Kolmiokorvat

Alkusyksystä alkoi alaselästä vasemman pakaran kautta välillä pohkeeseen saakka menevä kipu ja kireys. Pidin oireilua venyttelyn puutteena, esim. agi-treenien jälkeen oma lihashuoltoni on ollut nolla. Viime viikolla jomotus, juiliminen ja istumisen hankaluus yhä yltyivät. Oli aika hakea dg ja saada hoitoa eli venyttelyohjeita, luulin. Minulla onkin selän välilevytyrä, mikä painaa iskiashermoa. OMT-fysioterapeutti sai vakuutettua, että kiristys ei ole lihaksista vaan iskiashermosta, vaikka kuinka yritin manipuloida häntä (henkisesti).  Olen nyt sairauslomalla, koska istuminen pitää saada pois. Sinänsä hyvät säännöt: pitää liikkua ja puuhastella eikä treeni ole kiellettyä. Sen sijaan istuminen, kumartelu ja nostelu kuuluvat vältettävien asioiden listalle. Harmittaa etten hakeutunut aiemmin hoitoon.

Vaikutuksia on myös koiratreeniin. Vaikka liikunta on suotavaa, jätän tänään agilityn väliin, koska kävely vihloo takareiteen. Suhtaudun kipuun nyt vakavammin, koska se ei olekaan lihasjumia vaan ärtynyt hermoparka. Lystin en antanut vetää lenkillä yhtään. Ihmeen hyvin se uskoi, kun kerrankin olin johdonmukainen ja jämäkkä. Metsässä annoin sen juosta vapaana, jotta sai purkaa energiaa.

Toko on enimmäkseen sisänysväystä. Eilen tunnari x 2, vaikkei saisi kuin kerran tehdä. Jonomuodostelmassa oli 7 väärää ja 1 oikea. Molemmilla erheetön suoritus. Nenä meni lähellä vääriä, muttei niitä koskenut, koira poimi oikean varmasti. Kaukoja on menty lähietäisyydeltä, erityisesti seiso-käskyä. Seuraamisen perusasentoa on hiottu pienin siirtymin. Paikkamakuun koira suoritti olohuoneen matolla juustot takapalkkana. Ulkokentällä seuruutin narupallon houkuttelemana tempoa vaihtaen. Yhdessä luoksetulossa pysäytin Lystin seisomaan ja maihin. Tämä on nyt upea, kun ei ole vielä harjoittelun pilaama. Toisen otin sivulle ilman pysähdyksiä. Narupallolla koira sai leikkiä yksikseen, en anna 23-kiloisen belgin nytkäyttää selkääni.

Mietinnässä on sopiva kutsukäsky luoksetuloon. Ketju menee näin ”Lystitule” - “top” - ? - “maa” - “sivu”. Kysymysmerkin tilalle on tyrkyllä “tänne” tai “tule”. “Tule” on huono tai sitten ei - sitä on ehdottomasti toteltava joka paikassa. Ei ehkä haittaa, jos siinä mielentilassa koira osaa mennä maihin. Tulee tilanteita, jolloin tie on välissä ja oppi säästää koiran hengen.

Kävimme ensin metsässä päästämässä höyryjä ja sieltä suoraan ajoin agilityhallille.

Hyppyharjoituksen perussarjan hyppyytin x 5, viimeistä välimatkaa muuttelin.

Ennakoivaa valssia treenattiin molemmille puolille. Löysin matkan, jolloin koira ei enää hyppää, vaan kääntyy ennen hyppyä. Backlappia harjoiteltiin myös molemmille puolelle. Estekannakkeet olivat leveää sorttia ja piti avustaa pallon kanssa, jotta lopputulos oli kuten pitikin. Välistävedot sujuivat nyt hyvin. Kepit haetutin eri kulmista 2 x puoleltaan. A:n kontaktit otatin kolmesti, kerran piti Lysti avustaa tarpeeksi alas, ja keinun kerran.

Nyhjö olo tuli siitä, että metsälenkin jäljiltä koira ei ollut niin virtaa pursuva kuin normaalisti. Lisäksi hallin toiselta puolelta alkoi kuulua lopussa kolinaa, metallista raahausta ja kilkettä. Lysti ei tästä pitänyt yhtään. En uskaltanut keinua ottaa kuin kerran, jottei siihen yhdistä maailmanlopun meininkiä. Narupallon se vain otti hampaisiinsa, irrotti ja juoksi ovelle. Sain sen vielä hallissa jotenkin riehaantumaan, mutta painuttiin sitten ulkokentälle rentoutumaan.  On joitakin asioita, joista ei pääse ikinä tuon koirulin kanssa eroon.

Unohdin eilen kirjata, että kotiin tultuamme Lysti sai paikkamaata noin 40 sek. Hyvin sujui.

Tänään iltalenkin yhteydessä tokoilimme. Teetin luoksetulon ensin n. 20 metristä, siihen pysäytys ja ensimmäistä kertaa myös maahanmeno. Käytin ääni- ja käsikäskyä. Lysti oikein syöksyi maihin! Tästä lensi narupallo palkaksi. Toinen tehtiin pidemmästä matkasta - hieno oli pysähdys ja maahanmeno suorastaan leikkisän innokas. Hih! Narupallon kera riekuttiin taas. Toisena teetin kaukot: Jätin Lystin istumaan, harpoin 10 m ja siitä istu-maahan. Moitteettomat siirtymät, kehu ja koiran päästö takapalkalle. Seisominen on vasta keittiömattotasolla, joten sitä en vielä kauempaa kokeile.

Tapasin Tuijaa. Mentiin ratapätkää, uusina ohjauksina tuli meille ennakoiva valssi ja backlap. Nämä opeteltiin kädestä pitäen ja sain ne radalla toimimaan. Molemmat tulevat ehdottomasti työkalupakkiin jatkossa. Eniten ongelmia tuotti välistäveto, en saanut jalkojani pysähtymään, eikä niiden yläpuolella olevan kropan liikehdintäkään ollut kuten kuuluu. Puomin kontaktit oli hyvät. Kerran käskytin useiden metrien päästä hypyn takaa ja hurtta pysähtyi. Lähdöstäkään se ei varastanut.

Lystiä kummeksutti aluksi hallissa tuulen humina, ettei meinannut sivulle uskaltaa, mutta onneksi pääsi sen yli eli saatiin rohkaiseva kokemus. Jäi taas selkeä (= hyvä) olo.

Ryhmätreenit oli tänään. Kaksi rataa mentiin, ekalla kontaktina puomi. Kepit olivat ensin niin, että putkesta tultua piti kääntyä takaisin päin pujottelemaan sulkukulman kautta. Hypyiltä oli käännyttävä takaisin jne. Lysti oli tosi innoissaan, nopeutta riitti. Kontaktin se otti kuten piti, kepit pujotteli taas erehtymättä. Pääsin kokeilemaan tositoimissa “vasen”-käskyä, toimi! Muutaman kerran lähetin koiran väärään putkeen tai esteelle. Kerran nousi hauvan pylly ennen lähtökutsua, siitä palautus. Muuten vuhve pysyi lähdöissä hyvin.

Päivän tärkein anti oli itselleni se, että vaikka vauhdilla juoksen, niin en saa Lystiä puskea seuraavan esteen ohi, vaan ajoissa hidastamalla hidastan myös Lystikin.  Lystin into tehdä - se tosiaan tarttuu! Vannon, että sen silmät loistaa radan jälkeen: “Enkös ole hyvä!”

Yhdessä kaarroksessa Lystillä lipesi tassut ja se kävi kyljellään. Ei sille mitään näyttänyt sattuneen, mutta harmitti. Pitää jatkossa seurata. Jos noita lipeämisiä sattuu useammin, niin kiemuraratoja en uskalla tehdä.

Omaa vuoroa odotellessa tokoilimme vähän. Kokeilin liikkeestä istumista muutamia kertoja. Lysti muisti sen kesästä, mutta muutaman kerran meni maihin. Seuraamisessa teetin sivuttaisaskeleet oikealle ja vasemmalle (vasemmalle kävelytyylillä), lisäksi paikallani täyskäännöksen vasemmalle ja peruutuksen. Jestas sentään, miten hienosti Lystikki haki perusasennon. Kun tämä oli vielä suht uutta, niin skarppina pysyi koira. Pitää ottaa videolle todistusaineistoa joskus.

Kuten edellisestä voi päätellä, vilkaisin eilen tokon voittajaluokan liikkeitä: Paikkamakuuseen tulee minuutti lisää. Tunnaria on tehty. Liikkeestä istuminen opeteltiin bh-kokeeseen. Ruudun alkeita, kaukokäskyjen seisomista ja metallikapulan pitoa on opiskeltu vuosi sitten. Hyppynoutoa on harjoiteltu myös vähän. Liikkeestä maahanmenoa olen metsässä kokeillut joskus. Listaus ei nyt tarkoita sitä, että silmissä siintää kokeet, eieiei. Voin vihdoin tunnustella tokoa ihan rauhassa vaihteluksi & virkistykseksi, erityisesti vireeseen ja hauskuuteen huomiota kiinnittäen. On ihanaa, kun ei ole enää paineita mistään! Katsotaan sitten joskus, onko ääni-, häiriöherkkyys ja into sillä tasolla, että testataan virallisesti osaamistamme. Paikkamakuita yritän muistaa tehdä pari kertaa viikossa lenkin tms. lomassa, jottei liike katoa muistista. 

Sunnuntaita olen vielä mietiskellyt. Erityisesti mieltä lämmittää, kun luoksetulossa kutsuin Lystin ja sen ilmeestä ja kontaktista tiesin, että vaikka vauhti on luja, niin koira pysähtyy varmasti. Toinen hieno oli kaukokäskyt, ekan istumaannousun jälkeen hoksasin, että nyt sujuu. Siirtymät olivat vielä niin nopeat, viiveettömät, tarkat ja täydet, että huh! Lukuisten epäonnistumisten jälkeen, vihdoin. Ja vieraassa hallissa, missä ei pitänyt olla mahdollisuuksia. (Pientä leijumista vielä hetki.)

Tihuuttaa vettä ja päivällä on niin pimeää, että sisällä on pidettävä valot. Lähdin hallille koirani kera. En ollut ainut suunnitelmineni. Odotin ulkona ja sain toisesta koirasta hyvän häiriön. Seuruutin Lystiä, eikä kontaktissa ollut ongelmaa.

Ensin tein hyppykoulusta kääntymisharjoituksen. Siinä tuli oivaa lähtöharjoittelua samalla. Lysti ei tömissyt eikä kaartanut lapa edellä. Sain otettua etäisyyttä lähetyksessä. Ainakin koira tykkäsi. Omiin havaintoihini ei ehkä ole luottamista.

Tämän jälkeen oli vuorossa toko-estehyppy, pari lautaa liian matala. Lystillä kolahti toisella jalka lautaan ja tosi epääluuloisesti tutkiskeli estettä sen jälkeen. Tämän jälkeen oli otettava 2 hyppyä, jotka onnistuivat hyvin. Palkkasin joko istumisesta tai sivulta.

Noudossa palkkasin narupallolla, x 2 eri tavalla varioiden oli innokas ja moitteeton.

Sitten jatkui agility: keinu x 4 ja hyppyharjoituksina takaakierrot edestä ja takaa ohjaten. Edessä voin olla n. 1.5 metrin päässä ja onnistuu, kahdesta metristä Lysti kiertää vain minut. Sitten kokeilin Tuijan näyttämää päinvastoin-takaakiertoa, onnistui. Tähän tajusin lopettaa.

Metsässä piilotin Lystille kepin pari kertaa, muuten oli vapaata juoksentelua. Hyvän ilman huono puoli - saa ihan yksikseen metsäillä ja sadekin unohtuu puiden katveessa. Nimim. Märät lenkkarit ja sukat

Lomapäiväksi piti keksiä taas vähän ajelua, joten käytiin meille uudessa hallissa totuttelemassa. Sinänsä siinä on järkeä, että siellä järjestetään toko- ja agi-kisoja. Toisaalta mietin, että alan tarvita lomaa myös tästä koirahössötyksestä enkä vain töistä.

Noh, ennen halliin menoa poika käytti Lystin ulkona. Järjestin itse vähän esteitä, tein hyppykoulutuksen alastuloharjoituksen. Halliin tultuaan Lysti veti luokseni ja oli heti sinut hallin kanssa. Hyppysarjoja tein 5-6, siirsin viimeistä estettä koiralle vaihteluksi. Ei mitään alastulotömähtelyjä. Tosin pohja oli pehmeämpi ja vaimentavampi kuin omassa hallissamme. Mainittakoon, että yksi fysioterapeutti on luvannut ottaa yhteyttä 2 viikkoa sitten enkä toiseen ole saanut yrityksistäni huolimatta yhteyttä. Vähän kaivelee.

Sitten oli ajatus mennä esteet (erityisesti kontaktit) kertaalleen läpi, niitä olikin tuplaten kahdella radalla. Lysti hyppäsi ekalla kerralla pois keinulta kesken kaiken, mutta toinen keinu meni sitten ekalla. Ensin se myös loikkasi puomin alastulokontaktin, mutta sitten otti kaikki kontaktit kuten kuuluu. Pujotteluun lähetin Lystin hypyn kautta x 2 niin, että joutui kiertämään takaisin - samaan tyyliin kuin oli viime kisoissa. Hyvin meni, kun ohjasin ajoissa. Oikean ja vasemman testasin x 1 hyppysarjalla ja koiruus kääntyi just kuten kuuluu! Pöytä ja 2 erilaista rengasta tuli myös testattua. Kokeilin vielä ohjausta siihen, miten saan Lystin hyppäämään kulkusuuntaan pituussuunnassa olevan esteen oikein päin. Yläraajaani liikuttamalla meni juuri oikein.

Välillä koira sai huilia, käydä ulkona. Sitten jatkettiin tokolla. Siinä otin seuruuta esteiden välissä. Estehypyn teetin agility-esteellä, koska tokohyppyä en löytänyt mistään. Lysti ei hypännyt ekalla, toisella istahti huonosti, hyytyi ja alkoi haistella esterimaa. Tyytymättömyyteni oli varmaan laskeutunut sen olemukseen, joten skarppasin itseni pirteäksi ja uusinnalla koko touhu sujui. Kaukokäskyissä lapsi oli koiran takana ja palkkasi Lystin broileripullalla, tein vain istu ja toisella istu-maahan. Noudossa juoksin ensin karkuun palautuksessa. Toisella jäin paikoilleni. Lysti ravasi viimeiset 2 metriä. Luoksetulon pysäytyksessä se ennakoi, halusi palata takana odottaneelle narupallolle. Piti ottaa uudelleen niin, että narupallo oli minulla. Ihan lopuksi oli paikkamakuu, ensin 30 sek, sitten vähän yli 3 min. Hyvä suoritus koiralta, oli käynyt miltei heti lonkalleen. Niihin en puutu, pidän sitä rentoutumisen merkkinä eli Lystin kohdalla hyvänä asiana. Sen jälkeen Lysti sai paljon broileripullia. Lopuksi leikittiin vielä narupallolla. Aika maraton-treeni tuosta tuli, mutta ei kait koiruus rikki mennyt.

Kuva taannoiselta metsäreissulta ihan reissun lopusta:

 P.s. Illalla eksyin lähikentälle. Luoksetulon pysäytys oli pakko kokeilla. Jätin narupallon tulolinjalta sivuun muutaman metrin päähän. Pyysin Lystin ensin sivulle, koira 30 metristä oikein revitteli jalkani viereen. Siitä vapautin narupallolle. Toisella kerralla pysäytin Lystin, se pysähtyi hienosti ja madaltui bordercolliemaiseen vaanimisasentoon kyttäämään vapautussanaa. Siitä laskinkin ja jäi hyvä mieli. Lopuksi leikittiin niin, että välillä juoksin karkuun narupallon ominutta koiraani, välillä käännyin jahtaamaan sitä ja välillä normaalia vetoleikkiä. Oli hauskaa! Bc:maisuudesta vielä, hyppykoulutuksessa kääntymisharjoituksissa koira oli kuulemma bc:mainen tehdessään toistoja. Wau!

Töiden jälkeen lapsen kaveri pääsi liikkuriksi. Teetin Lystillä kaukot ja juttu ajoi asiansa: Lysti vilkaisi häntä, mutta teki silti liikkeen juuri kuten kuuluu. Ensin tein koko sarjan, sitten palkkasin pelkästä istumisesta. Tämän jälkeen pystytin esteen, priima suoritus tuli istumisineen.

Lähikentällä seuruutin Lystiä vähän narupallopalkalla. Aluksi koira oli silti vähän löysä. Liikkeestä maahanmeno oli hieno. Luoksetulon pysäytys upea, otin siitä vielä sivulle ja sitten laskin Lystin takapalkalle. Liikkeestä seisahtuminen oli hyvä myös, hiivin narupalloa kaivellen takaisin Lystin luo. Lopuksi paikkamakuussa Lysti oli levollisesti 4 min. Se näyttää taas unohtaneen toimitsijatelttojen hyökkäykset. Kun sanon hiljaa paikkamakuu, ihan kuin sen suupieleen herahtaisi tippa kuolaa.

Perjantaina pääsen meille uuteen halliin treenaamaan. Siellä tokoillaan ja agiliidetään vierasta paikkaa ja esteitä tutuiksi.

Töiden jälkeen kiirehdin hirmu höngällä agilityhallille, jotta ehdin tehdä jotakin ennen ryhmien alkua. Rakensin hyppykoulutuksen alastulotreenin. Hyppyytin Lystin sen x 5 = 20 hyppyä. Siirsin viimeisintä estettä joka kerta, jotta koira ei kyllästynyt. Jätin ruokapalkan alustalle hyppysuoran jälkeen. Lysti sai istua ja lopulta menin sarjan sivulle katsomaan. Vasta sieltä vapautin ruokaan katseensa fiksoineen Lystin “mene”-käskyllä. Tuli siis hyvää lähtötreeniä ja mene-treeniä = juokse eteenpäin kaikki esteet, mitkä ovat linjallasi. Etujalat eivät tömähtäneet kertaakaan! Jälkikäteen katsoin etäisyydet uudelleen, olin tehnyt pätkän minien välimatkoilla, mutta ei kai tuo kuolemaksi ole. Katsoinkin, että oli aika kompakti kokonaisuus.

Keinua otettiin 2 x per puoli, pysäytin Lystin alastulokontaktille. A mentiin x 3. Joskus voisin taas kasvattaa sivuttaisetäisyyttä, nyt olin maltillisesti metrin päässä. Kepit pujottelutin hypyn kautta 2 x 2 niin, että tuli avo- ja sulkukulmaa. Lopuksi tsekkasin medikorkeudella suhinakäännökset 2 x 2 ja “oikea & vasen“. En tiedä, osaako koira todella puolet vai katsoiko se syrjäkulmalla käsiäni. Joka tapauksessa se oli erehtymätön. Kisoissa en tätä ole vielä uskaltanut soveltaa, mutta sen aika tulee vielä. Kaikki meni virheittä! Vuffe ei edes varastanut.

Lopuksi pihalla tokoilin vähän. Hetsasin pallolla ja otin seuraamisesta pysähtymiset x 3. Lystin pysähdyttyä jatkoin matkaani ja eri mittaisen matkan jälkeen yhtäkkiä käännyin ja hiivin hämmästyneen koirani luo narupalloa esiin kaivaen. Sitten kehaisin ja palkkasin. Luin vinkin jostakin blogista ja sillä on tarkoitus saada koira skarpiksi jäävässä liikkeessä. Näytti toimivan.

Lystille oli luvassa tokoilua isolla kentällä narupallon kera.

Pallon heiluttelun jälkeen tungin sen taskuun ja seuruutin innostunutta Lystiä lyhyen pätkän. Vitsit mikä oli vire! Sitten oli luoksetulon pysäytysten vuoro. Jätin takapalkaksi broileripullaa. Kasvatin välimatkan 10 metristä 30 metriin. Pysähdysten venymisistä ei ollut tietoakaan ja Lysti sai palata joka kerta takapalkalle pienen viiveen jälkeen. Siksi viive, koska aiemmin alkoi varastaa. Palkalta kutsuin sen lopuksi sivulleni ja palkkasin narupallolla.

Seuraamisesta maahanmenossa Lysti jäi ekalla kyynäristä ilmaan, joten otin toisen perään. Se oli hyvä. Yhden sarjan kaukoja teetin narupallo takapalkkana. Olin itse 8 metrissä. Hienoa työtä teki koiruli. Lopuksi pidin sitä paikkamakuussa ensin 20 sek, sitten 4 min. Vuhve makasi tarkkaavaisena ja levollisena. Erikseen oli vielä hämyjä: Lysti makasi vieressäni ja huutelin kaikenlaisia sanoja. “Käsky”:llä koira aluksi nousi puoliksi ylös. Lopuksi hauva pysyi maassa, kunnes tuli suustani oikea sana.

Oli vielä melkein valoisaa, joten lähdimme metsälenkille. Sade yltyi. Tunnissa kastuu aika hyvin, jos ei ole sadevaatteita. En olisi muuten tuntia seikkaillut, mutta pimeän tultua kävelin vieraassa metsässä pari kertaa harhaan.

Jääkaapin oven alaosassa on tällaiset vakio-osat