Kolmiokorvat

Tihuuttaa vettä ja päivällä on niin pimeää, että sisällä on pidettävä valot. Lähdin hallille koirani kera. En ollut ainut suunnitelmineni. Odotin ulkona ja sain toisesta koirasta hyvän häiriön. Seuruutin Lystiä, eikä kontaktissa ollut ongelmaa.

Ensin tein hyppykoulusta kääntymisharjoituksen. Siinä tuli oivaa lähtöharjoittelua samalla. Lysti ei tömissyt eikä kaartanut lapa edellä. Sain otettua etäisyyttä lähetyksessä. Ainakin koira tykkäsi. Omiin havaintoihini ei ehkä ole luottamista.

Tämän jälkeen oli vuorossa toko-estehyppy, pari lautaa liian matala. Lystillä kolahti toisella jalka lautaan ja tosi epääluuloisesti tutkiskeli estettä sen jälkeen. Tämän jälkeen oli otettava 2 hyppyä, jotka onnistuivat hyvin. Palkkasin joko istumisesta tai sivulta.

Noudossa palkkasin narupallolla, x 2 eri tavalla varioiden oli innokas ja moitteeton.

Sitten jatkui agility: keinu x 4 ja hyppyharjoituksina takaakierrot edestä ja takaa ohjaten. Edessä voin olla n. 1.5 metrin päässä ja onnistuu, kahdesta metristä Lysti kiertää vain minut. Sitten kokeilin Tuijan näyttämää päinvastoin-takaakiertoa, onnistui. Tähän tajusin lopettaa.

Metsässä piilotin Lystille kepin pari kertaa, muuten oli vapaata juoksentelua. Hyvän ilman huono puoli - saa ihan yksikseen metsäillä ja sadekin unohtuu puiden katveessa. Nimim. Märät lenkkarit ja sukat

Lomapäiväksi piti keksiä taas vähän ajelua, joten käytiin meille uudessa hallissa totuttelemassa. Sinänsä siinä on järkeä, että siellä järjestetään toko- ja agi-kisoja. Toisaalta mietin, että alan tarvita lomaa myös tästä koirahössötyksestä enkä vain töistä.

Noh, ennen halliin menoa poika käytti Lystin ulkona. Järjestin itse vähän esteitä, tein hyppykoulutuksen alastuloharjoituksen. Halliin tultuaan Lysti veti luokseni ja oli heti sinut hallin kanssa. Hyppysarjoja tein 5-6, siirsin viimeistä estettä koiralle vaihteluksi. Ei mitään alastulotömähtelyjä. Tosin pohja oli pehmeämpi ja vaimentavampi kuin omassa hallissamme. Mainittakoon, että yksi fysioterapeutti on luvannut ottaa yhteyttä 2 viikkoa sitten enkä toiseen ole saanut yrityksistäni huolimatta yhteyttä. Vähän kaivelee.

Sitten oli ajatus mennä esteet (erityisesti kontaktit) kertaalleen läpi, niitä olikin tuplaten kahdella radalla. Lysti hyppäsi ekalla kerralla pois keinulta kesken kaiken, mutta toinen keinu meni sitten ekalla. Ensin se myös loikkasi puomin alastulokontaktin, mutta sitten otti kaikki kontaktit kuten kuuluu. Pujotteluun lähetin Lystin hypyn kautta x 2 niin, että joutui kiertämään takaisin - samaan tyyliin kuin oli viime kisoissa. Hyvin meni, kun ohjasin ajoissa. Oikean ja vasemman testasin x 1 hyppysarjalla ja koiruus kääntyi just kuten kuuluu! Pöytä ja 2 erilaista rengasta tuli myös testattua. Kokeilin vielä ohjausta siihen, miten saan Lystin hyppäämään kulkusuuntaan pituussuunnassa olevan esteen oikein päin. Yläraajaani liikuttamalla meni juuri oikein.

Välillä koira sai huilia, käydä ulkona. Sitten jatkettiin tokolla. Siinä otin seuruuta esteiden välissä. Estehypyn teetin agility-esteellä, koska tokohyppyä en löytänyt mistään. Lysti ei hypännyt ekalla, toisella istahti huonosti, hyytyi ja alkoi haistella esterimaa. Tyytymättömyyteni oli varmaan laskeutunut sen olemukseen, joten skarppasin itseni pirteäksi ja uusinnalla koko touhu sujui. Kaukokäskyissä lapsi oli koiran takana ja palkkasi Lystin broileripullalla, tein vain istu ja toisella istu-maahan. Noudossa juoksin ensin karkuun palautuksessa. Toisella jäin paikoilleni. Lysti ravasi viimeiset 2 metriä. Luoksetulon pysäytyksessä se ennakoi, halusi palata takana odottaneelle narupallolle. Piti ottaa uudelleen niin, että narupallo oli minulla. Ihan lopuksi oli paikkamakuu, ensin 30 sek, sitten vähän yli 3 min. Hyvä suoritus koiralta, oli käynyt miltei heti lonkalleen. Niihin en puutu, pidän sitä rentoutumisen merkkinä eli Lystin kohdalla hyvänä asiana. Sen jälkeen Lysti sai paljon broileripullia. Lopuksi leikittiin vielä narupallolla. Aika maraton-treeni tuosta tuli, mutta ei kait koiruus rikki mennyt.

Kuva taannoiselta metsäreissulta ihan reissun lopusta:

 P.s. Illalla eksyin lähikentälle. Luoksetulon pysäytys oli pakko kokeilla. Jätin narupallon tulolinjalta sivuun muutaman metrin päähän. Pyysin Lystin ensin sivulle, koira 30 metristä oikein revitteli jalkani viereen. Siitä vapautin narupallolle. Toisella kerralla pysäytin Lystin, se pysähtyi hienosti ja madaltui bordercolliemaiseen vaanimisasentoon kyttäämään vapautussanaa. Siitä laskinkin ja jäi hyvä mieli. Lopuksi leikittiin niin, että välillä juoksin karkuun narupallon ominutta koiraani, välillä käännyin jahtaamaan sitä ja välillä normaalia vetoleikkiä. Oli hauskaa! Bc:maisuudesta vielä, hyppykoulutuksessa kääntymisharjoituksissa koira oli kuulemma bc:mainen tehdessään toistoja. Wau!

Töiden jälkeen lapsen kaveri pääsi liikkuriksi. Teetin Lystillä kaukot ja juttu ajoi asiansa: Lysti vilkaisi häntä, mutta teki silti liikkeen juuri kuten kuuluu. Ensin tein koko sarjan, sitten palkkasin pelkästä istumisesta. Tämän jälkeen pystytin esteen, priima suoritus tuli istumisineen.

Lähikentällä seuruutin Lystiä vähän narupallopalkalla. Aluksi koira oli silti vähän löysä. Liikkeestä maahanmeno oli hieno. Luoksetulon pysäytys upea, otin siitä vielä sivulle ja sitten laskin Lystin takapalkalle. Liikkeestä seisahtuminen oli hyvä myös, hiivin narupalloa kaivellen takaisin Lystin luo. Lopuksi paikkamakuussa Lysti oli levollisesti 4 min. Se näyttää taas unohtaneen toimitsijatelttojen hyökkäykset. Kun sanon hiljaa paikkamakuu, ihan kuin sen suupieleen herahtaisi tippa kuolaa.

Perjantaina pääsen meille uuteen halliin treenaamaan. Siellä tokoillaan ja agiliidetään vierasta paikkaa ja esteitä tutuiksi.

Töiden jälkeen kiirehdin hirmu höngällä agilityhallille, jotta ehdin tehdä jotakin ennen ryhmien alkua. Rakensin hyppykoulutuksen alastulotreenin. Hyppyytin Lystin sen x 5 = 20 hyppyä. Siirsin viimeisintä estettä joka kerta, jotta koira ei kyllästynyt. Jätin ruokapalkan alustalle hyppysuoran jälkeen. Lysti sai istua ja lopulta menin sarjan sivulle katsomaan. Vasta sieltä vapautin ruokaan katseensa fiksoineen Lystin “mene”-käskyllä. Tuli siis hyvää lähtötreeniä ja mene-treeniä = juokse eteenpäin kaikki esteet, mitkä ovat linjallasi. Etujalat eivät tömähtäneet kertaakaan! Jälkikäteen katsoin etäisyydet uudelleen, olin tehnyt pätkän minien välimatkoilla, mutta ei kai tuo kuolemaksi ole. Katsoinkin, että oli aika kompakti kokonaisuus.

Keinua otettiin 2 x per puoli, pysäytin Lystin alastulokontaktille. A mentiin x 3. Joskus voisin taas kasvattaa sivuttaisetäisyyttä, nyt olin maltillisesti metrin päässä. Kepit pujottelutin hypyn kautta 2 x 2 niin, että tuli avo- ja sulkukulmaa. Lopuksi tsekkasin medikorkeudella suhinakäännökset 2 x 2 ja “oikea & vasen“. En tiedä, osaako koira todella puolet vai katsoiko se syrjäkulmalla käsiäni. Joka tapauksessa se oli erehtymätön. Kisoissa en tätä ole vielä uskaltanut soveltaa, mutta sen aika tulee vielä. Kaikki meni virheittä! Vuffe ei edes varastanut.

Lopuksi pihalla tokoilin vähän. Hetsasin pallolla ja otin seuraamisesta pysähtymiset x 3. Lystin pysähdyttyä jatkoin matkaani ja eri mittaisen matkan jälkeen yhtäkkiä käännyin ja hiivin hämmästyneen koirani luo narupalloa esiin kaivaen. Sitten kehaisin ja palkkasin. Luin vinkin jostakin blogista ja sillä on tarkoitus saada koira skarpiksi jäävässä liikkeessä. Näytti toimivan.

Lystille oli luvassa tokoilua isolla kentällä narupallon kera.

Pallon heiluttelun jälkeen tungin sen taskuun ja seuruutin innostunutta Lystiä lyhyen pätkän. Vitsit mikä oli vire! Sitten oli luoksetulon pysäytysten vuoro. Jätin takapalkaksi broileripullaa. Kasvatin välimatkan 10 metristä 30 metriin. Pysähdysten venymisistä ei ollut tietoakaan ja Lysti sai palata joka kerta takapalkalle pienen viiveen jälkeen. Siksi viive, koska aiemmin alkoi varastaa. Palkalta kutsuin sen lopuksi sivulleni ja palkkasin narupallolla.

Seuraamisesta maahanmenossa Lysti jäi ekalla kyynäristä ilmaan, joten otin toisen perään. Se oli hyvä. Yhden sarjan kaukoja teetin narupallo takapalkkana. Olin itse 8 metrissä. Hienoa työtä teki koiruli. Lopuksi pidin sitä paikkamakuussa ensin 20 sek, sitten 4 min. Vuhve makasi tarkkaavaisena ja levollisena. Erikseen oli vielä hämyjä: Lysti makasi vieressäni ja huutelin kaikenlaisia sanoja. “Käsky”:llä koira aluksi nousi puoliksi ylös. Lopuksi hauva pysyi maassa, kunnes tuli suustani oikea sana.

Oli vielä melkein valoisaa, joten lähdimme metsälenkille. Sade yltyi. Tunnissa kastuu aika hyvin, jos ei ole sadevaatteita. En olisi muuten tuntia seikkaillut, mutta pimeän tultua kävelin vieraassa metsässä pari kertaa harhaan.

Jääkaapin oven alaosassa on tällaiset vakio-osat

Sain eilen jonkin herätyksen Lystin lihashuoltoa ajatellen. Olen muinoin käynyt ihmishierontakurssin ja sitä hyödyntänyt. Isältäni sain kesällä syntymäpäivälahjaksi koirahierontakirjan, mihin syvennyin nyt kunnolla. Ihan samoja juttuja oli kuin ihmisillä! Illalla sivelin ja hieroin kevyesti Lystiä. Aluksi se oli vähän ihmeissään, mutta sitten rentoutui, huokaisi ja sulki silmänsä. Oli hyvä saada näppituntuma sen kropasta. Se ei sormiini kipeältä tai jäykältä tuntunut mistään. Ehkä tuollaisella kevytkäsittelyllä on ainakin rauhoittava vaikutus. Kas, kun en aiemmin ole moiseen ryhtynyt!

Äsken iltalenkillä teetin paikkamakuun, ensin vain käväisin piilossa ja palkkasin. Sitten olin 4 min piilossa ja koira oli tyynesti paikoillaan. Oli tuulista ja kaukaista kolketta kuului, mutteivat ne nyt haitanneet. Paluumatkalla treenasin Lystin kulkemista oikealla puolellani, sai siinä imutella broileripullaa. Siitä on hyötyä joissakin tilanteissa. Mietin pitkään millä alan liikettä kutsumaan. Oikea ei käy, koska se jo tarkoittaa oikealle kääntymistä. Väärä kuulostaa väärältä, right teennäiseltä, höger oudolta, rechts liian saksalaiselta, mutta siitä väännös rett suuhun passelilta. Yhden kaukojen istumaannousun otin pihassa.

Pitkään olen pohtinut toista koiraa. En ole sellaista hankkinut, koska: *Lysti on ollut niin keskeneräinen. *Hirvittää riski - seuraava voi myös olla surkea hermoiltaan tai kropaltaan, takuuta ei saa. *Vähän on vaikeaa nähdä itseäni kahden koiran omistajana, sitten alkaisin jo oikeasti olla “koiraihminen tai -harrastaja”. *Välillä olen harkinnut akvaariota tai lainakoiraa agilityyn. *Elämä on nyt ihan täyttä: työ, huushollin pyöritys ja lapsi. Tosin joku sisälläni tilasi autooni häkin kahdelle koiralle, tosin siitä toisen puolen ”treenivarusteita varten”, jotteivat mutaisina lentele ympäriinsä.

Katselin koko eilisillan ja tämän päivän Pikku-Lystikin etuosaa - voisivat lavat taaempana olla. Siksi se näyttää edestäkin niin ruipelolta. Jos katastrofiajatteluni käy toteen eli Lystin etuosa on oikeasti huono, siis sellainen, jota ei saa jumppaamalla fiksattua, niin se jää ennenaikaiselle eläkkeelle psyykkisistä ja fyysisistä syistä, mikä voisi olla armollisin ratkaisu.  Mainitsen tähän väliin, että eilen Lysti pelkäsi lapsen uusia talvikenkiä ihan tosissaan. Uusia mielekkäitä harrastuksia en keksi, siis sellaisia, joihin siitä olisi huonojen hermojensa vuoksi. Siinä vapautuisi paikka harrastuskoiralle. Ja vaikka Lystin rakenne olisi ihan kelpo, niin sekin olisi tietysti vain hyvä uutinen. Mutta joka tapauksessa voisi lajitoverista olla mukavaa seuraa. Lapsikin on innostunut ajatuksesta. 

Tähän huusholliin on alettu katsoa malinoisia sillä silmällä.

Lenkillä jätin Lystin paikkamakuuseen pienelle hietikolle. Ensimmäisellä kerralla vain käväisin piilossa, koira pysyi makuulla. Toisella olin noin 20 sek piilossa, nätisti pysyi. Palkkana oli broileripulla ja talutushihnalla leikkiminen. Jälkimmäistä ei varmaan pitäisi tehdä, mutta pakko oli riehutuksella palkata, koska koira sitä odotti (ja jos se sillä aloillaan pysyy). Edetään tässä hiljalleen.

Kotipihalla kaukot: 2 x pelkkä istumaannousu ja 1 x istu-maahan-istu 8 metristä. Oli säpäkkä koira.

Viikonloppuna on Alatalon hyppykoulutus ja seuraavana viikonloppuna agi-kisat.

Aikaisin tulee jo pimeä. Lystillä oli heijastinliivi yllään ja kävimme iltalenkin yhteydessä pimeällä kentällä tokoilemassa hetken. Kiittelin sen liiviä. Luoksetulon pysäytyksiä teetin ensin muutamasta metristä, sitten 20 metristä. Palasin palkkaamaan ruualla, sillä systeemillä oli tarkoitus opettaa Lystille rauhallista odotusta pysäytyskäskyn jälkeen. Vauhti oli hyvää, pysähdykset nopeita ja vain kahdesti liikahti tassu.

Paikkamakuun aloituksia tein x 3. Lysti ei noussut kertaakaan istumaan, vaikka viimeisimmällä olin jo piilossakin 20 sek. Läheisestä ok-talosta kuului jympsettä ja kolinaa, mitä Lysti kuulosteli. En uskaltanut pitää sitä kauemmin makuulla, kun ei ollut aavistustakaan mitä rytinää oli vielä tuloillaan. Lelupalkkaa ei ollut matkassa, ei ollut kunnollisia rymyvaatteitakaan, saati että mitään olisi nähnyt, joten ruualla vain palkkasin. Kentältä lähtiessä koira ilmeisesti odotti leikkiriehutusta ja innoissaan loikki ympärilläni. Sain sen kuonosta kasvoihini oikein kunnon iskun. Saas nähdä miten turpiini ottaneen näköinen olen huomenna.

Ohitimme mainitun ok-talon paluumatkalla. Sen isäntä mätti halkoja peräkärryyn ja lapsi ajeli karkealla soralla kolmipyörällä. Jälkimmäinen ääni kuulosti vähän luonnetestin tynnyriä. Lysti veti korvat luimussa pois. Käännyin ympäri ja ohitettiin talo kahdesti, jälkimmäisellä koira oli rauhallinen, joten palkkasin ruualla. Joku pälyily sille jäi päälle, koska kohta tien yli menneet sähkölinjat kiinnittivät sen huomiota. Linjoihin kävi valo, joten pimeää taivasta vasten näyttivät tavallista poikkeavilta. Tähän kokeilin “look at that” -peliä, jota kesemmällä enemmäkin sovelsin. Eli huikkasin “Jes”, koska koira niin oivasti oli oudon asian pongannut. Koiruus vilkaisi minua ylpeänä ja pyörähti vasemmalle sivulleni odottamaan broileripullaa. Ja sitä saikin. Yksi arkielämän uusi pelko on kertomatta. Otin leivänpaahtimen viikonloppuna komerosta käyttöön. Lysti suti matot ruttuun säikähdettyään leipien esiinhyppäysääntä. Koska yksi leipä lensi lattialle saakka, sai hurtta sen syödä. Tämän jälkeen se odotti turvallisen parin metrin päässä leipien lentämistä.

Pääsen kerrankin hehkuttamaan. Ensimmäinen rata sisälsi noin 11 estettä, siinä oli kepit, hypyt, putket, A ja puomi. Toinen rata oli siitä lyhennetty versio ja kolmas U:n mallinen vauhti-ilotulitus, siinäkin tosin oli A.

Lysti kiihtyi taas nähdessään toisen koiran radalla, joten pidin sitä pimennossa ja broileripullaa imuttamalla vein lähtöön. Se ei varastanut, paitsi kerran takapuoli ehti kohota ilmaan juuri kun aloin sanoa “hyppy”, en ehtinyt vetää sanaani takaisin. Kontakteille se pysähtyi upeasti, paitsi A:lle kerran. Silloin sillä oli vauhti päällä, eikä käskytykseni taso noussut tarpeeksi. Uusinnalla oli ohjausominaisuus palautunut. Nyt kontaktilla rauhoitin tilanteen kunnolla ja syötin broileripullaa pitkään. Kepeillä se oli erehtymätön, kerran kokeilin nenästä vetämistä, onnistui sekin. Uusi takaakierto-jippo onnistui, samoin normaalit takaakierrot. Olin kuin hangon keksi, oli niin upeaa ohjata sukkelaa, innokasta, hyvin irtoavaa ja kuuliaista koiraa.

Lopuksi agilitykaveri oli liikkeenohjaajana hetken eli oli Lystin takana kaukoissa. Teetin ensin istu-maahan-istu-maahan ja sitten pelkän istumaannousun. Lysti teki ne virheettömästi, vaikka pari kertaa vilkaisikin taakseen.

Alla on kuva 3.10. agilitykisoista, sen on ottanut Tuomas Kellman, kiitos hänelle! Lystillä on röyhkeän ahnas ilme. Taitaa olla ohjaukseni myöhässä, kun on tuollainen jarrutus menossa. Mutta niissä kisoissa koira olikin ihan omin luvin etuajassa.

3.10. kisoista (kuva Tuomas Kellman)

Aamusta tokoilimme lähikentällä vähän aikaa, intensiivisesti. Teemana oli vire (yritän toteuttaa sitä oikeasti) ja pysähtymiset.

Ensin seuraamisesta pysäytykset x 2, olivat napakat. Siitä jatkumona luoksetulon pysäytyksiä: Koska pysähtymismatka on hiljalleen virunut pariin metriin, otin ensimmäisen 8 metrin päästä, siitä kasvatin matkaa koemittaan. Toistoja tuli noin 4 ja pysähtymiset olivat välittömiä. Sitten jätin Lystin seisomaan, otin etäisyyttä ja huutelin kaikenlaista “Jes! Käsky!” Koira nytkähti, mutta malttoi paikoillaan. Näistä sivulletulo x 2.

Lopuksi oli 3 x paikkamakuun alku. En mennyt piiloon saakka, vaan palasin leikittämään aiemmin. Tässäkään ei enää ole namipalkka, vaan leikki. On skarpimpi koira ja ehkä kestää häiriötä paremmin.

Eilen oli lomapäivä. Kävelimme ja kiipeilimme metsissä ja kallioilla kolme tuntia. Lystikki oli valjaissa ja otti vetopelin hommat automaattisesti itselleen. Välillä pysähdyimme nauttimaan evästä ja katselemaan maisemia. Reissu teki hyvää.