Kolmiokorvat

Edellisen kirjoituksen jälkeen skarppasin luoksetulossa ja otin seuraavana päivänä systeemin kahdesti niin, että koiruus kuunteli käskyt eikä karannut palkkaamaan itseään ennenaikaisesti. En tehnyt mitään eri lailla, mutta ehkä “nyt tehdään kunnolla” -asenteeni huokui? Sama iloinen ja odottava fiilis säilyi Lystillä, mikä oli parasta. Metallikapulaan ei olla kajottu, koska sen välttämättömyydestä en ole vakuuttunut. Kaukoja on treenattu lähietäisyydellä, tulee samalla hyvää jumppaa Lystikille. Tontut kävivät tuomassa ennakkoon Lystille tornado-aktivointilelun, jonka se taisi samana iltana pähkäillä selväksi.

Lenkkikäyttäytymiseen olen kiinnittänyt erityistä huomiota. Taskussani on marketista ostettu pahviin kiinnitetty metallikaulain eli räminäpurkin pehmennetty versio. Ravistin sitä max 5 kertaa, kun koira ei “nätisti”-käskystä välittänyt. Se tepsi ja olen erittäin tyytyväinen Lystin hihnakäytökseen.

Lannerankani magneettikuvista löytyi mm. välilevyn pullistumat ja vahvaa “degeneroitumista”. Löydökset selittävät säteilykivun, mikä loppuu pullistuneen välilevyn kuihtuessa. Aikaisempi hoitolinja pääosin säilyy liikuntasuosituksineen ja rajoituksineen. Samalla yritetään estää luisten muutosten eteneminen. Surullista - vielä lokakuussa luulin olevani terveselkäinen. Jos olisin agilitykoira, olisin juuri aloittanut varhaiseläkkeen. 

Lapsi löysi mukavaa 80-luvun musiikkia. Olisi sopiva kipale agilitykisojen taustamusiikiksi, mutta mielestäni sopii nykytilanteeseeni. Sen voi kuunnella täällä.

Tänne tuli 20 asteen pakkanen. Lystin tassujen kanssa olen nyt tarkka. Viime talvena anturoihin tuli rekikoirien kylmähaavaumat, joita yritän tänä talvena välttää. Jos koira nostelee tassujaan, niin lähdetään oitis kotia kohti. Vauvojen sinkkivoidetta sivelen tassukarvoihin, jottei lumi paakkuuntuisi niin pahasti. Karvojen lyhentäminen ei auttanut. Tossut on ostamatta. Viime talviset fleece-töppöset olivat surkeat ja seuraavat jäätyivät kopiseviksi pakkasella. Olisi varmaan tilattava ihan oikeat rekikoirien kengät.

Eilen tokoilimme sisällä. Tunnari oli hyvä, tällä kertaa kellotaulun malliin 1 + 6. Sitten löysin metallikapulan. Lysti ei siitä pidä. Laitoin sen maahan ja pyysin hakemaan. Koira haisteli ja käveli pois. Innostin, millä Lysti alkoi haukkua ja tehdä tappohyppyjä kapulan viereen. Sitten se kaapi ja heitteli tassuillaan 1×2.5-metrisen käytävämaton kapulan alta toisen maton päälle. En saanut sanotuksi mitään, koska tuijotin huvittuneena näytöstä. Maton hävittyä Lysti alkoi raapia parkettia kapulan alta. Havahduin ja otin kapulan pois. Näytin kädessäni ollutta juustomöllykkää ja ehdotin “hae”, turhaan. Avasin Lystin suun varovaisesti, jolloin se otti kapulan ja tuli nättiin luovutusasentoon. Ilme oli “inhoan tätä kapulaa senkin ämmä”. Tein vielä pari lisää niin että kapula oli käsivarren mitan päässä ja pyysin koiraa hakemaan. Nätisti Lysti sen otti juuston himossaan. Tähän otan kyllä sanaksi “metalli”, jottei puukapulan nouto pilaannu. Ehkä harjoitellaan talven ajan vain metallikapulan pitoa superpalkalla. Itse nouto on opetettava korkeassa vireessä, muuten siitä tulee innoton eli kauhea.

Illalla Lysti sai paikkamaata ruuan odottamisen ajan. Nätisti pysyi.

Tänään otin yhden luoksetulon. Tarkoitus oli tehdä molemmat pysähtymiset takapalkalla. Lysti seisahtui yhdestä hypystä, painui bortsumaiseen vaanimisasentoon ja odotti pari sekuntia vapautusta. Sitä ei kuulunut, jolloin koiruus käännähti iloisesti häntä pystyssä, haki narupallon ja iloisena kirmasi ympäri hankea. Olisi pitänyt kieltää, mutten ehtinyt. Uusiksi en ottanut, koska olin itse jo jäässä. Ensi kerralla treenaan kestoa, lupaan. Toisaalta tällaista on hömpsöttelytreeni, kun ei ole tavoitteita.

Treenin vähyys ei juuri Lystissä ole näkynyt. Tosin viime päivinä sitä on pitkästä aikaa kiinnostanut talutushihnassa roikkuminen varsinkin loppulenkistä tai ”nätisti”-pätkän jälkeen. Siksi tokoilimme lumisella pikkutiellä ja nurmikolla. Oli kiva ilmakin, muutama aste pakkasta, tyyntä. 

Seuraamiseen kuului käännökset, hidas kävely, sivuaskeleet. Koira piti kontaktin ja paikan. Seuraamisesta seisahtuminen, maahanmeno ja istumaanmeno olivat ensiluokkaisia eli nopeita ja oikea asento joka kerta. Luoksetulon seisahdus oli välitön, maahanmeno myös, vauhti kovaa laukkaa. Kaukokäskyt 10 metristä takapalkalla maa-istu napakat, takapuoli ei inahtanutkaan paikoiltaan. Paikkamakuussa olin kulman takana noin minuutin. Olin niin, että näin juuri etutassut. Niiden perusteella koira ei liikkunut. Palkkasin 1-3 liikkeen välein narupallolla, Lysti pitää kiinni kädensijasta ja antaa pallon hakata kylkiinsä. Sopii minulle vaikkei vastavuoroista leikkiä tuekaan, mutta ei siihen ole mahdollisuuksiakaan.

Ostin Lystille lasten leluosastolta 2-metrisen pehmokäärmeen. Lysti on toistaiseksi vain tökkinyt sitä kuonollaan, sisältöön se ei ole vielä käynyt käsiksi.

Tokoiltu on minimaalisesti. Eilen seuruutin sivuaskelia ja peruuttamisen. Maasta kutsuin koiran sivulle eli siinä oli luoksetulon loppu. Yksi tunnari sisällä oli virheetön, haistelu ja kapulaote ensiluokkaista. Tänään otin kaukojen istu-maahan-istu 10 metristä. Ei pitäisi pitää etupalkkaa, koska koira loikkasi maihinmenossa metrin eteenpäin. Milloinkahan uskon itseäni? Seuraamisesta istumisessa koiruus lakosi maihin x 2. Yhden teetin hidastamalla ja sen jälkeen pidin leukani ylhäällä käskyttäessäni. Näin tuli varmoja istumisia. Paikkamakuu oli minuutin mittainen. Kauemmin en raskinut koiraa hyytävässä viimassa makuuttaa.

Kivaa on se, kun sanon “tokoillaan”, niin Lystikki alkaa pörrätä innostuneena edessäni: “Milloin lentää narupallo?” Ehkä vietinnostoprojekti alkaa toimia. Toinenkin hauska ennakointi löytyy. Eilisiltana sanoin: “Tehdäänkö tunnari?” Lysti kipaisi lapsen huoneeseen. Rutiiniimme kuuluu käskytys sinne kapuloiden järjestelyn ajaksi. Pitänee harkita tämän rituaalin purkamista.

Ulosmenossa käsken Lystin istumaan ja vasta vapautuksesta saa lähteä. Samoin teen ulkona ennen irti päästämistä. Vahvistan agilityn lähdössä pysymistä näin. Agilitya olen harrastanut videoita katsomalla, jospa niistä tarttuisi jotakin päähän.

Lystin “selkäköyry” eli se, ettei tule ihan normaali notko, on mielestäni hävinnyt. Sen liikkeissä en ole huomannut mitään oireita. Ft:n ohjeiden mukaan jatketaan jumppaa ja venyttelyä. Kaatumisista tuli mieleen, että vetihän se nurin yksissä agi-harjoituksissakin. Sen vaikutukset?

Viime kirjaamisen jälkeen tervehtymistaika raukesi takareiteni hermosäryn palattua keskiyöllä. Onneksi edes lievittymisvälähdyksiä alkaa olla. Kolmansiin agi-kisoihin osallistuminen on nyt peruttu. Hirmuinen hinku on radalle, joten peruminen oli vaikeaa vaikka maalaisjärjellä ajateltuna ilmiselvää. Jo 500 m autolla-ajon jälkeen pitää asentoa alkaa vaihdella, kävelyssä askelpituus on normaalia lyhyempi eikä lyhytaskelinen hölkkä onnistu (tärinä). Pitäähän radalla voida luottaa omiin jalkoihinsa. Sitä paitsi s-lomalaisena on moraalinen velvoite yrittää toipua eikä rassata itseään. Jospa tammikuussa?

Olen ehtinyt ajatella kuinka selkäni ei parane, välilevytyrä leikataan, saan multiresistentin sairaalabakteerin selkäytimeeni, mikä on kohtalokseni ja teho-osastolle hyvästelemään laskettu Lysti joudutaan ampumaan mahani päälle, koska ei laske piuhojen irrottajia sänkyni luokse. (Amélie-elokuvan nähneet tietävät kuinka pitkälle ajatukset voivat kulkea.) Tämä pitkälle hiottu ajatusketjuni, josta puuttui enää virsivalinnat, keskeytyi eilen alkuunsa. Sain kuulla, ettei näillä löydöksillä selkääni lähestytä veitsen kera.

Fysioterapian jälkeen kävelin lähes normaalin mittaisilla askelilla kivuitta, se oli taivaallista! Moisesta “revittelystä” huolimatta tyrä ei kostanut tänään. Koska liikunta on minulle suotavaa ja Lystin selän köyry oli laskeutunut, oli käväistävä agi-hallilla. Hain lapsen koulusta kantajakseni. Lupasin ottaa iisisti ja keskeyttää heti, jos kumpikaan koirakon jäsen näyttäisi tai tuntisi kipua tai jäykkyyttä.

Koira oli riemuissaan hallin pihalla. Lapsi laittoi 3 hyppyestettä, rimakorkeus oli n. 20 cm. Palkkana oli narupallo. Kokeilin muistaako Lysti takaakierrot kera twistin x 1 ja pakkovalssin x 1. Muisti. Harjoiteltiin agi-videon yllyttämänä uutena päällejuoksu x 3 eikä koira ollut moksiskaan. Ennakoiva valssi (x 3, koska ensin kaarre venähti), backlap x 2 ja jaakotus x 1 per puoli muisteltiin myös. Teki yhteensä n. 20 hyppyä apuhyppyineen. Lopuksi Lysti kipusi keinun kolmesti ja siinä treeni oli. Ehkä olisi kannattanut tehdä vain jotakin tiettyä, mutta teki mieli tehdä noin ja rataharjoituksessa sekalaista ohjausta vasta olisi ollutkin.

Tämän päivän tokoiluun kuului minuutin paikkamakuu, Lysti pysyi vaikka kävin avaimilla sisällä. Luoksetulossa otatin pelkän pysäytyksen ja sitten pysäytyksen + maahanmenon. Jälkimmäisin on upea. 

Otsikkoon vielä. Toivon ettei toipumisen alku raukea klo 24. Erään hurmaavan sadun kohtauksen voi silti klikata katsottavakseen tästä.

Tilanteeni suhteen ei ole tapahtunut edistymistä.  Ulkona käymme pari kertaa päivässä ja sisällä yritän keksiä aivojumppaa. Lysti ottaa päikkäreitä kanssani ja makoilee rauhallisesti.  Onneksi myös lapsi Lystikkiä ulkoiluttaa ja jaksaa sen kanssa peuhata.

Lysti on edelleen pujotellut muutaman sentin levyistä kujaa. Narupallo on valmiina odottamassa tai heitän lopuksi palkaksi. Lysti ei enää hämäänny siitä, etten kulje koko matkaa vierellä vaan pujottelee loppuun saakka. Lumi tuli viime yönä, joten ulkopujottelut ovat vissiin tässä tältä syksyltä.  Tästä klikkaamalla näkyy video eiliseltä.

Eilen tokoilimme vähän välikössä: Ensin seuraamista pienillä siirtymillä. Otin kaksi luoksetulon pysäytystä: ekalla pysähdys ok, toisella venähti vähän. Maihin en käskyttänyt.

Tänään kävimme hiekkakentällä. Lumen alla maa oli paikoitellen ihan jäässä, Lysti kellahti nurin. Olimme sitten kentän laidalla. Teetin lyhyitä seuraamisia ja siitä peruutuksia, Lysti istuu parin peruutusaskeleen jälkeen. Toisaalta juuri sellaista on keittiön matolla harjoiteltu. Seuraamisesta seisahtumisessa koira jäi istumaan x monta, otin pysähtymisen erikseen ja sen jälkeen se osasi seista. Seuraamisesta istumisessa (liekö oli järkeä ottaa heti perään) koira meni maihin. Uusinnoilla vähän hidastaessani se istui. Pari onnistunutta toistoa ja koira sai riehua narupallon kera. Nopeasti liikkeet näköjään unohtuu!

Kotona on tehty tunnaria ja kaukoja. Yritin saada Lystin takajalat tasapainolaudalle. Lysti tälläsi laudalle aina etujalat, sitä liikettä on joskus tehty. Vaihdoin tempun tähän tuttuun, koska Lysti oli niin skarppi ja tohkeissaan. Sitä paitsi liike voisi mahdollisesti heikkoa etupäätä auttaa. Videolta  *klik* voi huomata, että olen alkeistasolla tässä hommassa. Harmitukseksi sattui videolle sininen purulelu tasapainolaudan eteen, mutta menkööt.

Syysillan kuva:

Koirarintamalla ei paljon tapahdu. Ohjaajasta todettakoon, että hermosäryn nujertamiseksi aloitettiin uusi kipulääke. Tarkistin, että mikään lääkearsenaalistani ei kuulu doping-aineisiin. Edistystä on se, että tänään vihlonta ei ole mennyt niin alas takareiteen kuin eilen.

Paikkamakuun Lysti teki ulkona, kesto noin 1 min. Perusasentoa ja kaukoja on harjoiteltu. Lysti nousee seisomaan nyt metrin päästä, mutta vähän hutera on siirtymä ja asento. Tunnarin otin videolle *klik* kahteen otteeseen. Ehkä Lystiin iski ramppikuume, koska sellaiset virheet ikuistuivat, mitä en ennen muista nähneeni. Toisessa se tiputtaa kapulan ja toisessa siirtää vääriä kuonollaan. En silti teettänyt kolmatta yritystä saadakseni tänne virheetöntä versiota. Tämä on kuitenkin päiväkirja eikä koira- ja ohjaajamainos.

Alkusyksystä alkoi alaselästä vasemman pakaran kautta välillä pohkeeseen saakka menevä kipu ja kireys. Pidin oireilua venyttelyn puutteena, esim. agi-treenien jälkeen oma lihashuoltoni on ollut nolla. Viime viikolla jomotus, juiliminen ja istumisen hankaluus yhä yltyivät. Oli aika hakea dg ja saada hoitoa eli venyttelyohjeita, luulin. Minulla onkin selän välilevytyrä, mikä painaa iskiashermoa. OMT-fysioterapeutti sai vakuutettua, että kiristys ei ole lihaksista vaan iskiashermosta, vaikka kuinka yritin manipuloida häntä (henkisesti).  Olen nyt sairauslomalla, koska istuminen pitää saada pois. Sinänsä hyvät säännöt: pitää liikkua ja puuhastella eikä treeni ole kiellettyä. Sen sijaan istuminen, kumartelu ja nostelu kuuluvat vältettävien asioiden listalle. Harmittaa etten hakeutunut aiemmin hoitoon.

Vaikutuksia on myös koiratreeniin. Vaikka liikunta on suotavaa, jätän tänään agilityn väliin, koska kävely vihloo takareiteen. Suhtaudun kipuun nyt vakavammin, koska se ei olekaan lihasjumia vaan ärtynyt hermoparka. Lystin en antanut vetää lenkillä yhtään. Ihmeen hyvin se uskoi, kun kerrankin olin johdonmukainen ja jämäkkä. Metsässä annoin sen juosta vapaana, jotta sai purkaa energiaa.

Toko on enimmäkseen sisänysväystä. Eilen tunnari x 2, vaikkei saisi kuin kerran tehdä. Jonomuodostelmassa oli 7 väärää ja 1 oikea. Molemmilla erheetön suoritus. Nenä meni lähellä vääriä, muttei niitä koskenut, koira poimi oikean varmasti. Kaukoja on menty lähietäisyydeltä, erityisesti seiso-käskyä. Seuraamisen perusasentoa on hiottu pienin siirtymin. Paikkamakuun koira suoritti olohuoneen matolla juustot takapalkkana. Ulkokentällä seuruutin narupallon houkuttelemana tempoa vaihtaen. Yhdessä luoksetulossa pysäytin Lystin seisomaan ja maihin. Tämä on nyt upea, kun ei ole vielä harjoittelun pilaama. Toisen otin sivulle ilman pysähdyksiä. Narupallolla koira sai leikkiä yksikseen, en anna 23-kiloisen belgin nytkäyttää selkääni.

Mietinnässä on sopiva kutsukäsky luoksetuloon. Ketju menee näin ”Lystitule” - “top” - ? - “maa” - “sivu”. Kysymysmerkin tilalle on tyrkyllä “tänne” tai “tule”. “Tule” on huono tai sitten ei - sitä on ehdottomasti toteltava joka paikassa. Ei ehkä haittaa, jos siinä mielentilassa koira osaa mennä maihin. Tulee tilanteita, jolloin tie on välissä ja oppi säästää koiran hengen.

Unohdin eilen kirjata, että kotiin tultuamme Lysti sai paikkamaata noin 40 sek. Hyvin sujui.

Tänään iltalenkin yhteydessä tokoilimme. Teetin luoksetulon ensin n. 20 metristä, siihen pysäytys ja ensimmäistä kertaa myös maahanmeno. Käytin ääni- ja käsikäskyä. Lysti oikein syöksyi maihin! Tästä lensi narupallo palkaksi. Toinen tehtiin pidemmästä matkasta - hieno oli pysähdys ja maahanmeno suorastaan leikkisän innokas. Hih! Narupallon kera riekuttiin taas. Toisena teetin kaukot: Jätin Lystin istumaan, harpoin 10 m ja siitä istu-maahan. Moitteettomat siirtymät, kehu ja koiran päästö takapalkalle. Seisominen on vasta keittiömattotasolla, joten sitä en vielä kauempaa kokeile.

Ryhmätreenit oli tänään. Kaksi rataa mentiin, ekalla kontaktina puomi. Kepit olivat ensin niin, että putkesta tultua piti kääntyä takaisin päin pujottelemaan sulkukulman kautta. Hypyiltä oli käännyttävä takaisin jne. Lysti oli tosi innoissaan, nopeutta riitti. Kontaktin se otti kuten piti, kepit pujotteli taas erehtymättä. Pääsin kokeilemaan tositoimissa “vasen”-käskyä, toimi! Muutaman kerran lähetin koiran väärään putkeen tai esteelle. Kerran nousi hauvan pylly ennen lähtökutsua, siitä palautus. Muuten vuhve pysyi lähdöissä hyvin.

Päivän tärkein anti oli itselleni se, että vaikka vauhdilla juoksen, niin en saa Lystiä puskea seuraavan esteen ohi, vaan ajoissa hidastamalla hidastan myös Lystikin.  Lystin into tehdä - se tosiaan tarttuu! Vannon, että sen silmät loistaa radan jälkeen: “Enkös ole hyvä!”

Yhdessä kaarroksessa Lystillä lipesi tassut ja se kävi kyljellään. Ei sille mitään näyttänyt sattuneen, mutta harmitti. Pitää jatkossa seurata. Jos noita lipeämisiä sattuu useammin, niin kiemuraratoja en uskalla tehdä.

Omaa vuoroa odotellessa tokoilimme vähän. Kokeilin liikkeestä istumista muutamia kertoja. Lysti muisti sen kesästä, mutta muutaman kerran meni maihin. Seuraamisessa teetin sivuttaisaskeleet oikealle ja vasemmalle (vasemmalle kävelytyylillä), lisäksi paikallani täyskäännöksen vasemmalle ja peruutuksen. Jestas sentään, miten hienosti Lystikki haki perusasennon. Kun tämä oli vielä suht uutta, niin skarppina pysyi koira. Pitää ottaa videolle todistusaineistoa joskus.

Kuten edellisestä voi päätellä, vilkaisin eilen tokon voittajaluokan liikkeitä: Paikkamakuuseen tulee minuutti lisää. Tunnaria on tehty. Liikkeestä istuminen opeteltiin bh-kokeeseen. Ruudun alkeita, kaukokäskyjen seisomista ja metallikapulan pitoa on opiskeltu vuosi sitten. Hyppynoutoa on harjoiteltu myös vähän. Liikkeestä maahanmenoa olen metsässä kokeillut joskus. Listaus ei nyt tarkoita sitä, että silmissä siintää kokeet, eieiei. Voin vihdoin tunnustella tokoa ihan rauhassa vaihteluksi & virkistykseksi, erityisesti vireeseen ja hauskuuteen huomiota kiinnittäen. On ihanaa, kun ei ole enää paineita mistään! Katsotaan sitten joskus, onko ääni-, häiriöherkkyys ja into sillä tasolla, että testataan virallisesti osaamistamme. Paikkamakuita yritän muistaa tehdä pari kertaa viikossa lenkin tms. lomassa, jottei liike katoa muistista. 

Sunnuntaita olen vielä mietiskellyt. Erityisesti mieltä lämmittää, kun luoksetulossa kutsuin Lystin ja sen ilmeestä ja kontaktista tiesin, että vaikka vauhti on luja, niin koira pysähtyy varmasti. Toinen hieno oli kaukokäskyt, ekan istumaannousun jälkeen hoksasin, että nyt sujuu. Siirtymät olivat vielä niin nopeat, viiveettömät, tarkat ja täydet, että huh! Lukuisten epäonnistumisten jälkeen, vihdoin. Ja vieraassa hallissa, missä ei pitänyt olla mahdollisuuksia. (Pientä leijumista vielä hetki.)