista jessillä jo keinun päällä, kuten normaalisti luulin tehneeni. Lysti on tuollainen, kun treenataan kahdestaan. Mutta kun se näkee harjoituksissa edelliset kentällä, niin “meni jo”.

Parin viikon tauon jälkeen olimme ryhmätreeneissä. Ensimmäinen rata näytti tältä ja toinen oli tästä suorempi versio (kuvaa kannattaa klikata, jos näyttää pieneltä):

Itse radalla oli tarkoitus saada 3. esteen jälkeinen kaarros pienemmäksi, mikä lopulta onnistui parhaiten vastakkaista kättä käyttämällä. Jotta sain koiran putkeen 7, olin hyppyesteen takana ohjaamassa, tässä ei ollut ongelmaa. Kontakteille Lysti ei pysähtynyt, otti ne kyllä, mutta sillä oli ihan älytön vauhti! Olisi pitänyt saada videolle. Tämä kostautui kepeillä, Lysti törmäsi lavallaan 3. keppiin ja selvästi hämmästyi. Sadasosasekunnin mietin, että nyt tuli keppisiedätystä puoli vuotta, mutta samalla ohjasin koiran hypylle ja kepeille uudelleen. Ilmeisesti hurtta oli niin vietissään, ettei keppikolhaisusta ottanut itseensä, ainoastaan oli vähän tarkempi uudessa pujottelussa. Tästä putkeen mentiin ok, mutta 14.- 15. välillä välistäveto ei onnistunut eka kerralla. Sitten onnistui, kun pidin rintamasuuntani ja käteni oikealla tavalla.

Ennen harjoituksia ehdin tehdä keinun. Olin hämmästynyt, kun Lysti sille suorastaan hinkui ja reippaasti kiipesi! Ei mitään epävarmuutta! Itse treeneissä minulla oli käsissäni oikea sähikäinen, se menee siis niin lujaa ettei silmät pysy perässä ohjatessa. Tämä oli pelkästään nautinnollista. Ryhmätreenin loputtua oli pakko käydä puomin ja A:n kontaktit muistuttamassa, nyt hurtta pysähtyi kuin enkeli. Mutta se veto niille esteille ja menemiselle, siinä on Sitä Jotakin.